keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Nimiäiskutsut

 
 Tarkkasilmäisimmät huomasivat jo edellisestä postauksesta että päädyimme nyt lopulta pitämään Nupulle "pelkät" nimiäiset. Erityistä syytä tähän päätökseen meillä ei kuitenkaan lopulta ollut, tämä on meille vain se helpompi ratkaisu. Katsotaan sitten Nupun kasvaessa tuleeko kirkkoon liittyminen ajankohtaiseksi mihin ajankohtaan vai tuleeko ollenkaan, sen näkee sitten !
 
Havahduin eilen yhteen tuttuun tosiasiaan, mulla tulee TAAS KIIRE ! tai no meille, en sentään yksin juhlia ole järjestämässä.. Tänään saatiin tilattua vihdoin ja viimein jopa kutsut ! Tarkoitus oli alunperin askarrella ne alusta loppuun ihan omin pikku kätösin, mutta kappas vain törmättiin siihen faktaan että ei meillä yksinkertaisesti aika riitä enää. Oltiin siis armollisia itsellemme ja tilattiin valmiit kortit näin viime tinkaan. Olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen, kutsuista tuli nätit vai mitä ? Kuvanlaatu on melkoisen ankea kun kuvakaappauksella sen otin Ifolorin sivuilta, toivottavasti lopputulos on pikkasen selkeämpi !
 

 
 
Kuva jota kutsussa käytettiin on yksi 1kk-kuvauksien tuotoksista. Lupailinkin teille niitä enemmän ja nyt kun ne ovat koneella ja saan ne fixailtua niin laitan taas kuvapostausta tulemaan !
 
 
 
 
Essi
 


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mökkielämää

´
Nyt on relaxoitunut ja hyvä fiilis mukavan mökkiviikonlopun jälkeen. Vitsi miten paljon tuollainen irtiotto arjesta antaa energiaa ! Ihanaa oli olla passattavana mun vanhempien mökillä, ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, tai tehdä oikeastaan yhtään mitään ja sen lisäksi Nuppu nukkui viikonloppuna oikein extra hyvin. Säät suosi myös joten viikonloppu oli lähesä täydellinen !
 
Matkalla mökille pysähdyttiin Kivisalmen Kievarilla tankkaamaan, aikamoiset eväät ! Suosittelen poikkeamaan jos tuolla suunnalla liikkuu.


Vanhempieni ihana mökki
 
Nuppu lempi puuhassaan
Mamakin sai vähän laatuaikaa auringossa...
Illan kruunasi IKEAN ravut :D
Sunnuntainakin lämpöä vielä riitti
 
Pikku vauvan kanssa on kyllä suhteellisen helppoa vielä reissata, ei tarvitse pää kolmantena jalkana olla juoksemassa perässä. Meidän neiti on muutenkin melkoisen kiltti tapaus, ei huuda turhia ja nukkuu ainakin vielä mainiosti. Toivottavasti neiti ei muutu tulevaisuudessakaan sillä me ollaan melko meneviä, eikä viikonloppuisin tykätä nysvätä vain kotona. Aika pitkälti se on toki myös itsestä kiinni tekeekö reissaamisesta hankalaa, asenteesta se on aikalailla kiinni, viitsiikö ja haluaako lapsen kanssa liikkua paljon.
 
Anyway, meillä oli tosi onnistunut viikonloppu ja vähän jo harmittaa kun kesä alkaa olla lopuillaan. Montaa mökkireissua tuskin enää ehtii heittää, joten näistä lämpimistä päivistä täytyy ottaa kaikki irti. Toivottavasti teillä muillakin oli kiva viikonloppu !
 
Ihanaa kun ootte laittaneet paljon postailu toiveita ! KIITOS. Niitä alankin tässä toteuttamaan mahdollisimman pian, sormet oikein syyhyää jo.  Tällä viikolla pitäisi myös alkaa askartelemaan nimiäiskutsuja joten niistä myös juttua tällä viikolla...
 
 
Essi

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tunnontuskia & viikonloppusuunnitelmia

 
Nyt luvassa pelkkää liibalaabaa ilman päitä ja häntiä. Näitä iltoja kun Nuppu nukkuu rauhassa ja mulla on vielä energiaa avata läppäri on nykyään aika harvassa. Rytmit uupuu vielä tuon kuukauden ikäisen pirpanan kanssa ja jokainen aamu, päivä, ilta ja yö ovat erilaisia. Juuri 10minuuttia sitten sain pienen vasta kunnolla rauhoittumaan, ja nyt ennen omaa nukkumaan menoa on hetki omaa aikaa...
 
Mua on hieman alkanut harmittamaan etten oo ehtinyt blogiin tämän enempää kirjoittamaan synnytyksen jälkeen, ei teidän lukijoiden takia (sori nyt vain :D ), vaan sen takia että blogin alkuperäinen idea on kärsinyt... Alkumetreillä blogin tarkoitus tosiaan oli puhtaasti pitää päiväkirjaa, päiväkirjaa odotusajasta ja Nupun ensimmäisistä hetkistä, kuukausista, jopa vuosista ? Sillä joskus, joku kaunis päivä aion saada koko tämän komeuden paperiversioksi, Nupulle muistoksi kun hän on iso. Niin moni mainitsemisen arvoinen asia näiltä ensimmäisiltä viikoilta on jäänyt kirjoittamatta, mitkä olisi ollut ihana ikuistaa myös tänne. Noo, onneksi oon ollut kuitenkin ahkera kuvaamaan ja jokaiselta päivältä on varmuudella ainakin yksi (kymmeniä..) kuv(i)a ! Toisaalta taas en oo pahemmin ottanut blogista ressiä, enkä aiokkaan, sillä nyt keskitytään Nupusta nauttimiseen.
 
