torstai 24. heinäkuuta 2014

Blogiahdistusbuumi


Sitä on ollut liikkeellä nyt monen monituisessa blogissa, etenkin näissä perhe painoitteisissa versioissa. Vaikeroidaan muutamien samojen kysymysten äärellä. Mihin vetää yksityisyyden raja ? Näyttääkö lapsien kasvokuvia blogissa vai ei ? Antaako itsestään enemmän kuin pelkän pintaraapaisun ? Eli kätännössä ollakko vai eikö olla ? Kirjoittaako blogia vai lopettaisiko koko touhun ? - Tää buumi on saanut mut jopa vähän huvittuneeksi. Ymmärrän kyllä että näitä asioita pohditaan, niin pohdin minäkin, mutta oman pääni sisällä. En vain ihan ymmärrä asian pointtia, että miksi se pitää tuoda julki, sillä siinä voi lukijalle tulla jopa vähän hämmentynyt, tai jopa syyllinen fiilis. Miksi tuo sitten ylipäätään kirjoittaa jos bloggaus ahdistaa ? No muutama lukulistani lemppariblogi loppuikin hiljattain tähän ahdistukseen. 

Ja ei, mun ei ole tarkoitus astua kenenkään pottuvarpaalle tai saada aikaan mielipahaa. Tää ei oo henkilökohtaisesti hyökkäys ketään bloggaajaa kohtaan, vaan ihan mun omaa pohdintaa asiasta. Se on ihmeellistä miten näitä kausia tulee tietyin väliajoin, kaikkia ahdistaa samaan aikaan.




Mä oon itse tässä asiassa sitä mieltä että se on vähän niin kuin joko tai. Tykkään lukea blogeja joissa "päähenkilöillä" on kasvot, ihmiset tulevat näin tutuiksi ja kirjoitustyylikin on arkisen aitoa. Suoraan sanottuna on melkoisen nihkeää lukea blogia jossa henkilöiden kasvot eivät näy, sellainen ei vaan saa mua otteeseensa ja mielenkiintoa on turha edes yrittää herätellä. Blogien lukijana olen kuitenkin suuri kuvien ystävä, ne merkkaa melkein enemmän kuin itse teksti. Toki ymmärrän bloggaajia jotka ovat tehneet päätöksen kasvottomista lapsista, se palo on niin suuri tähän hommaan ettei sitä tahdo kokonaan kuitenkaan lopettaa. Itse en jotenkin osaisi antaa teille vain "puolta", eli jos mulle joskus ahdistus iskee niin se on menoa sitten. Siihen loppuisi Pieces of Miracles -blogin tarina.

Mä oon kauan sitten tehnyt sen päätöksen etten missään nimessä halua ottaa blogista mitään stressiä, en vain kertakaikkiaan halua sotkea tähän niin rakkaaseen harrastukseen mitään negatiivistä. Tämän touhun pimeän puolen miettimisellä pilaisin vain suuren ilon mitä blogista saan. Tässäkin asiassa taas huomaa sen piirteen mussa, että en osaa pelätä asioita ennen kuin ne osuu omalle kohdalle, kaikki pitää aina oppia kantapään kautta. Niin kauan kun ei ole murehdittavaa, on turha murehtia. Netti, blogit, some... mitä näitä nyt on ? - Ne on nykypäivää. Milan kasvaessa blogit arkipäiväistyy jatkuvasti ja olen aivan varma ettei pikkumimmiä vaivaa se että äiti kirjoittaa elämästään nettiin ja siinä sivussa hän esiintyy kuvissa. En vain jaksa uskoa siihen. Toki se on mahdollista, ja jos Mila joskus ilmaisee ettei halua tulla kuvatuksi blogiin niin se loppuu siihen. Ja sillä siisti.

Siitä ettei ahdistuksen pilkahdustakaan ole tämän bloggaajan päässä vielä käynyt saan kiittää varmasti myös teitä lukijoita. Kiitos kun ootte olleet mulle niin armollisia ja jättäneet ne ilkeät kommentit minimiin. Onhan mun kommenttiboxiin eksynyt myös niitä ilkeitä elämättömiä *askiaisia jotka anonyymi-nimen takaa uskaltavat kettuilla, näsäviisastella ja vähän yrittää loukatakin, mutta onneksi ne kommentit saan laskea vielä yhden käden sormilla. Oon mielettömän onnellinen siitä miten huippuja tyyppejä siellä ruudun toisella puolella lymyää !




