sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Voi haikeus...


Juhannus on ohi, ja niistä fiiliksistä lisää huomenna, mutta nyt palataan viime vuoden juhannuksen aikoihin. Mun on pakko purkautua, koska mua itkettää ! Nou hätä, nää on haikeuden, onnen ja helpotuksen sekaisia kyyneleitä, mutta apua, miksei kukaan kertonut että tää on NÄIN haikeaa ? 

Vuosi sitten, ihan päivälleen tähän aikaan hytkyttelin kotona jumppapallon päällä, ulisin, hikoilin ja kellottelin supistuksia. Tappokipeitä suppareita olin kestänyt jo reilun vuorokauden ja meidän mökkijuhannus oli jäänyt vain yhden yön mittaiseksi tämän takia. Supistuksien tahti oli edelleen liian hidas, joskin jo kiihtyvä ja mulla oli tunne että pian on lähdettävä. Juurikin tähän kellon aikaan sovittiin Nikon kanssa että kellon lyötyä kaksitoista startataan auto kohti Jyväskylän Keskus-Sairaalaa ja synnytysosastoa, sillä en kestäisi enää tulevaa yötä kotioloissa. Kun pääsimme sairaalaan minut otettiin vastaan ja tehtiin sisätutkimus, olin vasta 2cm auki ja tie vei vielä kotiin sillä synnytyssaleissa ei ollut tilaa. Taistelin kotona muutaman tunnin kunnes voimat oli jo ihan loppu ja herätin Nikon että nyt on lähdettävä. Laitoksella minut tutkittiin jälleen ja edelleen olin vain 2cm auki vaikka supistuksien väli oli ainoastaan minuutin luokkaa. Mut laitettiin osastolle odottelemaan, kipupiikkiä reiteen ja unilääkettä naamariin, sain nukuttua ehkä tunnin.




Sitten odoteltiinkin supistuksien ja kipupiikkien avulla osastolla tiistai aamupäivään saakka että synnytyssalien ruuhka laantuisi ja pääsisin vihdoin synnyttämään. 4cm auki, kalvot puhkaistiin ja alettiin hommiin, reilu 13 tuntia myöhemmin, keskiviikko aamuna 4.00 meidän pieni prinsessa parkaisi ensi kertaa. Sinä aamuna paistoi aurinko ! Ja nyt mua taas itkettää... MUN PIENI TÄYTTÄÄ ENSI VIIKOLLA VUODEN ! Mihin tää aika on kiitänyt, vastahan sinä maailman rakkain ja kaunein lapsi synnyit ? 

Nää haikeuden tunteet yllätti mut täysin, kun ajattelen vuoden takaisia tapahtumia, silmät kostuu samantien. Ja äsken kun Nikon kanssa muisteltiin noita pitkiä "synnytyspäiviä" sain kunnon itkukohtauksen, eikä siitä meinannut tulla loppua. Tottakai on ihanaa että lapsi kasvaa ja kehittyy omaksi uniikiksi yksilöksi, MUTTA... mulla ei oo enää vauvaa !




Oonko mä vähän hölmö herkkis vai onko muut kokeneet lapsen ensimmäisen vuoden täyttymisen näin haikeaksi ?

Tosiaan huomenna sitten starttaa Milan  1-vuotis viikko, se tulee näkymään myös täällä blogin puolella suuresti. Luvassa on mm. 1v-neuvola, 1-vuotiskuvaukset, Milan 1v kuulumisia, paljon juhlafiilistelyjä, synnytyskertomus ja tietysti viikonloppuna viikko huipentuu kaksi päiväisiin juhliin. Niin kivaa ja jännää (ja niin haikeaa! nyyh..) että maltan tuskin odottaa ensi viikonloppua !






15 kommenttia:

  1. Oon samanlainen herkkis :-). Kun pienokaiseni 1-vuotis synttärit viime kuussa lähestyivät niin minut valtasi suunnaton haikeus,kun ajattelin ettei mulla ole kohta enää vauvaa nyyh.. ihanaa, kun lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta vauvavuosi meni aivan liian nopeasti. Varmasti moni kokee samanlaisia tunteita, joten meitä herkkiksiä löytyy :-). Jossakin pitäisi kyllä olla kerrottu, että kuinka haikeaa on kun vauvasta tulee taapero. t. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että muitakin herkkiksiä löytyy <3 Nimenomaan, ei kukaan mua tästä varoittanut !