Meillä on ollut aika hektinen viikko, joka päivä on ollut jotain, joko me ollaan kyläilty tai meillä on kyläilty. Huomenna vielä tulee vieraita Porista, ihana pieni Antto-hurmuri ja hänen ihana äitinsa, mun entinen kämppis Sarkku ! Maltan tuskin odottaa, tuota porukkaa kun nykyään ei liian usein näe.
 
Lauantaina me sitten suunnataan mun vanhempien mökille Konnevedelle, toivottavasti lämpimästä viikonlopusta nauttimaan.  Niko on vetänyt niin rankan työviikon että pieni irtiotto arjesta on paikallaan. Pääsee isukki ja mama kunnolla rentoutumaan kun isovanhemmat on apuna Nuppusen kanssa. Tarkoitus on jäädä yöksikin, luavassa on saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa. Saa nauttia kesästä ihan kunnolla kun vielä voi. Vähiin taitaa nämä lämpimät päivät ja viikonloput käydä !
 
Tunnontuskiin lisään vielä raskauskilot, vielä 1kg jäljellä. Mun tavoite oli saada raskauskilot veks ennen jälkitarkastusta, ja näin lähellä ollaan ! Tosin olin odottanut että ne olisi lähtenyt nopeammin, sillä eihän niitä tullut kuin 10kg. Jälkitarkastuksen jälkeen meillä alkaa projekti "mamma kuosiin" eli Niko toimii mun personaltrainerina ja aletaan yhessä reenaamaan. Tavote on saada tähän huusholliin vähän, tai no ei ihan vähän vaan paljon timmimpi mamma ! Motivaatio on kohillaan ja odotan jo innolla että pääsen urheilemaan ! Mitä mieltä muuten olette, kiinnostaako teitä tulevaisuudessa lukea myös tästä projektista miten se etenee, eli reenaus, laihdutus, ruokavalio juttuja  ?
 
No mutta tässä taitaa ollakkin tän illan jorinat, joten oikein hyvää yötä kaikille !
Tää mama painuu nyt kahen ihanimman tuhisijan väliin unille.
 
Ainiin, loppuun vielä sneak peek meidän 1kk kuvista jotka toteutettiin meidän hulppeassa kotiSTUDIOSSA !
 
 
 
 
Essi
 


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen kuukausi ÄITINÄ

 
Ensi yönä tulee tasan kuukausi kun Nuppu syntyi, tasan kuukausi siitä kun minusta tuli äiti ! Ihan hullua kuinka aika on mennyt siivillä, toisaalta jopa haikeaa että mun vastasyntynyt ei ole enää ihan minimini. Jo tässä ajassa on oppinut ymmärtämään sen miksi lapselliset ihmiset aina toitottavat kuinka aika lähti menemään erityisen nopeaa lapsien tultua kuvioihin. En olisi osannut kuvitellakkaan että ensimmäinen kuukausi tuntuu viikolta korkeintaan kahdelta.

Kuukausi äitiyttä takana, ja voin aivan rehellisesti sanoa että olen nauttinut ihan joka hetkestä. Tottakai tässä on ollut opettelemista ja haasteitakin on tullut eteen, mutta sehän kuuluu asiaan. Ei sitä ihan sormia napauttamalla kuitenkaan siihen vauva-arkeen totu ja elämä perheenä on alussa opettelua. Parisuhde jää taka-alalle ja kaikki huomio kiinnitty ensimmäisinä viikkoina vauvaan, äiti ja isä ovat ihan onnesta sekaisin, uudenlaisesta onnesta.


Hassua että mulle suurin yllätys on ollut vauvan riippuvaisuus juuri musta, mikä on toisaalta itsestäänselvyys kun imetän. Naivisti sitä silti vielä odotusaikana ajatteli että hommat menee Nikon kanssa "puoliksi", että ihan yhtälailla myös isi osallistuu pienen hoitoon ja viihdyttämiseen kun äitikin. Todellisuus on kuitenkin toinen, Nuppu on lähes 24/7 kiinni mussa. Päivät koostuu tissittelystä, seurustelusta, hoitotoimenpiteistä ja nukkumisesta. Öisin se oon minä joka herää Nupun kanssa, Niko on saanut nukkua lähes moitteettomasti, mikä on kyllä hyvä kun joutuu herämään 6 aamulla töihin. Isin ja Nupun omia juttuja on kylpeminen ja kakka pyllyn pesu aina isin kotona ollessa ja toki seurustelu kun Nuppu jaksaa olla hereillä muutenkin kuin syödessä. Ihanaa on kyllä se että Niko on omaksanut siivoilun ja ruoanlaiton hommakseen kun mä hoidan Nuppua suurimmaksi osaksi. En voi valittaa, tähän asti meillä on mennyt ihan loistavasti, ollaan huippu tiimi !