Tästä tulikin aikamoinen sillisalaatti, mutta pointti on se että älkää kanssasisaret ressatko niin lujaa.. Ei tää oo niin vakavaa. Luovat tauot on aina välillä paikallaan ja siinä samalla kannattaakin aina miettiä että mitä blogiltaan haluaa, mutta ei siitä kannata ahdistua. Ei näin mielettömän antoisaa hommaa kannata pilata turhalla negistelyllä. Meitä on moneen junaan, joten antaa kaikkien kukkia !

Onko siellä sielunsiskoja, samoja fiiliksiä aiheesta ? Vai ahdistaako sielläkin ? Toivottavasti kukaan nyt ei vetänyt poroja nokkaan tästä pilke silmäkulmassa kirjoitetusta mielipiteestä.


Peace & Love. 







56 kommenttia:

  1. Mä luulen että se riippuu suurimmaksi osaksi omista muuttuvista elämäntilanteesta ja niiden tuomasta stressistä. Toiset purkaa sen stressin blogiin. Niin kuin minä! En usko että kukaan pelkästä blogista stressaa jos ei muuta elämää ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis piti vielä jatkaa! Kun ennen aikaa on ollut vaikka kuinka siihen blogiin ja yhtäkkiä elämään tulee paljon muutakin, täytyy miettiä sitä arvojärjestystä ja harmittaa kun ei enää pystykään laittamaan sitä tärkeää bloggaamista niin isolle osalle kuin ennen :)

      Poista
    2. Hyviä pointteja Emmi ja sun tilanteen toki ymmärrän :) Ja tapoja on niin paljon erilaisia kuin on bloggajiakin. Mä vaan itse käsittelisin ahdistuksen eritavalla. Ja siinä tapauksessahan se on hyvä kirjoittaa blogiin tunteista ja stressistä jos se auttaa, mulla se vaan varmaan lisäis sitä.

      Mutta anyway, ihanaa että sun ahdistus oli ja meni ja nyt oot löytänyt hyvän fiiliksen ja tavan jatkaa bloggailua <3

      Poista
  2. Hyvä Essi!
    Voisin kopioida tämän tekstin omaan blogiin ja seistä jokaisen sanan takana! Täyttä asiaa!

    Jospa tässä on sama kuin missä tahansa buumissa? Kun yksi aloittaa toiset liittyy joukkoon..

    mutta sityen on näitä jotka vannoo lopettavansa ja palaa aina vaan takaisin.. seistäisiin sitten edes päätösten takana eikä kokoajan muuteta mieltä!! Ärsytys!!! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että sieltä löytyy samoilla ajatuksilla varusteltuja kollegoja <3 Niin totta, kai tääkin jossain vaiheessa sitten laantuu.. hope so ! Hahah älä muuta sano :D

      Poista
  3. Oikeassa olet, ei saisi elämästä turhaan murehtia ja stressata jostain blogista. Mutta, kun oikeasti jotain on itselleen omassa lapsuudessa tapahtunut, ajattelee kaikkea sitä pimeää puolta ja kuinka ei halua omaa lastansa sellaiseen altistaa. Uskon, että jos ihminen on nähnyt/kokenut kolikon toisen puolen, osaa sitä myös ajatella. Mä en halua ketään pelotella, mutta kannattaa silti ajatella.:) Minusta on silti ihanaa lukea sinun, kuten muidenkin blogeja ja nähdä kauniita iloisia kuvia lapsistanne. Kuinka kovasti itsekin haluaisin laittaa Sabrinasta miljoonaa ihanaa kuvaa, mutta kun järki sanoo, että ei.:/ ♡ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia varmasti olisi toisin jos olisi tapahtunut joskus omalle kohdalle jotain ikävää. Voin vain kuvitella jos olet omalle kohdalle saanut jotain netin varjopuolista ettei heti tule mieleen revitellä tytön kuvia blogissa miljoonittain :( Kyllähän noita tietysti ajattelee, mutta niin kuin sanoit ei vain osaa pelätä kun ei mitään ole käynyt. Ihana oot <3

      Poista
  4. Täällä yksi ahdistelija jonka piti tuoda ahdistuksena myös julki :D KAKSI PÄIVÄÄ sitten! Heti kun sain tuon lievän ahdistuksen purettua kirjaimiksi niin olo parani ja munkin pieni blogini jatkaa pian eloaan ja suunniteltu tauko taitaa jäädä lyhyeksi sillä bloggaus on vaan niin ihanaa .. hassua jos joku tästä sun postauksesta loukkaantuu.. :)

    Krista newmaam.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua <3 No mutta parastahan on se että sen julkituominen helpotti !! niin toivottavasti kaikki osas lukea sen samalla pilkkeellä silmäkulmassa millä mä tän kirjoitin ;)

      Poista
  5. Huomaat ehkä, että itsekin pohdiskelet tässä kirjoituksessa noita samaisia asioita ja osa pohdiskelee niitä sitten negatiivisempaan sävyyn. Kun sitten useampi kirjoittaa näistä teemoista, niin se tarttuu ja sitä myötä tulee tiettyjä buumeja, että blogeissa esiintyy samoja asioita.