      Poista
  2. Voi, Essi <3 Meikä itkee vähän väliä, kun tajuaa, miten nopeasti se kaikki onkaan mennyt "ohi" :/ Siinä vaiheessa, kun Vilppu nousi seisomaan ja lähti kävelemään tukea vasten, olen sinunlaillasi tuntenut ihan valtavaa haikeutta sen vauva-ajan ohikiitämisestä ja päättymisestä. Niinkuin sanoit, on ihanaa, kun lapsi kasvaa ja oppii uutta, MUTTA... :D
    Onnea 1-vuotiaalle pikku-prinsessalle ja tsemppiä äidille :)) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna <3 Niinpä, mä koin sen liikkeelle lähdön samalla tavalla kun sä ja etenkin tuo kävely kun se tapahtui jo 10kk täyttymisen jälkeen niin silloin tää isohaikeus iski ekaa kertaa..

      Kiitos <3

      Poista
  3. Voii, tuli kyyneleet silmiin tätäkin luettaessa. Ite ainakin ootan jo haikeudella Lilianin 1-vuotis päivää! Sitten mulla ei oo enää vauvaa ;/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, se on taapero nyt, enää ei ole paluuta, nyyh <3

      Poista
  4. nyyh, ihana teksti <3:') meidän neiti on vajaa 9kk, mutta silti haikeudella mietin jo miten lähellä ollaan jo vauvavuoden loppua! niinkuin sanoit, ihanaa että toinen kasvaa mutta siltikin niin haikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 koita nauttia vielä noista viimeisistä vauvakuukausista !

      Poista
  5. Meidän tyttö täytti vuoden kuukausi sitten ja kyllä, olo oli hirmu haikea ja samalla kovin onnellinen kun kävin läpi vuodentakaisia tapahtumia. Kävin läpi kaikki kuvat sairaalan sängyssä makoilusta ihan tähän päivään ja tirauttelin kyyneleitä :D

    Niin ne kyyneleet tuli silmiin myös tästä tekstistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mulla on tuo kuvien plärääminen vielä edessä ! iik, itkettää jo ajatuskin :D

      Voi ihana kuulla että herätti tunteita <3

      Poista
  6. Miulla on myös viime päivinä tullu iha yhyy-fiiliksiä kun on oikeesti tajunnu että minimiehen syntymästä on jo niin pitkä (9kk) aika. Kattelen vanhoja kuvia aina sillon tällön miten toinen on voinu ollakaan niin pieni. Tajunnu miten Eetu ei ikinä tuu olemaan enää vastasyntyny mini-ukkeli.

    voihan haikeus todellaki i feel you :(! ihania kuvia :)<3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiina <3 sehän se haikein ajatus nimenomaan on, kun tietää ettei se ole enää sellainen tuhiseva toukka koskaan. Mutta ehkä tää menee pian ohi ja taaperoarjesta osaa ottaa kaiken irti ;)

      Poista
  7. Et oo ainut ja voin kertoa, että meillä juhitaan pian jo 2v. synttäreitä ja pillitän vähintään yhtäpaljon, kuin vuosi sitten! :D
    En tiedä milloin tämmönen haikeilu loppuu, eikait koskaan? Ja jos 2v. synttärit ottaa näin koville, niin miten ikinä selviää siitä, kun lapsi onkin jo nuori aikuinen ja muuttaa pois mamin helmoista?!? Huh, onneks sinne on vielä edes muutama vuos lisää aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi Petra ! Apua, eli tää jatkuu vielä ensi vuonnakin ! ja sitä seuravaana ja sitä ja sitä...... on tää äitiys yhtä haikeutta ;)

      Poista
  8. Kyllä sitä itsekin herkistyi, kun tajusi että poika täyttää vuoden ja on sitten jo taapero eikä mikään vauva <3 Sanoin miehellekin, että eikö olisi kiva jos Theo jäisi noin pieneksi :) Mutta ei se kuulemma ole mahdollista :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3