Nyt koputan kovaa puuta, sillä seuraavaksi kerron teille miten hyvin meillä nukutaan ! Tää asia ei mielellään muutu, nimittäin tää on varmaan toinen suuri syy miks meillä menee niin ihanasti. Nuppu nukkuu todella hyvin. Herätään 2-3 kertaa yössä syömään, ei huudeta, vähän ähistään että äiti herää törkkäämään tissin suuhun. Mä oon niin onnellinen että meillä nukutaan näin kivasti, koska pelkäsin niin paljon puhuttuja unettomia öitä. Kauhuskenaariot zombie-äidistä kävi raskausaikana monesti mielessä, muutaman kerran jopa unissa. Aamulla kun herätään usein isin lähtiessä töihin ennen 7, syödään taas, vaihdetaan vaippa ja jäädään vielä köllöttelemään sänkyyn toviksi. Tai no.. usein noustaan vasta aamupäivällä sitten oikesti !


Sitten yksi suurin ilon aiheista.. Imetys ! josta ajattelin kirjoittaa vielä ihan erillisen postauksenkin tässä joku päivä. Mutta pakko ihan vähän hehkuttaa jo nyt, oon nimittäin tosi ylpee itestäni että meillä tää on lähteny nyt niin hyvin sujumaan alun vaikeuksien jälkeen. Rakas kasvaa mun maidolla, hyvät asennot on löydetty ja Nupulla on hyvä imuote. Pohjalla käytiin alussa ja lähes jo luovutettiin mutta nyt tissittelystä on todella tullut meillä se äidin ja lapsen yhteinen ihana juttu.

Yhteenvetona ekasta kuukaudesta äitinä, TÄÄ ON MAAILMAN PARASTA !!!

Musta olisi ihana saada taas teiltä vinkkejä postauksiin, mistä haluaisitte mun kirjoittavan ? Pari ideaa mulla on, eli lähiaikoina on tulossa juttua ainakin imetyksestä ja synnytyksestä palautumisesta !

Huomenna Nuppu täyttää jo 1kk !


Essi


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Nimi Nupulle ?

 
Meillä alkaa olemaan nimi trio aikalailla valmis ja etunimikin oli jo valmiina ennen Nupun syntymää. Onneksi Nuppu näyttääkin meidän mielestä ihan kyseiseltä nimeltä, joten 90% varmuudella neiti tämän nimen myös saa 17.8.
 
Siitä huolimatta että meillä on nimi oikeastaan jo valmiina, haluaisin kysyä teiltä lukijoilta että keneltä Nuppu näyttää ? Eihän sitä tiedä jos joku teidän heittämistä nimistä olisi jopa mieluisampi kun tuo meidän valitsema !
 
 
Lähempänä nimenantopäivää pistän vielä skaban pystyyn Nupun nimestä ja jos joku onnistuu arvaamaan nimen niin palkinto on myös sen mukainen !
 
Essi
 


torstai 18. heinäkuuta 2013

Ristiäiset vs. Nimiäiset

 
Meillä ollaan viime päivät pohdiskeltu, väännelty ja käännelty sitä että pidämmekö Nupulle ristiäiset vai nimiäiset ? Meillä tilanne siis on se että minä kuulun kirkkoon ja Niko ei. Kuitenkin kokoajan ollaan molemmat enemmän ja enemmän sitä mieltä että päädytään pitämään "vain" nimiäiset.
 


Molemmissa toki on omat puolensa, ja toisaalta olisi ihanan perinteikästä kastaa pieni ja mennä vanhan kaavan mukaan. Silti kuitenkin meitä enemmän houkuttaa nimiäisten "kaavattomuus" ja se ettei homma ole niin ns. virallista vaan juhlista saa järjestettyä juuri oman näköiset. Nupun saa kuitenkin kastettua kirkkoon ihan milloin vain jos siltä tuntuu. Tulevaisuudessa se on neidin oma päätös haluaako hän koulussa käydä uskonnon tunneilla vai ei, tai haluaako päästä ripille, eli kun mitään lopullista päätöstä kasteesta ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä niin näillä mennään.
 
 
 
 
Nimiäisissä kuitenkin mua taas mietityttää se että millaista ohjelmaa sinne voi järjestää etteivät juhlat menisi vain perus kahvitteluksi vaan olisivat mahdollisimman ikimuistoiset niin vieraille kuin meidän perheelle ? Ja mikä tärkeintä, mikä olisi hieno ja hauska tapa julkistaa minin nimi ? Nyt kaipaan taas teidän ihanien apua ja hyvät ideat on enemmän kuin tervetulleita. Eli jos kokemusta nimiäisten järjestämisestä löytyy niin kokemuksia kehiin, kiitos !
 
 
Essi
 

 
 
 



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen lastenneuvola

 
Tänään oli siis Nupun ihka ensimmäinen lastenneuvola. Jännää miten neuvolakäyntejä jännittää nyt edelleenkin lähes yhtä kovasti kuin raskaana. Kuinka Nuppu on kasvanut ? montako grammaa ja senttiä ?
 
 Tänään jännitti myös siksi että saatiin tavata meidän uusi neuvolatäti, joka vaikutti kyllä ihan yhtä mukavalta kuin äitiysneuvolan täti. Toki mua harmittaa kun ei saatu pitää samaa tätiä kun tultiin niin hyvin juttuun, mutta minkäs teet, käytäntö kun on että äitiys- ja lastenneuvoloissa on eri tädit. Huono järjestely mun mielestä, tylsää pomppia tädiltä toiselle !
 
