Raskauden ei niin ihanat oireet...

Ajattelin kirjoitella vaihtelun vuoksi vähän negatiivis sävyisemmän postauksen, näiden yltiö

positiivisten ja lässynlässynlää tekstien vastapainoksi. Katotaanpa miten onnistun.

Aiheena on siis raskaus oireet, joita tällä mammalla on kyllä ollut yllin kyllin. Nikon sanoin,

 "Sä oot kyllä käyny kaikki raskauden oireet läpi, etkä minkään helpoimman kaavan kautta.". 

Ensinnäkin koko raskaus kävi ilmi näiden alkavien oireiden takia.

Epäilykset heräsi 24/7 pahoinvoinnin ja lämmön nousun vuoksi.

Testi tehtiin ja raskaana oltiin jo raskausviikolla 5, pari päivää testin tekemisestä paras

kaveri olikin jo vessanpönttö. Uhh, kropassa menee ihan kylmiä väreitä kun mietinkin

tuota aikaa kun mikään ei pysynyt sisällä. Noina viikkoina pilattiin moni lempi ruoka..

 Tätä puklailua mulla kesti lähes rv14 saakka, ja se alkoi jo rv6, joten muutama viikko

siinä tuli voitua melko huonosti. Huhhu, onneksi tuo on taakse jäänyttä elämää,

tosin silloin se tuntui ihan loputtomalta...

Jatkuvan pahoinvoinnin myötä tuli hyvin äkkiä kuvioihin myös aivan lamaannuttava

väsymys, joka on kyllä jäänyt kuvioihin oksentelun loppumisen jälkeenkin..

Ei tosin aivan niin voimakkaana. Edelleenkin voisin nukkua lähes kellon ympäri, johtuen

varmasti nykyään myös unettomuudesta sillä öisin on entistä vaikeampi löytää nukkuma

asentoa jo kasvaneen mahan kanssa.. Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa ollaan päästy jo

paljon energisempään keskiraskauteen ! Tuo ensimmäinen kolmannes meni ihan

kuin jossain sumussa, nyt jälkikäteen ajateltuna..

Viime kuukausien aikana Niko on varmasti useaan otteeseen miettinyt

millaisen hormoonihirviön kanssa elää nykyään. Mielialan vaihtelut ei paljon aikaa

ja paikkaa katso. Välillä kyllä  ihan sääliksi käy toista kun tää neiti saattaa ruveta mököttämään

täysin syyttä suotta. Toisaalta positiivistä on se että mitään itkupotkuraivareita ei meillä oo

kertaakaan vielä nähty ja toivottavasti jää näkemättäkin. Mökötys ja itku ovat vain

normaalia herkempiä esiintymään tässä taloudessa, tosin niitä tasoittaa myös ylenpalttiset

rakkaudentunnustukset ja onnellisuuspuuskat.

Ensimmäisten kuukausien aikana astui myös iho-ongelmat peliin.

Minulla on aina ollut tosi hyvä kuntoinen iho, teini-ikä selvittiin finneittä ja ensimmäinen

kunnon finni tuli vasta 20-vuotiaana ja senkään jälkeen ei ole naama näpyillä kummemmin ollut.

No tähän asiaan saatinkin muutos raskauden myötä, naama kukki kuin kukkaketo ja talven

pakkasten myötä siihen yhdistyi kuiva ja hilseilevä iho. Jes. Aikamoinen kombinaatio.

Marraskuussa luovutinkin jo meikkien osalta, sillä ne eivät ainakaan hyvää tälle

naamarille tehneet. Nyt on ollut käytössä ainoastaan ripsiväri, kulmakynä ja huulikiille.

Kaiken maailman voiteita, kuorinta-aineita ja öljyjä on kokeiltu ja laihoin tuloksin.

Joulukuussa saatiin vielä kaupan päälle raskauden puhkaisema atooppinen ihottuma, jota

löytyy jo vähän sieltä sun täältä ympäri kroppaa. Tää ihon huononeminen on ollu kyllä kova

kolaus mun itsetunnolle, mistään raskauskiloista tai muista ulkonäöllisistä asioista en oo mieltäni

pahoittanut tai kummemmin vaivannut, mutta tää on kyllä ollut aika kova kolaus,

 kun iho on aina ennen ollut hyvän näköinen ja pehmeä kuin vauvan pylly.

Atooppista ihottumaa, käsissä poskissa ja muuaalla kropassa.

Onko kellään hyviä niksejä saada tuo atooppinen ihottuma kuriin ? Anyone ?

Mä nyt kerron asioista ihan niiden oikeilla nimillä, toivottavasti te lukijat ette ole ihan herkkähipiäisiä.

Yks lemppari oire on myös ollut tää aivan ihana ummetus. Tätä oiretta tuskin tarvii

avata tän enempää vaan kaikki jotka siitä on itse kärsineet ja muutkin varmasti tietää

tasan mistä on kyse. Levolac ja sääntö "älä kulje vesihanan ohi juomatta" on onneksi

tuoneet pientä apua tähän vaivaan.

Nivelten löystyminen ja selkävaivat ovat nyt uusimpia oireita. Kasvava maha

ja huonot uniasennot ovat varmasti suurimmat syyt näihin. Olen harkinnut imetystyynyn

hommaamista jo nyt raskausajalle, sillä monella on kuulema ollut siitä apua hyvien uniasentojen

löytämiseen. Toki olen jo perus tyynyillä yrittänyt saada apua asetoon mutta eihän siitä oikein

 mitään tule kun ne lentelee yön aikana mihin sattuu ja jatkuvasti herää korjaamaan asentoa.

Lantion löystymisen vuoksi on paikat ruvennu naksumaan, kuten nivuset ja lonkat.

Viime viikolla tunsin itseni kyllä kuin eläkelläis mummoksi kun lonkka oli parina aamuna niin kipeä

ettei pystynyt edes kunnolla kävelemään.. Onneks sentään oon säästyny vielä housuun pissaamiselta ! :D

Normaali tilassa kärsin lähes kuukausittaisesta migreenistä, joskus sitä on useamminkin.

Tää raskaus on vienyt kyllä tuon sairauden hetkellisesti pois,

päänsärkyä kyllä on edelleen ja usein, mutta onneksi migreenikohtaukset

ovat pysyneet poissa. En tiedä miten niistä selviäisi ilman lääkitystä, sillä raskaana

ei paljon Panadolia vahvempaa saa vetää.

Oudot unet ja painajaiset, on mielestäni myös aika ikävä "oire". Uni on niin

mielettömän levotonta ja painajais öinä tulee usein herättyä. Tosin onneks

en oo meidän taloudessa ainut joka kärsii näistä, sillä Niko kärsii tästä raskaus

oireesta myös. Ei kuitenkaan niin voimakkaasti kun minä, mua on jouduttu herätteleenkin

usein kun olen ollut niin vaikeana, pyöriny sängyssä, ähissy ja puhissu ja jopa itkenyt unissaan.

Kyllä tuo raskaus voi vaan vaikuttaa niin moniin asioihin, jännää.

Tässä nyt suurimmat ja ikävimmät oireet, tulihan niitä aikamoinen lista ja jotain

varmasti jäi mainitsemattakin. Saa nähdä saako nää oireet jatkoa vielä

tulevien kuukausien aikana. Toivottavasti ei, tässä on jo ihan riittämiin.

 Oi jospa viimeinen kolmannes toisi sen kaivatun,

raskaushehkun ?  ♥ ..vai onkohan sitä edes olemassa..

♥ Essi