keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Houkutuksia & itsekuria







 Herkullistakin herkullisemman näköiset tarjoilut, eikö? Ja arvatkaa vaan kuka koski pelkkään salaattiin ja ruistikkuihin? No meitsi, mutta voitte vaan kuvitella kuinka mietin mielessäni eilen Evelinan luona kuinka suussa sulavalta kakut muiden naisten ja lapsien suissa maistuivatkaan. En voi sanoa etteikö tekisi tiukkaa, koska todellakin tekee, mutta itsekuri on rautaa (ainakin vielä) ja sillä porskutellaan eteenpäin. Nää naiset on suorastaan huonoa seuraa dieettiläiselle. Deittaillaan kerran pari viikossa toistemme luona ja aina pöydät notkuu mahtavista tarjoiluista - joka kerta mä tyydyn nykyään vain kuolaamaan vierestä kun muut nautiskelee. Tosi hauskaa olla ainut porukan tyyppi, jolle pelkkä suklaakakun ajatteleminen tuo pari senttiä lisää jenkkiksiin. Aina ei nallekarkit mee tasan, no can do! Tervetuloa vaan seuraavan kerran meille tytöt, tarjolla on salaattia ja maitorahkaa :D






Mä muuten tiedän ihmisiä jotka laihduttaessaan, tai dieetillä ollessaan välttelee kaikenlaisia illanistujaisia ja kahvitteluja, musta se on vähän kummaa. Vaikka houkutuksia tottakai tulee nenän eteen niin ei se oo mun mielestä sen arvoista että jää vain kotiin nyhväämään. Itse en tän elämänvaiheen ajaksi osaisi, enkä kyllä pystyisikään jäämään vain kotiin ja skippailla kavereiden näkemisiä. Seinät siinä kaatuisi päälle. Kuinka muilla? Kyläilettekö ihan normaalisti vaikka herkut ovatkin pannassa?

Eilen tosiaan kokoonnuttiin jo toista kertaa tällä viikolla yhteen Paulan, Melinan, Katriinan ja Evelinan kanssa, ajatuksena vähän inspiroida ja opettaa toisillemme valokuvausniksejä. Eipä sitä valokuvaamisesta ehdittyy oikeastaan sanallakaan keskustella, kun normi tyttöjenjutut oltiin saatu käsiteltyä oli taas kolme tuntia hurahtanut kuin siivillä. Vaikka sanoin että nää naiset on huonoa seuraa dieettajalle, on ne parasta seuraa äidin ja bloggaajan näkökulmasta. Joka kerta saa yllättyä miten sitä juttua tällä porukalla riittää ja miten kaikki menee yks yhteen. Samoin lapsilla, ne viihtyy niin hyvin yhdessä, tosin aina lopputreffeistä into ja vauhti tuntuu vähän menevän yli. Se taitaa olla aika ominaista tuon ikäisillä pienillä.

Ensi viikolla suunniteltiin uusi valokuvausilta - tällä kertaa kaupungille salaatti-illallisen merkeissä ja vielä ilman lapsia. Jospa tällä kertaa pääsisimme jopa vähän kuvailemaan ja oppimaan toisiltamme uutta. Toivottavasti ilta tuottaa valaistumisia oman kuvailuräpellyksen kanssa, olisi ihana saada blogiin vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia tulevaisuudessa aikaan!







tiistai 16. syyskuuta 2014

FITMOM - 2/26 & KUVAKILPAILU


2. viikko - johan helpottaa! Ekan viikon taistelun jälkeen tää alkaa vaikuttaa jo ihan normisetiltä. Tosin en voi valehdella etteikö yksi herkkupäivä viikossa himottaisi. No sen aika on sitten joskus, mutta ei vielä. Vielä pitää taltuttaa makeanhimo iltaisin mustikkarahkalla jonkin aikaa. Tosin elämä ilman sokeria on ihanasti paljon energisempää, joten sen puolesta ei voi valittaa.




Aikataulujen kanssa on vielä tekemistä, kuinka löytää juuri ne sopivat treeni- ja lenkkihetket vuorokaudesta ja VIIKOSTA? Mun treeniohjelmaan kuuluu 6 harjoitusta, kolme salia ja kolme lenkkiä, mikä jättää viikkoon yhden välipäivän. Ekalla viikolla oltiin 2päivää flunssassa ja viime viikkokin jäi yhden lenkin vajaaksi, tähän kolmanteen viikkoon parannettavaa siis löytyy.