Nyt asiaan kuitenkin, eli neuvolakuulumisia. 3.7 eli 7pv ikäisenä käytiin neuvolassa ekaa kertaa, silloin piti olla tää kotikäynti joka kuuluu normaalisti esikoisen saaville. Ylläripylläri meidän kohdalla taas "resurssit" ja neuvolan kesäsulut sai aikaan sen että jouduttiin itse menemään neuvolaan. Silloin painoa oli 3485g, eli alle syntymäpainon mentiin vielä, pituutta ei silloin mitattu. Muuten kaikki oli silloin OK, silmät rähmivät ja niitä piti seurata. Viime viikolla 10.7 eli 14pv ikäisenä kävimme taasen sitten Lastenpolilla sydänlääkärillä tutkimassa Nupun sydämen perinpohjaisesti, perinnöllisyyden varalta sillä minun isälläni ja veljelläni on ollut synnynäinen sydänvika. Sydän ultrattiin, otettiin raajaverenpaineet sekä jotain happisaturaatio juttuja. Tutkimuksissa ei ilmennyt onneksi mitään, eli Nupulla on normaali terve sydän. Helpottavaa oli jo tässä vaiheessa saada tuo tieto, ei tarvitse sitten tulevaisuudessa miettiä. Tuolla käynnillä otettiin myös mitat, jotka olivat kehittyneet 7päivässä hienosti 3485g > 3690g, eli syntymäpaino saavutettu ja menty yli, pituus ei ollut muuttunut radikaalisti syntymästä 51cm > 51,7cm. Tänään oltiin sitten taas kasvettu hienosti, päivää vaille kolme viikkoisena Nuppu painaa jo 3905g ja pituutta on 53cm ! Muutenkin meidän jäntevä mimmi sai paljon kehuja neukkutädiltä, siisti napa, iho, silmä ja suu ja erityisen hieno imuote ! Kyllä oli hienoa taas kokea näitä äitiyden hienoja pieniä ylpeyden tunteita !
Kaikki oli siis hyvin ja neiti kasvaa nätisti omalla käyrällään, imetys siis onnistuu ja mun maito riittää. Oon sanoinkuvaamattoman onnellinen, sillä kaikki odotukset ja suurin pelko oli että mulla ei tuu maito riittämään täysimetykseen. Toisin kävi, aamuisin herätään lammikosta ja suihkitaan vahingossa vauvaa silmään ennen kun tissi löytää nälkäisen suun ;)
 
 
Maailman paras tyyppi.
 
Tästä on siis hyvä jatkaa, toivotaan että jatkossakin kaikki menee näin mallikkaasti ja imetyshommat sujuu hienosti. Seuraava neuvola meillä onkin vasta 4viikon päästä neuvolalääkärin muodossa ja samalla hoidetaan myös tän maman jälkitarkastus ! Saas nähä miten ollaan toivuttu.
 

Essi
 
 
P.s. Kertokaa mulle mikä toi keli on tänään ollut ? Niin syksyistä, hyi yäk !!!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuvapostaus; Nupun ekat viikot ! ♥


 
Nyt luvassa pläjäys kuvia Nupun ensimmäisiltä reilulta 2viikolta.
Olkaa hyvät !
 







 
 




 

 
Huomenna me mennään tokaa kertaa neuvolaan. Jännä nähdä miten ollaan kasvettu ! Ilokseni voin jo hieman valottaa että täällä on alku kangertelujen jälkeen täysimetetty jo lähes 2viikkoa. Jes, tästä oon niin onnellinen että imetys on lähtenyt sujumaan, sillä alkuun ressasin sen onnistumista todella paljon. Neuvolakuulumisia huomenna siis !
 
Huomisesta lähtien keskitytään taas enemmän kirjoittamiseen ja pyritään palaamaan normaaliin rytmiin blogin puolella myös. Luvassa siis vauvantuoksuisia kuulumisia tiheämpään tahtiin !
 
Hyvää yötä
 
 
 
Essi

P.s. Lähipäivinä pyrin myös vastailemaan edellisten postausten kommenteihin !

Tuhannesti kiitoksia kaikille myös vauva-onnitteluista, olette ihania !!! 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuvapostaus, Päivät sairaalassa ja kotiinlähtöpäivä !






 
Huomenna tulee sitten vielä kuvapostaus meidän ensimmäisistä 2viikosta kotona !
 
On tää vauvan kanssa eläminen vaan hektistä, kun vauva nukkuu niin mä nukun myös tai hoidan jotain pieniä kotiaskareita. Viikonloput taas menee entistä pienemmässä hujauksessa ohi kun puuhaillaan juttuja porukalla! Mutta jos tää tästä pian rauhottuisi... Nooot ?
 
Aurinkoista sunnuntaita kaikille !
 
 
Essi

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Synnytyskertomus

Vihdoin ja viimein mä sain tän valmiiksi ja julkaistua teille ! Aikamoinen duuni tässä olikin ja onneksi Niko oli mun apuna sillä synnytys meni aikamoisessa lääkehorkassa ja adrenaliinipöllyssä eli kaikki palaset synnytyksestä ei olleet mulla ihan muistissa. Mutta nyt asiaan...
 
Ensimmäinen viite lähenevään synnytykseen koettiin perjantaina 21.6 kun olimme lähdössä mökille viettämään juhannusta. Auto oli jo pakattu ja mä pinkaisin vielä vikaa kertaa pissille ennen lähtöä, siinähän ihan säikähti sillä THE TULPPA oli irronnut ! Innostuneina lähdettiin kohti mökkiä, jospa meille tulisikin juhannusvauva ?
 