    Itse kirjoitin alkuun anonyymina blogiani, mutta kun rohkeutta kertyi lisää, niin kasvotkin on tullut mukaan. Muutenkin kirjoitan ehkä joidenkin mielestä jopa liian avoimesti, mutta itselläni on juurikin sellainen linjaus, että kaikki tai ei mitään. Mietin myös tuota, kun poikani kuvia sinne laitan mutta sinun tavallasi en näe siinä kovinkaan riskejä ja toistaiseksi miehen hyväksyntä kuvien julkaisulle on riittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki pohdin, se oli postauksen idea lähtökohtaisesti tuoda niitä omia ajatuksia asiasta. Vaikka mua ei asiat niin stressaakaan.

      Mulla on ihan sama fiilis muuten tästä bloggaamisesta ja kuvista. Niin kauan kun Nikon kanssa ollaan samalla linjalla kuvien julkaisemisesta niin näin mennään :)

      Poista
  6. Minuuki on huvittanu tää buumi ja ite ollu siinä tietty mukana, mut ajatus kasvottomista lapsista blogin puolella oli kyllä kyteni jo kuukausia ja sitten sille piti vaan saada oman pään sisällä vastaus, joka sitten lopulta löytyi ja tuntui onnistuneelta! :) Mutta tosiaan, joku buumihan tässä on ollut ja voisin myös sanoa kuten Emmi kommentissaan, veikkaan senkin olevan syynä :) Hyvä kirjoitus Essi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännää miten asiat "tarttuu" :D Mutta hyvä että löysit ratkaisun omaan ongelmaan ja nyt saat taas blogata hyvillä fiiliksillä ! Kiitos Jonna :)

      Poista
  7. Mie oon samaa mieltä, se on joko kaikki tai ei mitään :D Siis, itse lopetin bloggailun just sen takia, koska en halunnut enää kirjoitella meidän elämästä julkisesti, vaikken koskaan mitään sen kummempia kirjoitellutkaan. En siis tahtonut alkaa pitää blogia ns. Kasvottomana, koska itsekään en tykkää sellaisia blogeja lukea. Joten parempi näin. Myöskin tähän elämäntilanteeseen eivaan enää ole oikeasti aikaa istua koneella bloggaamassa, tytöt pitää kiireisenä, myöskin tämä painonpudotusrojekti. Välillä tekis niin mieli aloittaa kirjoittaminen uudestaan, nyt olis niin paljon kirjoitettavaa!! ,mutta kun se aika. Ja mitä jos sitten taas kyllästyn jne. Näääh :D

    Toivon ettet lopeta bloggaamista never, tää on ihan lemppariblogi nykyään! <3 Oon lukenut nyt tässä hiljan kaikki sun laihdutuspostaukset ajatuksen kanssa läpi ja saanut niin paljon motivaatiota! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ! Mä oon muutenkin elämässä aika semmonen KAIKKI TAI EI MITÄÄN-ihminen, joten tää bloggaus menee samaa linjaa :) Vitsi mulla on ikävä teidän juttuja ja sun blogia <3 No katsot joskus jos aika antaa myöten ja polte kasvaa uuden blogin aloittamiseen. Se kynnys on varmaan vaan aika iso kun on kerran lopettanut ! Mut jos alotat niin kerrot kyllä heti, liityn samantien lukijaks <3

      Ihana Mia <3 KIIITOS ! Meiän pitäs nyt oikeesti nähä niin voitas motivoida toinen toistamme, syksy lähenee ja mun proggis jatkuu.. APUA.