VIIKKO #2
Paino / -0,6kg (-1,1kg)
Sali / 3/3
Lenkki / 2/3
Treeni / 5/6
Ruokailut / OK

Salilla alan saada taas homman jujusta kiinni, treeni kulkee päivä päivältä paremmin ja se lisää rutkasti motivaatiota. Parasta on päästä treenaamaan Nikon piiskan alle, vaikka siltä se ei varmasti ulkopuolisen silmään näytä, mulla taitaa olla vähän auktoriteettiongelmia treenatessa Nikoa kohtaan :D Mutta kuitenkin kun toinen piiskaa ja tsemppaa vieressä saa itsestä parhaiten mitattua kaiken ulos. Esimerkiksi voisi nostaa sen että yksin olen vetänyt jalkaprässiä 70kilolla ja nyt N kasasi mulle työsarjoissa kelkkaan hurjat 110kiloa viime treenissä, mikä on hullu kehitys niihin vuoden takaisiin treeneihin kun lähtötaso oli nolla. Tuo kertoo myös siitä millainen ongelma mulla on luottaa ja uskoa itseeni, mutta kyllä sekin puoli tässä projektin mittaan varmasti paranee. Tästä on hyvä jatkaa uutta viikkoa!




Postauksen teemaan sopien ja kuten otsikkokin kertoo, on aika pyöräyttää käyntiin motivoiva kuvaskaba! Eli nyt TE saatte räpsiä niitä motivaatiokuvia jotka saa juuri sut ja meidät muut inspiroitumaan liikkumaan ja elämään terveellisesti. Kilpailun pääsen järkkäämään yhteistyössä CupoNationin kanssa ja voittajalle jaetaan 50euron lahjakortti Zalandolle. Tällä voi sitten vaikka tehdä hankintoja sinne omaan treenivaatekaappiin!

Näin osallistut kilpailuun;

1. Julkaise omassa blogissasi ottamasi treeni/motivaatiokuva.
2. Liitä kilpailukuvan yhteyteen tämä teksti postaukseen - ”Osallistun tällä postauksella kilpailuun jonka ovat järjestäneetPieces of Miracles –blogi ja CupoNation.”.
3. Linkitä blogipostauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta tiedän että olet mukana.

Kilpailu alkaa NYT ja osallistumisaikaa on ruhtinaalliset kaksi viikkoa, eli 30.9 saakka. Nyt niitä energisiä, motivoivia ja inspiroivia treeni- ja ruokakuvia ottamaan! Ainiin, ja voittajan muuten valitsee meikä ;)

ONNEA KISAAN!

PSST! Jos Zalandolta tulee muuten shoppailtua usein, kannattaa hyödyntää tämä Zalando-alennuskoodi ja muutenkin tsekkailla CupoNationin tarjoamia alennuksia. Sivuilta löytyvillä koodeilla tekee oikeasti rahanarvoisia säästöjä. Itse ihan yllätyin kuinka moneen paikkaan ja miten hyviä alennuksia sivuilta löytyy! 



Jos itse osallistuisin kilpailuun, kuvani voisi olla esimerkiksi tämä, treenin jälkeinen voittajafiilis on niin parhautta! ...pikku tärinäkin taitaa olla käsissä, sen verran heilahtaneita kuvia! Haha, mutta ei anneta sen haitata, idea tuli varmaan kuitenkin selväksi.





maanantai 15. syyskuuta 2014

Instaweek #37




1. Mom & daughter ♥ Royaltit kuvasta @minishowblogille.




2. #saliselfie 3. Maailman söpöin töhöttäjä merinovillavaatteissaan.




4. Perjantaifiilis. 5. Vähän erilaiset treffit, ehkä romanttisimmat ikinä - fitnesskisoissa :D


6. Kesän kuvauksia - nyt syksyllä kuvataan pian lisää tätä neitiä ja mm. perhepotretteja myös.


Seuraa Instagramissa, @essipieces !






Väriä ja lämpöä merinovillasta + alekoodi




Vaikka lämpöä riittää meillä päin edelleen miltein kahdenkympin edestä, syksy tekee väistämättä tuloaan. Pian siis tulee ne hetket kun saadaan vihdoin uudet välikausivermeet käyttöön, ja on aika miettiä myös sitä välipukeutumista niillä kirpakoimmilla syyskeleillä. Sopivaan saumaan tuli tämä Blogiringin ja Pierre Robertin kampanja, joka ratkaisi meidän villavaate probleemat.