Anyway me lasketaan meidän synnytysmaratooni alkaneeksi juhannuslauantaina 22.6. Oltiin mökillä Toivakassa ja heräsin aamulla ennen 7 ekaa kertaa kipakoihin supistuksiin, niitä tuli jo 3-5minuutin välein, mutta teho ei ollut vielä tarpeeksi kova vaikkakin aikalailla lamaannuttava. Supistuksen tullessa oli pakko pysähtyä ja puuskuttaa. Soitin synnärille josta tuli neuvo "Nauti kesäpäivästä rauhassa mökillä parhaasi mukaan, ota gramma panadolia ja kuuma suihku. Kun supistukset on kertakaikkiaan sietämättömiä voitte tulla tänne !". Tarkoitus oli olla mökillä sunnuntaihin asti viettämässä juhannusta, mutta päätimme lähteä takaisin kaupunkiin. Jos tulee lähtö synnyttämään niin eipähän tarvitse kärvistellä autossa 40km laitokselle. Kotimatkalla aloin olla jo melko kipeä, supistuksien teho voimistui mutta väli kasvoi 7-10minuuttiin. Kotiin kun päästiin jännitys vain kasvoi, joko lähtö alkaa olla lähellä ? Supistuksien väli kuitenkin pysyi koko illan noin. 10minuutissa joten pettyneinä kävimme nukkumaan. Ei vieläkään, pelkkiä kipeitä supistuksia. Yökin nukuttiin suht hyvin.
 
Sunnuntaiaamu meni supistuksia odotellessa, tai niiden säännöllisyyttä. Supistuksia tippui silloin tällöin, ei edes jaksettu kellottaa. Fiilis rupesi olemaan jo melko tuskainen. Särkylääkettä meni ja olin tosi väsynyt, yritinkin nukkua aina supistuksien välissä jotta voimia olisi h-hetkellä mahdollisimman paljon. Kuuma suihku oli kova sana myös ! Iltaa kohti kun mentiin supistukset alkoi taas selkeästi voimistumaan ja välillä nousi ihan vesi silmiin. Tässä vaiheessa jumppapallo oli kullan arvoinen. Ilman sitä olisi ollut todella vaikeaa selvitä kotona kun supistukset alkoi olla tappo kipeitä. Väli lyheni yhtäkkiä ensin 7minuuttiin jonka jälkeen illalla 10 aikaan väli oli enää 3minuuttia. Päätettiin ottaa tavoitteeksi että handlaisin supistukset 12 asti jonka jälkeen lähdetään käymään ainakin laitoksella tsekkaamassa tilanne. Supistuksien kanssa en nimittäin saisi silmäystäkään unta tulevana yönä. Supistuksia kellotellessa ja kivun sietämisen lomassa kello tulikin jo 12 yllätävän nopeasti. Sairaalakassi Nikon olalle ja operaatio mamma autoon käyntiin ! Kävely teki niin tuskaa, ja pieni masokisti mussa ilmeisesti asuu sillä sairaalalla vietiin auto parkkihalliin josta oli n.500m synnytyslaitoksen ovelle. Tää mamma taisteli ja käveli ihan omin jaloin koko matkan ! Sisälle kun päästiin meidät otti vastaan iäkkäämpi kätilö joka teki sisätutkimuksen, 2cm auki ! No on sekin jo jotain mutta ei tarpeeksi. Käyrillä oltiin tunti ja supistuksia tuli 5-3min välein. Selvisi että synnytysaliin on mielettömät ruuhkat, joten sinne ei ole asiaa ellei vedet mene vaikkakin kalvot voitaisiinkin jo puhkaista. Meille sitten annettin kaksi vaihtoehtoa, joko jään osastolle ja saan kipulääkettä suoraan lihakseen tai sitten lähden kotiin Nikon kanssa. Valitsin kodin, ajatus osastolla yksin kipujen kanssa ei houkuttanut. Tultiin kotiin 2 jälkeen, menin kuumaan suihkuun jossa supistuksien kipu helpottui. Samantien sänkyyn mentyä kivut alkoi yltymään supistus supistukselta. Melko kauan taistelin kunnes ennen 5 mun piti herättää Niko ja luovuttaa. Lähdettiin takaisin laitokselle, jossa edelleen 2cm auki ja jäin osastolle missä sain Oxanestia suoraan lihakseen. Sen jälkeen sain torkuttua noin puolisen tuntia kunnes osastolla alkoi jo aamupala.

Osastolla "päikkäreitä" murun kanssa. Supistuksien väsyttämä mama.