      Poista
  8. Oon kans huomannut et monia ahdistaa ja mähän oon myös yks niistä :)

    Mutta suurin syy mulla ei oo edi (vaikka sekin vähän) eikä negatiivisuus eikä bloggaus itsessään vaan se, ettei mulla vaan ole enää mitään annettavaa perheblogiin. Sellasen henkilökohtaisen blogin pitäminen ei vaan inspaa enää yhtään. Mut mähän lopetankin oman blogini ja perustetaan veeran kanssa se uus alueeltaan tarkkaan rajattu blogi niin se on kyllä varmasti mulle just oikea ratkaisu tähän ahdistukseen :) se pointti tässä siis että kaikenlaisia erilaisia ahdistuksia on ilmassa ja toisaalta taas mä oon kokenut sen kivana että ihmiset on kertoneet blogeissaan että ahdistaa koska se on usein näkynyt jo tovin blogissa että joku on ja on kiva tietää syy :)

    Mutta tää on kuitenkin hyvä postaus, kiva kun kivassa hengessä pohdit asiaa ja sanot sen ääneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Syitä on varmasti niin monta kun on bloggaajaakin. Siispä mä kirjoitinkin tän postauksen aika mustavalkosetlasit päässä :D Mutta niin kun jo aiemmin sulle kommentoin, ihanaa että pistätte yhteisen blogin pystyyn ettekä häviä mihinkään <3 Kiitos Karoliina.

      Poista
  9. Oon huomannut saman...

    Mutta mulla on kyllä ristiriitaiset tunteet tosta lasten kuvien julkaisemisesta... Oon ennen julkaissut mutta yhtäkkiä lopetin alkoi AHDISTAA :D tein sen "salaa", eli en toitottanut siitä blogissa. Jätin vaan naamakuvat pois. Välillä harmittaa että Tein sen päätöksen, ja mietinkin sitä usein että pitäisikö sittenkin.... Hyvin sanottu toi että yleistyy koko ajan, se on totta ja sai mut miettimään asiaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo miten helpottavaa etten oo ainut joka on pistänyt tän merkille :D

      Mun mielestä se pitäskin tehdä niin, eikä nostaa hirmusta haloota... :) Mutta kukin tekee tavalla joka tuntuu itsestä hyvälle, sehän se tässä on tärkeintä ! Voihan sitä tyyliä sitten muuttaa jos tuntuu siltä että uskaltaa näyttää enemmän.

      Poista
  10. Loistava teksti! En tiedä olenko tyhmä tai liian sinisilmäinen, mutta en vain jaksa kokoajan pelätä kaikessa sitä pahinta puolta. Joskus omaan nilkkaan voi kopsahtaa jotain ikävää, mutta miksi tuhlata elämää pelätäkseen etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nimenomaan näin, jos pelkää liikaa niin mitä iloa elämällä on sitten enää antaa ?

      Poista
  11. Eikö sua oikeesti yhtään ahdista tai pelota se että oot julkaissut netissä Milan koko nimen ja tarkan syntymäajan yms?? Sullakin aika paljon lukioita on ja maailma on tänä päivänä mitä sekopäisempi paikka. Koko ajan saa kuulla ja lukea mitä kauheampia juttuja mitä maailmalla tapahtuu ja valitettavasti myös lapsiin liittyen :/ kamalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai välillä havahdun miettimään että onko antanut liikaa tietoa, mutta en usko että vielä koko nimellä ja syntymäajalla kukaan stalkkerikaan saa mitään pahaa aikaan. Sukunimet ja hetut ei kuitenkaan tältä saitilta löydy. En usko että olen millään tavalla saattanut Milaa blogin takia minkäänlaiseen vaaraan. :)

      Poista
  12. Niin hyvä teksti! Ihan niin kun suoraan mun suusta! Mä en yleensä jaksa kirjotella pitkiä juttuja, mutta ihanaa kun joku muu jaksaa :D. Loistava blogi sulla!
    T. toisen Milan äiti :)

    VastaaPoista
  13. Mää ajattelen asian niin, että näkeehän jokaikinen päivä sadat tuntemattomat sun lapsen. Silloinkin voi sattua jotain. Tietysti riippuen blogin koosta, mutta omani on vielä nii pieni etten oo nähny mitenkään erityisenä sitä että julkaisen Mimistä kasvokuvia. Onhan hänestä kuva esim. paikallislehden onnittelupalstalla jne. Ja en koskaan blogissa kerro mtn sellasta josta vois olla oikeasti vaaraa meille. =) Mua ei oo vielä ahdistanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja itsekin miellän vielä omankin blogin suht pieneksi etten osaa pelätä mitään kamaluuksia tämän kautta tulevan :)

      Poista
  14. Samaa mieltä, juuri ne kuvat on blogin suola! Ilman hyviä kuvia blogi ei ole riittävän mielenkiintoinen omasta mielestäni. Mieluummin katselisin kauniita ja laadukkaita kuvia ja vähän tekstiä kuin toisinpäin. :) Kiva ette sie ole lopettamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ! Kuvilla kuitenkin blogi elävöitetään ja herätetään lukijan mielenkiinto :) Joo ei olla, tuskin vielä vuosiin !

