keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tunteiden vuoristorataa


Tää on taas näitä päiviä kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle vaikka mikään
ei huonosti olekkaan. Mieli on väsynyt ja tekis mieli vaan itkeä vaikka
mitään erityistä syytä siihen ei ole. Paitsi tottakai nuo ihanat hormoonit.

Hieman helpottaa kyllä kun tietää että noin parin kuukauden päästä
voi toivottaa tervetulleeksi oman normaalin, iloisen ja positiivisen itsensä.
Tottakai pitää toivoa että mahdollinen baby blues pysyttelee poissa.
Suht helpolla näiden hormooni myrskyjen kanssa ollaan päästy,
siitä saa olla iloinen. Mutta sitten kun tällänen huono päivä sattuu, niin se
on silloin ihan tosissaan huono päivä. Kaikki tuntuu kurjalta.

Itkeminen on puhdistavaa, mutta silti vihaan itkeä ihmisten nähden. Etenkin Nikon ja
mun vanhempien, vaikka ovatkin mun läheisimmät ihmiset niin jotenkin mulle on tullut 
tarve esittää etenkin nyt raskaana tosi vahvaa ihmistä vaikka en sitä aina olekkaan.
Aika hassua, sehän on vain normaalia, ihmisiähän tässä kaikki ollaan.

Tänään tajusin kuinka hyvin tuo mun toinen puolikas mut jo tuntee. Kun se tuli
töistä, se sanoi samantien että nyt on muuten neidillä huono päivä, kuulema
aina jos mua joku painaa niin huokailen ja availen suuta jollain tietyllä tavalla ?
Oon ollut tänään myös tosi itku herkällä päällä, ja sitten ruokapöydässä Niko sanoi että
näytän siltä että mun tekis mieli vaan itkeä ? Ihan oikeasti. Se lukee mua jo
kuin avointa kirjaa. Mikä onni tuo ihminen on. 




Mä veikkaan että en ole ainut jolla näitä aallon pohjia tulee kaiken 
raskausonnen keskellä. Kai se vain kuuluu asiaan että niin hyvät kuin
huonot tunteet tuntuvat monen monta kertaa vahvemmilta tässä tilassa ?
Hormoonit pääsee kyllä yllättämään kerta toisensa jälkeen, 
mutta onneksi ollaan jo "voiton puolella".


Essi


10 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa tänään ollut ihan kauhea päivä. Oon vaan maannut ja itkenyt kokopäivän ja on niin paskaolo et tekis mieli vaan olla olematta! Yritän ajatella että nää on vaan nää hormoonit, muttei se auta kun on niin paska fiilis :( Toivotaan että huomenna meillä ois parempi päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. ehkä se vaan pitää hyväksyä ettei tää raskauskaan voi olla lähes kokoajan yhtä ruusuilla tanssimista :P täällä ainakin oli tänään jo paljon valoisampi päivä vaikka päänsärky onkin vaivannu pari päivää jo.. toivottavasti sielläkin oli jo parempi päivä kuin eilinen :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Emilia haasteesta :) pitää tulla tsekkailemaan!

      Poista
  3. Täällä kans samanlainen fiilis tässä viimesellä kolmanneksella ollut välillä.. Kuuluu ihan asiaan huonotkin päivät ja jopa viikot, tuskin kukaan raskaana ollut on yhtä hymyä koko 9 kk ajan ;) Mulla kans mies huomaa heti jos on ollu huonompi päivä ja helpottaa oloa kun saa näistä tunteista puhua jollekkin.. Voimia loppuun asti, siellä oottaa maailman paras palkinto! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne varmasti kuuluu, pitää yrittää vaan säilyttää positiivinen ajattelu noiden huonojenkin päivien kohdalla, koska seuraava päivä on varmasti aina parempi :)

      Ilman noita miehiä me oltais kyllä varmasti aika hukassa :D ihanaa kun ovat olemassa <3

      Kiitos voimista ja sinne myös ! Palkintoa odotellessa ;)

      Poista
  4. Voi täällä on kans eletty sellasessa hormoonimyrskyssä että huh huh. Mm. sellasia tilanteita on ollut että oon alkanut itkeen sen takia kun mies ei oo tehnyt nakkikeittoo tai siks kun koiraa ei olla viety riittävän pitkälle lenkille. :D Jälkeenpäin nuo tilanteet aina vaan onneks naurattaa ja mies on ollut mitä ymmärtäväisin. :) <3 Välillä oikeen ihmettelen että miten se on pysynytkin nuon tyynenä koko tän ajan kun minä oon ollu ihan sekopää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, välillä saa kyllä nauraa melkein tippalinssissä noiden hormoonihirmuilujen jälkeen :D Voin kyllä hyvin kuvitella nuo tilanteet, täällä ollut myös vastaavia..
      On se aika onni että noilla miehillä on pitkät pinnat !

      Poista
  5. Mäkin ajattelin raskauden aikana, että synnytyksen jälkeen sitä olis oma itsensä.. Voi vitsi, miten väärässä sitä sitten taas olikaan! Nyt kun neiti on syntynyt, niin sitä itkua vasta riittääkin! Täysin onneksi tosin onnenitkuja oon itkeny, mut miestä se välillä kummastuttaa, kun saatan yhtäkkiä vaan ruveta vaikka kesken imetyksen itkemään.. :D

    Tsemppiä sulle loppuviikkojen ajaksi, kyllä nää hormonimyrskyt vielä joskus helpottaa! Toivottavasti ainakin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on mulla käynyt kanssa mielessä, että osaako sitä synnytyksen jälkeen muuta tehdäkkään kuin itkeä onnesta? :D

      Kiitos tsempistä, sitä varmasti tarvitaan ! ja tosissaan toivoa vaan voi että joskus vielä palautuu hormoonihirviöstä normaaliksi omaksi itsekseen :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3