Maanantai 24.6. Hain aamupalaa ihan omin jaloin, vaikkakin Oxanesti pisti pään melko sekaisin ja kädet tärräsi sen verran kovaa että joudun pyytämään hoitajaa kantamaan tarjottimen huoneeseen. Aamupalan syötyäni tie veikin melko nopeasti vessaan halaamaan pönttöä, tuttua hommaa alkuraskaudesta ! Samalla tein varmasti heti lähtemättömän vaikutuksen huonekavereihini kun laatta meinasi lentää jo keskelle huonetta. Niko saapui mua tsemppaamaan heti 9 sillä silloin alkoi myös lääkärinkierto. Yllättäen me jouduttiin odottamaan vuoroa kuitenkin lähes 11 asti. Mukava naislääkäri otti meidän vastaan ja ensimmäisenä oli taas vuorossa sisätutkimus. Siinä selvisi että edistystä oli tapahtunut, HUIKEA SENTTI ! siis 3cm auki. Sen jälkeen lääkäri avasi meille hieman synnärin tilannetta, odottamaton ruuhka jonka takia mahdollinen kalvojen puhkaisu EI ole mahdollista vielä ! Siinä vaiheessa tuli jo kyyneleet silmiin, edessä siis vielä vuorokausi AINAKIN tuskaa ja supistuksia. Käsittämätöntä että sairaalan resurssien ja säästöjen takia synnyttämäänkin jaetaan vuoronumeroita !!! Tästä mulla jäi niin paska maku suuhun että tekisi mieli olla yhteydessä sairaalan johtokuntaan tai kirjoittaa vaikka edes Keskisuomalaisen yleisöosastolle... Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin vielä vauvan vointia, mikä näytti tilanteeseen nähden ihan hyvältä vaikkakin lapsivettä oli jo melko vähän ja lääkäri arvioi Nupun kokoa jopa alle 3kiloiseksi. Siitä mulle aiheutu jo pieni huoli, miten se voi olla muka niin pieni kun ollaan jo lähes 2viikkoa yli? Sekaisin ja turhautunein fiiliksin palattiin Nikon kanssa huoneeseen. Päivä meni aikamoisessa sumussa, käyrillä oltiin aamulla, päivällä ja illalla. Iltapäivällä/illalla sain uuden annoksen kipulääkettä, tällä kertaa jotain toista valmistetta kun Oxanest aiheutti pahoinvointia. Tämä lääke piikitettiin molempiin reisiin ja se teki jaloista kipeät, mua kadutti että pyysin lääkkeen vaihtoa. Tuo oli paljon pahempi ja en uskaltanut kävellä edes kun jalat tuntui niin oudoilta. 7 aikaan mut pistettiin taas käyrille ja supistuksia sateli tasaiseen tahtiin. Mä aloin olla ihan loppu, olin maailman väsynein kivusta, särystä ja lääkkeistä. Koskaan mulla ei oo ollut niin epätoivoinen fiilis kuin tuona iltana. 8 loppui vierailuaika ja juuri ennen kuin Nikon täytyi lähteä alkoi turhautunut itku josta ei tullut loppua. Nikon kasvoilta näki huolen mun jaksamisesta ja pienen epätoivon kun ei voinut tehdä mitään mikä helpottais mun oloa. Kätilö ehti tulla vielä ottamaan mut käyriltä pois ennen kuin Niko lähti, ja siinä kyllä meidän isimies antoi hieman palautetta synnärin tilanteesta ja siitä miten väärin on laittaa ihmiset odottamaan ja tuskailemaan. Tilanne ei tietenkään ole kätilöiden tai henkilökunnan vika mutta kenelle muullekkaan siinä tilanteessa antaa palautetta kuin paikalla olevalle sairaalan edustajalle ? Niko lähti kotiin nukkumaan ja mä sain vahvat dropit yöksi, nukahtamis- ja kipulääkettä. Onneksi uni tuli ja sain nukuttua 8h ilman katkoja.

Tiistai 25.6. Aamulla heräsin automaattisesti 7.30 aamupalalle. Olin tyrmistynyt kuinka hyvin olin nukkunutkaan ! Aikamoisen pillericoctailin olin ilmeisesti illalla saanut. Olo oli paljon parempi kuin illalla, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olin saanut levätä kunnolla ensimmäistä kertaa sitten lähes 2viikkoon ! Lääkärinkierto alkoi taas tuttuun tapaan 9 ja tällä kertaa meidät otettiin sisään jo 10 aikaan. Samalla kaavalla mentiin, sisätutkimus alkuun jossa selvisi että alhaalla oli edelleen sama tilanne, auki 3cm. Seuraavaksi saatiin kuitenkin kuulla helpottavat sanat, "Laitetaan teidät ensimmäiseksi jonoon. Heti kun sali vapautuu pääsette synnärin puolelle!". Olo oli epätodellinen mutta helpottunut, nyt päästään hommiin! Niko oli unohtanut puhelimen laturin kotiin joten hän lähti sitä hakemaan. Onneksi lähti tarpeeksi ajoissa sillä 11 aikaan tuli käsky pakata kamppeet ja alkaa siirtyä salin puolelle...

Synnytyssalissa Nupun tuleva ensisänky

Synnytysaliin päästiin 11.30, ja yllätyin todella positiivisesti, huone ei ollut kliininen sali vaan kotoisa iso huone jota oli jopa hieman sisustettu. Isälle löytyi myös makuuasentoon taittuva nojatuoli ! Heti meille tuli jännä fiilis, tähän huoneeseen meidän Nuppu syntyisi. Pian hoitava kätilö saapuikin esittelemään itsensä meille ja kertomaan miten lähdetään etenemään.

Lääkäri saapui pian paikalle tekemään sisätutkimuksen ja puhkaisemaan kalvot. Kalvot puhkaistiin n. klo.12 ja lapsivesi oli kyllä tosissaan ollut jo hyvin vähissä, sillä minkäänlaista lorausta ei tullut. Puhkaisun jälkeen odotettiin tunti jotta supistukset lähtisivät voimistumaan, mutta ei. Oxitosiini-tippa laitettiin klo.13 menemään ensin pienellä annoksella jonka jälkeen melko pian annosta nostettin sillä supistukset eivät vieläkään lähteneet voimistumaan. Kahden aikaan supistuksia rupesi tippumaan vihdoin tiheään tahtiin ja melko nopeasti niistä alkoi tulla jo todella ärhäköitä. Samoihin aikoihin kätilöillä vaihtui vuoro ja uusi kätilö pääsi hoitamaan jo melko tuskaista synnyttäjää.