Pääsimme koko perheen voimin tutustumaan tähän juuri Suomeen rantautuneen Pierre Robert -verkkokaupan valikoimaan. Milalle valikoitui helposti merinovillainen aluskerrasto, bodyn, leggareiden ja tuubihuivin muodossa. Meille vanhemmille puolestaan tilattiin sporttialusvaatteita. Kaksi kärpästä hoitui yhdellä iskulla, näille hankinnoille oli todella myös tarve!





Pierre Robert on Norjassa yksi suosituimmista sukkahousu- ja alusvaatemerkeistä, eikä ihme, sillä valikoima on laaja ja hinta/laatusuhde juuri kohdillaan. Koko perheelle saat tilattua sukat, alusvaatteet ja välikerrastot samasta paikasta, kätevää ainakin mun mielestä! Milan merinovillavaatteet vaikuttavat ensimmäisten testausten perustella todella lämpöisiltä ja materiaali on varmasti myös miellyttävää herkkää ihoa vasten. Voisin hyvin kuvitella tilaavani merinovillatuotteita jatkossakin Pierre Robertilta tarpeen tullen.





Nyt teillä lukijoilla on huippu mahis päästä tutustumaan tähän tuoreeseen merkkiin Suomen markkinoilla. Pierre Robert tarjoaa avajaisten kunniaksi 25% alennuksen koko valikoimastaan 15.marraskuuta saakka koodilla PR25BFI! Nyt kannattaa päivittää alusvaaterebertuaari, sukkalaatikot, välikerrastot ja syysasusteet merinovillaisiin ihanuuksiin ;) HOP HOP SHOPPAAMAAN!

Miten teillä välipukeudutaan? Villaan, merinoon vai fleeceen? Kaikki hyvät syys- ja talvipukeutumus vinkit ovat erittäin tervetulleita, sillä meillä on edessä ensimmäinen vuosi kun ulkoillaan oikein todenteolla ja rymytään lumikasoissa. Oon siis tosi kokematon vielä näissä pukeutumisjutuissa.


Yhteistyössä Pierre Robert




lauantai 13. syyskuuta 2014

Ensikengistä



Pari viikkoa sitten äitini oli kaivanut lapsuudenkotini kätköjä ja tehnyt aikamoisen löydön - mun ensimmäiset kengät. Melko pitkämatka ollaan tultu noista ajoista, ja vauvojenkin kenkämuoti on mennyt niistä päivistä paljon eteenpäin, vai onko? Hellyyttävät nuo valkeat nahkatossut kuitenkin ovat, vaikka enää en ehkä samanlaisia Milalle valitsisi tänä päivänä. Ihana muisto lapsuudesta, ihanaa että ovat tallessa, kiitos äiti! Ei epäilystäkään ettenkö säilyttäisi myös Milan ensiaskelpopoja, toivottavasti pimu osaa arvostaa niitä samanlailla kuin minä omiani.





Keväällä hankittiin Milalle ensimmäiset kengät joilla saisi turvallisesti ja varmasti harjoitella kävelemistä ulkona. Valintamme kohdistui Superfitin Bully tennareihin. Aikoinaan jollain Facebookin äitifoorumilla mut aivopestiin siihen uskoon, että Superfitit on parhautta pienimpiin jalkoihin. Myös kenkäkaupan myyjä möi popot meille niin rautaisella ammattimaisuudella ettei kengät sen jälkeen enää voineet jäädä liikkeen hyllylle. Ulkonäöltään Superfitit ei ehkä ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta tää on sellainen hankinta missä pitää ajatella laatua ennen tyylikyyttä. Ainakin meillä juttu meni näin, pääasia on että pieni oppii askeltamaan oikein ensiaskeleisiin tarkoitetuilla kengillä, kuin se että popot olisivat hiekkalaatikon muodikkaimmat. Näin jälkikäteen mietittynä valinta osui oikeaan, kengät ovat olleet huiput! Hinta/laatusuhde kohdillaan, alle neljänkympin kengät, paljon käytetyt ja vieläkin kuin uudet. Niin ja nykysin Miltsu lähestulkoon juoksee näillä!




Millaisia ensikenkiä teillä on käytetty? Muita hyväksi todettuja merkkejä Superfitin lisäksi? Seuraavaksi hankintalistalla on ensimmäiset kumpparit ja talvikengät, ainakin Crocsia tulee näkymään meidän syksyssä ja talvessa, saa nähdä mitä muuta keksitään?








torstai 11. syyskuuta 2014

24vuotiaana...