      Poista
  15. tämä teksti voisi olla mun kirjoittama! :D oon huomannut saman ilmiön ja että mua ärsyttää :D tai edes oikeastaan ärsytä, vaan ihmettelen kovin miksi ihmiset jaksavat stressata bloggaamisesta. itselle blogin kirjoitus on positiivista, rentouttavaa ja sitä "omaa aikaa" johon en halua sotkea mitään negatiivista, jos edes hetken miettisin etten jaksa enää kirjoittaa niin se olisi sitten siinä. Rakas harrastus josta ei koskaan saa tulla stressin aihetta tai "pakko tehdä" juttua! :) tuntuu että monet bloggaajat ottavat liikaa paineita ja vaatimuksia itselleen ja lopulta unohtavat että kuitenkin blogi on se "sun juttu" eikä muiden! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua että jaat mun fiilikset :D ärsyttää välillä vähän liikaakin, joka puolelta saa lukea lopettamispohdintoja jne... Ihan samoja ajatuksia kun mulla, ei tätä halua pilata millään ikävällä. Nimenomaan etenekin kotona olevana äitinä tää on niitä harvoja omia juttuja <3

      Poista
  16. Mua hämmentää se, että mitä sun lapsi tulee tulevaisuudessa ajattelemaan asiasta. Kun kerran laitat kuvia nettiin, et välttämättä saa niitä sieltä enää itse pois. Itse olen siis todella negatiivinen lapsen kasvokuvien suhteen, jotenkin tunnen että se rikkoo lapsen yksityisyyttä ja saattaa jopa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaratilanteita.

    Itselläni ei lapsia ole, mutta jos joskus oman pikkuisen saan, niin en missään nimessä laittaisi kuvia koko maailman silmille, korkeintaan facebookin ja sekin jakaa mun kohdalla mielipiteitä. Yksityisyys ja turvallisuus ovat lapsen edessä kaikki kaikessa.

    Sulla on joka tapauksessa upea blogi ja kirjoitat asiaa, hyvät jatkot!

    Terveisin, kukkahattutäti-21-vuotta-joka-käärii-kaiken-pumpuliin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että Mila on vain mielissään kun äiti on säilönyt niin kivalla ja kauniilla tavalla lapsuusajan muistot, luulen tuntevani lapseni jo tässä vaiheeessa sen verran hyvin että uskon että hän ei ole moksiskaan tästä "julkisuudesta". Mutta ymmärrän kyllä täysin sun pointin ja ajatukset. Kyllä mulle on myös tärkeinta lapsen turvallisuus, mutta en koe että tämä sitä mitenkään vaarantaisi. Bloggaus on nykypäivää ja sitä tekee mielettömän suuri joukku Suomenkin kokoisessa maassa :)

      Kiitos ! Kiva kun kommentoit ja jaoit mielipiteesi :)

      Poista
    2. Itsekään en näe siinä mitään pahaa että lapsesta on mukavia kuvia. Enempi varmasti tulee kuvattua senkin takia että on blogi ja saa monet reissut ja retket taltioitua. Olen samaa mieltä Essi kanssasi että Mila on mielissään kun on paljon kuvia ja muistoja kirjoitettuna ylös. :-)

      Jatka samaan malliin, olet ihana :-)

      Poista
    3. Pitää tähän vielä kommentoida, että mää tein alunperin blogin vähänku "vauvakirjaksi" eli että saan säilöön kaikki muistot Mimin vauva-ajasta, semmosetkin asiat joita ei välttämättä muista enää vähänkään ajan kuluttua. Joskus aion tulostaa kaikki Mimiin liittyvät postaukset ja koota niistä kirjan. =) Luultavasti aika piankin, nyt kun vauvavuosi on ohi. =)
      Mää en nyt tämmösen tavallisen äidin jorinoita nää nii vaarallisena, ku oha noi lehtien palstat täynnä iha julkkistenkin lapsista juttua jne. Ja esimerkiksi kouluilla on blogeja joihin lisätään kuvia lapsista jne.