Tipan annosta nostettiin taas, sillä sisätutkimuksessa selvisi ettei supistukset olleet aukaissut paikkoja vielä sen enempää. Siinä vaiheessa mulle tuli sellainen fiilis että tää itse synnytyskin tulee menemään pitkän kaavan kautta, eikä mua tultais päästämään helpolla. Aika meni kuitenkin melko rivakasti jumppapallon päällä istuskellessa ja supistukset pistivät mut kyllä jo melko äänekkääksi. Ärräpäitä lenteli, jonkinlaista synnytyslauluakin harrastin ilmeisesti ja Nikokin sai osansa mun tuskasta ja kivusta kun silitti liian nopeasti tai lämpötyyny oli väärässä kohtaa selkää. 4 aikaan mulla rupes olemaan sen verran voimat loppu että oli pakko saada jotain helpotusta kipuihin, pyysin oxanestia vaikka osastolla olinkin siitä voinut pahoin. Tässä vaiheessa kun ei vielä epiduraali tullut kysymykseenkään kun kohdunsuu oli sen verran vähän auki. Loppupeleissä tuo oxanest ei auttanut kovinkaan paljon, teki taas vain vähän höntin olon.

Supistukset tulivat välillä jo lähes tauotta, mutta onneksi aika kului suhteellisen nopeaa. Epätoivokin kävi useaan otteeseen kylässä, ja jossain vaiheessa iltaa mulla laattakin lensi kivusta. Melkosta hommaa. Puoli 8 aikaan sisätutkimuksen jälkeen saatiin helpotus, maaginen sentti oltiin auettu lisää eli 4cm auki ! Jes, tämä tarkoitti myös sitä että epiduraali oli nyt mahdollinen. Tilattiin anestesialääkäri paikalle ja noin klo.8 pääsin taivaaseen !!! Mikä suuren suuri helpotus tuo epiduraali oli. Lisäksi koin sen olevan jo puolivoittoa että edes uskalsin epiduraalin ottaa, sillä se oli yksi suurimmista peloista mulla liittyen synnytykseen. Niko piti mua kokoajan kädestä kiinni kun toimenpidettä tehtiin, tsemppasi ja silitteli. Se tiesi tasan tarkkaan kuinka pelkäsin sitä.

Supistus kivut lähtivät lähes kokonaan pois, ainoastaan paineen tunteesta tiesi milloin supistus oli päällä. Nuppu sen sijaan möyräsi mahassa ihan hillittömästi. Vauvan päähän pistettävää anturia jouduttiin tämän takia fixaamaan varmaan 5kertaa synnytyksen aikana, kun se pääsi irtoamaan Nupun möyrätessä. Puoli 10 aikaan vaihtui taas kätilö, vitsailtiinkin jo Nikon kanssa että kuinkahan monta kätilöä ehditään kierrättää. Oxitosiini-tippaa lähdettiin illan aikana taas nostamaan jotta supistuksiin saataisiin lisää potkua jotta kohdunsuu rupeisi aukeamaan pikkuhiljaa nopeammin ja kyllähän se rupesi sitten puolen yön aikaan tehoamaan. Puoli 1 aikaan lääkäri tuli laittamaan kohdun sisälle anturia jotta nähtäisiin miten vauva kestää supistuksia, tämä sen takia että tiedettäisiin kuinka tiheään tipan uskallettaisiin antaa oxitosiinia. Sisätutkimuksessa lääkäri sitten ihan äimistyi, tunnissa kohdunsuu oli auennut 6-7cm !!! Tilanne oli kuulema loistava ja lääkäri sanoikin että tuskin tässä aamuun menee. Kuinka helpottavaa oli kuulla sillä olimmehan viettäneet salissa jo 13h. Tästä hetkestä alkoikin sitten vihdoin oikesti tapahtumaan..

Tunnin päästä oltiin taas menty sentti eteenpäin, puoli 2 oltiin jo 8cm auki. Tässä vaiheessa sain syödä jogurtin ja pullon jaffaa jotta mulla olis virtaa kun pian päästäisiin tosi toimiin. Mut käskettiin myös pissalle, mikä oli todella härskin tuntuista kun tuntui että vauva voi tipahtaa sinne ämpäriin ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä en uskaltanu enää lähteä vessaan joten kätilö toi mulle sellaisen metallisen pöntön sängyn viereen missä piti homma hoitaa. Puoli 3 aikaan mulla alkoi jo tuntua ihan selkeää ponnistamisen tarvetta, se oli ihan kamala tunne kun piti ns. pidätellä niitä ponnistuksia. Onneksi kätilö opetti mulle hyvän "ähkäisy"tekniikan miten supistuksen sai pienellä pienellä ponnistuksella pois. 3 aikaan kätilö sitten katetroi virtsarakon sillä epäili etten ollut saanut pissattua aikaisemmin, sillä epiduraali vie sen "hädän"tunteen pois ja pönttöön oli tod.näk. tullut vain lapsivettä.