Nyt on elämää 24vuotiaana takana jo lähes kokonaiset kaksi viikkoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vanhenemisen kynnyksellä pohtinut hieman syvällisemmin (sekä vähän pinnallisemminkin) asioita joita haluan tänä ikävuotena saavuttaa, tehdä ja kokea. Mieleen tuli kasata nuo asiat postauksen muotoon muistuttamaan mua siitä mitä tavoitella ja samalla myös avaamaan mun omaa elämää vähän lisää teille. Lista on hyvä olla olemassa myös sitten vuoden päästä, kun tehdään yhteenvetoa menneestä ajanjaksosta. Tästä voisi tulla jopa ihan jokavuotinen perinne.


24vuotiaana...

...olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

...saavutan kokonaisvaltaisen hyvän olon.

...olen paras äiti Milalle.




...olen entistäkin parempi puoliso Nikolle.

...matkustan ulkomaille (muuallekin kuin Ruotsiin ja Tallinnaan).




...elän ja rakastan täysillä.

...aloitan uuden harrastuksen.

...vietän salilla aikaa enemmän kuin elämäni aikana yhteensä.




...unelmoin ja teen niiden toteutumisen eteen kaikkeni.

...palaan koulunpenkille.

...sosialisoidun ja otan paremmin huomioon oman lähipiirin ja myös ne "lapsettomat" ystävät.





...ylitän itseni ainakin sata kertaa.

...painan 20kiloa vähemmän kuin silloin kun aloin odottamaan Milaa.

...keksin vihdoin mikä musta tulee isona.




...muutan perheeni kanssa uuteen kotiin.

...opin rakastamaan ja arvostamaan vihdoin myös itseäni arvoisellani tavalla.

...toivotan parhaan version Essistä tervetulleeksi!


"Elämä on sitä mitä teet siitä" - näin se on, ja mä aion tehdä omastani mahtavan!


Iloista ja toiveikasta loppuviikkoa ihanat!







tiistai 9. syyskuuta 2014

FITMOM - 1/26


Eka viikko, ylivoimaisesti se vaikein viikko on nyt taputeltu. Osaltaan voi ehkä jopa huokaista helpotuksesta, kroppaprojekti on jälleen potkaistu käyntiin eli aloittamisen vaikeus on selätetty! JES! Mikään paras alku tosin ei ollut, sillä kesken viikon sairastuin syysflunssaan ja pari päivää meni vilttiin käärittynä ja teekuppi kädessä. Muutenkin eka viikko menee aina vähän tunnustellen ja totutellen, asiassa kuin asiassa. Uudet treeni- ja ruokaohjelmat vaativat pienen extra paneutumisen sekä arkirytmi menee täysin uusiksi kun täytyy taas löytää kalenterista ne vapaat tunnit treenaamiseen.





Erityisen haasteellinen mulla on ollut paluu tarkkaan ruokavalioon. Voi apua, mitkä herkkuhimot täällä on seurana lähes 24/7! Onneksi mieliteot kuitenkin helpottaa päivä päivältä ja hommaan motivoituu taas kovemmin viimeistään silloin kun ne ekat tulokset alkaa näkyä, joten niitä odotellessa. Tuloksista puheenollen, oon nyt kovasti pohtinyt että tehdäänkö tän syksyn projektista viime vuoden tapaan viikottaiset raportit blogiin. Edelleen ollaan vähän kahden vaiheilla, miten on - kiinnostaako teitä lukea joka tiistai mun edistystä vai harvennetaanko esimerkiksi kuukausikatsaukseen ?





VIIKKO #1

Paino / -0,5kg
Sali / 3/3
Lenkit / 1/3
Treenit / 4/6
Ruokailut / OK

Eli niinkuin huomaatte, treeniohjelmaani kuuluu kolme salitreeniä viikossa ja lisäksi kolme aerobista. Lenkkeilyn lisäksi olen harkinnut ryhmäliikuntaa, mua on jotenkin alkanut houkuttamaan sairaasti ajatus bodypumpista ja ZUMBASTA (onkohan sitä enää edes missään? :D) monen vuoden tauon jälkeen. Olisko siellä heittää vinkkejä jostain hyvästä salista Jyväskylässä jossa olis kiva käydä tunneilla hikoilemassa ?




Tällä hetkellä fiilis on enemmän kuin motivoitunut, mä todella aion näyttää ensi kesänä paremmalta kuin vuosiin ja voida fyysisesti sekä henkisesti paremmin kuin koskaan! Vitsi miten paljon sitä saakaan energiaa pelkästään sillä että saa pukea urheiluvaatteet joka päivä päälle. Siitä tulikin mieleen että pari treenivaatehankintaa pitäisikin tehdä, niistä lisää toisella kertaa...

Energistä viikkoa kaikille ja hyvää yötä!