      Poista
    4. Minulla on helppo yhtyä Ninjan ajatuksiin, olen asiasta täysin samaa mieltä!
      Mietin vain, että eikö ole tosiaan muuta mahdollisuutta säilöä kuvia ja muistoja kuin blogi? Tuskin tämä on ainakaan parantamassa Milan turvallisuutta?
      Minusta näistä ko. asioista ahdistuminen kuulostaa pikemminkin järkevältä. On todella tervettä kyseenalaistaa internetin turvallisuus! Ja miksi ihmiset ei saisi sitä ahdistustaan purkaa tänne, niinhän itsekin teet jostain omasta ahdistuksestasi. On turha vähätellä toisten ahdistuksia ja suhtautua niihin lähes vitsillä... Minulla suorastaan harmittaa, kun osittain jopa tuomitset muiden toimintatavat. Jos sinulla tulee jossain vaiheessa blogia kohtaan ahdistus ja päätät lopettaa bloggailun siltä seisomalta (niin kuin annoit ymmärtää), niin on huomioitava, että se ei ole ainut oikea tapa toimia. Joku voi toimia toisella tavalla ja se on myös ok. Toinen haluaa pohtia blogissaan myös ahdistavia asioita, suotakoon se hänelle, vaikka niitä ei olisikaan niin kiva lukea. Minusta on turha lähteä neuvomaan mikä tapa on oikea. Jokainen katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan, ei voi tietää millaiset maisemat on toisen silmien edessä...
      Tällä kommentilla ei ole missään nimessä tarkoitus loukata, ehkä vain herättää uusia ajatuksia. Kaikenkaikkiaan sulla on kyllä kiva blogi ja huomaa, että näet todella vaivaa sen eteen! Mukavaa kesän jatkoa teille! :)

      Poista
    5. Paljon hyviä pointteja ihan jokaisella, ja tietysti jokaisella saa ja pitää olla oma mielipide asiaan. :) Mä suhtaudun asiaan näin ja siinä ei mun mielestä myöskään ole yhtään sen enemmän väärin kuin siinä että joku kokee lapsien kuvat netissä ehdottomana nounou-asiana. Jokainen tekee sen päätöksen itse ja vastaa seurauksista toki myös itse :)

      Ja viimeisimmälle anonyymille, niin kun postauksessa kirjoitin niin mielipide on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja osittain jopa vähän provosoivana ihan tarkoituksella. Ketään ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata tai vitsiksi kääntää muiden ahdistusta. Kommentiasi en ottanut loukkauksena, hyvä näkökulma asiaan :) Kiitos samoin myös sinne kivaa loppukesää !

      Poista
  17. Hyvä teksti! Ja oon ihan samoilla linjoilla kanssasi! Välillä tulee itsellekin ahdistus vaiheita, jolloin miettii ketkä kaikki hullut oikeasti lukeekaan blogia. En kuitenkaan halua kirjottaa blogia ilman kuvia ja kasvoja, se tuntuu jotenkin niin etäiseltä lukijoitten kannalta. Kuvia tulee käytettyä myös omassa blogissa PALJON, mutta ajan myötä niitten sisältöä mietittyä enemmän. Enää en julkaise kuvia muista kuin perheen jäsenistä (jos joku ei välttämättä vaadi) ja Lilianin kuvat on aina hyvän maun rajoissa. Eli ei mitään pottajuttuja tai mitä joutas myöhemmin häpeemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, ihan samat ajatukset siis mitä täällä :) Onneksi meitä samalla linjalla olevia on paljon ! Tilanteen mukaanhan sitä toki pitää mennä, joskus jos lapsi ei halua enää tulla kuvatuksi blogiin niin silloin se tietysti loppuu ja suuntausta pitää muuttaa.

      Poista
  18. Itse postaan enimmäkseen asu/kauneus juttuja,vaikka minulla onkin maailman ihanin poika.
    Instagramissa julkaisen enemmän poikani nassua <3
    En myöskään mieti kauheesti aisoita blogissani :D Haluan pitää sen yhen asian mahdollisemman yksinkertaisena.Kuvat pieni teksti ja loppu ajan sitten vietänkin perheeni kanssa

    http://kaika85.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tietysti tekee tavalla mikä parhaalta tuntuu :) ja äidin elämässä sitä varmasti haluaa että edes yksi asia on "täysin stressitön" :D

      Poista
  19. Täälä yks naureskelija/ihmetteliä lisää joka ei vaan jaksa tajuta koko 'muoti-ilmiötä'. Kai sen yksityisyyden ja somen varjopuolen tajus ennen bloggaamistakin! Musta on suoraan sanoen kusetusta, että eka kirjotellaan avoimesta vuoden päivät, sit aletaan funtsaamaan ja säikähetään. Lapsilta peitetään kuvissa kasvot ja lopuks jätetää kokonaan kuvat pois. Kuukautta myöhemmin ei oo enää mtn annettavaa. Eivät vissiin ajattele lukijoita yhtään, jotka ovat uskollisesti pysyneet mukana...