Katetroinnin jälkeen tehtiin myös sisätutkimus jossa selvisi että ollaan täydet 10cm auki ! Kätilö kuitenkin toppuutteli ettei vielä alettaisi ponnistamaan sillä reunaa oli jälellä hieman ja se oli melko tiukka. No siinä sitten vielä ähkittiin supistuksia pois ja epätodellisin fiiliksin Nikon kanssa katseltiin toisiamme, kohta meitä on KOLME !! Kätilö rupesi valmistelemaan kaikkea ponnistusvaihetta silmällä pitäen. Pian kuitenkin mun oli sanottava etten enää voi enkä osaa pidättää ponnistuksen tarvetta, sain luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemuksien mukaan mutta en vielä täysillä.

Puoli 3 alettiin sitten vääntämään ihan tosissaan, se adrenaliinin määrä oli ihan käsittämätön. Mun pelot kaikkosi jonnekkin kaukaisuuteen ja Niko vieressä tukemassa, silittämässä ja tsemppaamassa mä tunsin pystyväni mihin vaan. Kätilö pyysi toisen kätilön mukaan jotta sain mahdollisimman hyvän ponnistusasennon puoli istualteen, kintut tuettuina molempiin kätilöihin ja ite sain vauhtia pitämällä käsillä takareisistä kiinni. Ponnistus ponnistukselta tunsin miten lähellä aletaan olemaan ja pian kätilö sanoikin jo että meidän vauvalla ei ole hirmusesti tukkaa. Siinä vaiheessa mä taisin pari kyyneltä vuodattaa ja Nikon kanssa hymyiltiin toisillemme. Viereisestä salista rupesi myös kuulumaan vauvan itkua, siellä oli juuri synnytty. Siitä sain hirmu määrän lisää boostia ja ei enää kuin 2 tai 3 supistusta niin Nupun pää oli ulkona. En ollut uskoa kun kätilö sen sanoi, ja olisin kuulema voinut ihan itsekkin katsoa mutta en mä pystynyt, Niko sitten vahvisti mulle asian, pienen pää oli jo syntynyt. Seuraava supistus tulikin pian ja Nuppu syntyi keskiviikkona 26.6.13 klo.4.00. Niko näki kun pieni putkahti maailmaan ja putosi miltein polvilleen, se oli mun tähän astisen elämän hienoin hetki. Mua alkaa itkettää aina kun käyn sen hetken mielessäni taas läpi. Meistä tuli perhe, meille syntyi terve 9/9pisteen täydellinen pieni tyttö. Täyttä rakkautta 3595g, 51cm ja pipo 36cm. 

Maailaman suurin rakkaus ensimmäistä kertaa äidin rinnalla.

Synnytyksen viralliseksi pituudeksi on merkattu 13tuntia ja 30minuuttia, ponnistusvaihe kesti 35minuuttia. Synnytyskertomukseen oli kirjoitettu yhteenvedoksi näin, "Käyntiin lähdettyään hyvin eteni. Essi ponnisti upeasti tytön maailmaan. Hyvä ja kaunis synnytys". Mulle tehtiin myös episiotomia, tuli toisen asteen repeämä ja tää kaikki vaati alakertaan 11tikkiä. Mutta nyt tällä emolla onkin vain aikaa nuolla haavojaan oman pikku pentunsa kanssa.

Isin pieni prinsessa
Synnytys kokemuksena oli hieno, en vaihtaisi sitä mihinkään. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus myös mulle ja Nikolle parina, se vahvisti meidän rakkautta toisiamme kohtaan entistä enemmän. Hienoin asia mitä voit toisen ihmisen kanssa kokea ja saavuttaa, oma lapsi ja hänen syntymänsä. Kaikki nuo kivut, vuodatetut hikipisarat ja veri oli kyllä tuon pienen paketin arvosia !

Toivottavasti jaksoitte lukea ja saitte selkoa, vaikka melkoisen sekava tuotos tästä taisi nyt tulla.


Essi

P.s. Laittakaa kysymyksiä jos jotain jäi hampaan koloon, jos niitä tulee tarpeeksi kokoan niistä kokonaisen postauksen vielä tämän lisäksi ! :) ..lähipäivinä luvassa kuvapostaus meidän ensimmäisistä 2viikosta !


 


torstai 4. heinäkuuta 2013

Mihin tää aika menee ?

Ensinnäkin pahoittelut hiljaiselosta, ja siitä että menin lupaamaan synnytyskertomuksen jo maanantaiksi. Meidät on yllättänyt täysin se että vauvan kotiin tulon jälkeen aika on saanut siivet ! Herätään porukalla aamuisin 8-10 välillä ja yks kaks aamusta on hypättykin taas jo iltaan. Päivät menee tissitellen, seurustellen vauvan kanssa, muissa hoitotoimenpiteissä ja onhan sitä kyläilty jo mummoloissa ja tutut käyneet ihastelemassa Nuppua. Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt blogille. Niin ja synnytyskertomus on aloitettu, mutta se on vielä kesken, haluan kirjoittaa sen ajan kanssa, kunnolla ja tarkasti. Itse synnytys kesti 15,5h joten kerrottavaa on PALJON ! Tänään tultiin ensimmäistä kertaa mökille perheenä. Aika ihanaa, heti kun saavuttiin tuli jotenkin rauhallinen fiilis. Ei kiire minnekkään, saadaan olla ihan rauhassa kolmestaan. <3 Pyrin elvyttämään blogin mahdollisimman pian, varmasti ensi viikolla palataan jo suht normaaliin postailu rytmiin kun Niko palaa töihin ja me jäädään Nupun kanssa kaksin kotiin päiviksi. Synnytyskertomus tulee mahdollisimman pian kunhan saadaan se valmiiksi ! Malttia sinne ruudun toiselle puolelle. ;)