    Mua ei ahdista omassa yli 1.5v blogissa mikään. Tiiän mihin kohtaan vedetään raja kirjoittamisille ja millasia kuvia julkaisen. En ymmärrä miks blogitähtenä olo loukkaisi perheen pienimpiä ja he haluaisivat tehä siitä ongelman vanhempana.

    Hyvä kirjotus!! Allekirjotan täysin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah melkonen ilmiö onkin :D ilmeisesti todettu hyväksi keinoksi saada vähän huomiota lisää lukijoilta "älä pliis ainakaan lopeta kirjoittamista sun blogi on niiiiiin ihana <3" :D Nimenomaan, hyvin sanottu tuo kusetus-pointti ! Oot ihan oikeassa :)

      Poista
  20. Luin että teillä oli ollut alkuun ongelmia imetyksen kanssa mutta en löytänyt postausta kyseisestä aiheesta. Saisiko kysyä minkälaisia ongelmia teillä oli ja miten saitte niihin ratkaisun? Kävittekö ihan imetyspolilla/saitteko neuvolasta apua vai itseksenne ratkaisitte sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekoina viikkoina Mila rikkoi mun nännit ihan täydellisesti ja imetys teki ihan *elvetillisen kipeää että itku silmässä sai hoitaa tissittelyt. Tuohon aikaan lopettaminen kävi kymmeniä kertoja mielessä, mutta onneksi jaksoin taistella sillä sitten kun homma rupesi viimein sujumaan oli se parasta ikinä. Myös maidonnousussa meni mulla melkein pari viikkoa ennen kuin sitä alkoi kunnolla tulemaan. :) Ihan itse taisteltiin ilman ulkopuolisia apuja. Pitkää pinnaahan siinä tarvittiin ja lisämaitoa meni myös ekoina viikkoina.

      Poista
  21. Nää asiat jakaa niin paljon mielipiteitä. Ja tässä on mun mielipide:) jos joku ressaa vaikka blogista tai töistä yms nii se on ihan ok kertoa sitte postauksen merkeissä. Kuhan sen tekee "sivistyneesti"
    Tottahan se on ei ketään huvita lukea todella negatiivista tekstiä missa vilahtelee v*ttu ja s*aatanaa.
    Ja mitä tulee lastensa kuvien julkaisuun. Jokainen päättää itse mitä someen, faceen ja blogiin laittaa. Jos siitä aiheutuu harmia myöhemmin nii sitten joutuu kantamaan vastuun. Eiköhän jokainen tiedä minkä lainen paikka netti on. :)!
    Essi aivan mahtavastu kirjotat!!! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, ja huomaahan sen jo pelkästään tän postauksen kommentti määrästä. Paljon mielipiteitä ja kaikki vähän erilaisia :) Kiva vaan saada kunnon keskustelua aikaan !

      Kiitos <3

      Poista
  22. Täytyy sanoa, että kirjoitukesti herätti minut todella ajattelemaan! Kuulun näihin aika ajoin ahdistuneisiin tyyppeihin, ja tuoreena bloggaajana blogini hakee varmaan vielä lopullisia uomiaan. Olen kirjoittanut aikasemmin kasvottomana, mutta nykyiseen blogiini olen tuonut rohkeasti ja rehellisesti itseni, en voi esittää mitään muuta kuin olen koska esiinnyn julkisesti kasvoillani. On myös totta, että kuvitettu blogi on paljon mielenkiintoisempi kuin kuvaton, vaikka itse olenkin melko laiska kuvaaja. Ehkäpä petraan sen kanssa :)

    Piristävää saada välillä toisenlainen mielipide blogiahdistusbuumista, kiitos siitä! :) Mikä on muuten kamerasi, suosittelisitko? Hinta? Onko sinulla postausta aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että postaus herätti ajatuksia :) Jokainen tekee tavallaan ja ainahan tyyliään voi muokata jos siltä tuntuu :)

      Kamera on Sonyn Nex-5r, oon ollut muuten tosi tyytyväinen mutta objekti on ehkä vähän turhan mötikkä ja tällä hetkellä ottaisin jonkun vähän siromman version. Kamerassa on wifi joka on tosi kätsy ! saa kuvat suoraan puhelimeen helposti esim. Me taidettiin maksaa siitä vähän alle 400e kun oli Rajalalla alennuksessa, kantsii kattoo mikä hinta on nyt :) Me hankittiin tuo jouluna.

      Poista
  23. Mua vähän ahdistaa laittaa pojan kuvia nettiin, koska olen kuullut miten paljon täällä on pedareita sun muita ja ystäväni blogiin oli tullu porukkaa lapsipo***o sivuistoilta eikä kyseessä ollut edes mammablogi, mutta pojastaan oli jonkun verran kuvia siellä :OO Ite oon tuskaillu tän yksityisyys asian kans aikaisemmin ja vähitellen oon ruvennut laittamaan pojastakin kuvia tänne yhä enempi, mutta aina muka koitan valita kuvat joissa ei näy kasvoja selvästi ynnä muuta :) Mun mielestä netissä on hyvä olla vähän varovainen, mutta jostain blogijutuista ei kyl kannattas ressiä repiä mikäli haluaa pitää sen kivana harrastuksena. Hyvä kirjoitus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta myös. Mutta sen takia mä oon vähän yrittäny sulkee silmiä näiltä ääritapauksilta. Kyllä seuraan myös aika paljon tota omaa kävijävirtaa mistä blogiin tullaan. Toki varovaisuus on aina paikallaan, mutta se on sit eriasia että ottaako siitä hirveän määrän huolta ja stressiä. Sitten tästä koko hommasta menee hohto melko nopeasti :/ Kiitos Tania :)

      Poista
  24. Olen samoilla linjoilla lukijan näkökulmasta siitä, että kuinka kiva sellaista blogia on sitten lukea jos tietää että bloggaajaa ahdistaa se, että käyn lukemassa hänen postauksiaan? Luulisi, että jokainen bloggaaja tekee tätä nimenomaan omasta tahdosta ja halusta päästä kirjoittamaan ja jakamaan kuulumisia. Tottakai välillä voi tulla hetkellinen "öh", mutta ei välttämättä sellaista että silloin sitten aina ollaan pistämässä säppiin kaikkea mitä ollaan kirjoitettu! :)

    Mulla on blogissa Aadasta kuvia sekä kasvottomana ja sitten on kuvia jossa koko tyttö näkyy kaikessa ihanuudessaan.
    Suurin syy siihen miksi kuitenkin suosin kasvoja varjelevia kuvia on se, että olen nähnyt sen niin monesti kuinka julmia ihmiset voivat olla jopa lapsia kohtaan. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun bloggaajan lapset ovat joutuneet jonkun keskustelupalstalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Todella oksettavaa käytöstä.. :(( !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan :) Itsellä ainakin tulee heti tylsä fiilis lukea postausta jossa bloggaajaa kyrsii koko homma. Tulee semmonen fiilis että haluis huutaa sille ihmiselle että "LOPETA SITTEN KOKO HOMMA!!" :D

      Niin se on kyllä ihan kamalaa miten ilkeitä aikuiset ihmiset voikaan olla !!!

      Poista
  25. Samaa mieltä kanssasi! Pedofiilit on tosin mietityttänyt, mutta toisaalta kuvat blogissani on hyvän maun rajoissa ja kyllähän lapsista vois joku ottaa kuvia/tuijotella uimarannallakin salaa... Liika ahdistuneisuus on stressaavaa.

    VastaaPoista
  26. Aamen!! Hirveen hyvin sanottu, ja oon täysin samoilla linjoilla. En jaksa enkä halua murehtia. Visuaalisuus on yks mulle tärkeimmistä asioista - niin omassa kuin seuraamissani blogeissa. Siksi tuntuis vähän hölmöltä alkaa rajaamaan kasvoja pois :) Blogia kirjoitan kasvokuvilla varustettuna just niin kauan kun se hyvältä tuntuu, ja kun ei enää tunnu, niin sitten lopetan koko leikin :)

    VastaaPoista
  27. Kirjotin just aiheesta. Tosin mun blohiahdistus ei meinaa sitä että haluisin lopettaa!! Vaan sitä mitä tekisin joidenki ratkasujen kanssa. Semmosta hämmentynyttä fiilistä tilanteesta.

    Päätösten ja muutosten kynnyksellä eikä väsy toimi ennenku ne toimii.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3