Kaksi vuotta

1. kesäkuuta, on yksi elämäni onnenpäivistä. Virallisen kesän alun lisäksi meidän perheessä
sillä on aivan erityinen merkitys, äidin ja isän vuosipäivä !

Tasan kaksi vuotta sitten, tarkalleen 730päivää sitten lauantai aamuna heräsin ensi kertaa maailman ihanimmasta kainalosta, olimme tavanneet vasta edellis iltana ja se oli menoa siltä seisomalta. Tunsin ja tiesin jo tuona aamuna että hän se on, minulle se yksi ainoa oikea ihminen. Mutta kukapa olisi uskonut että kaksi vuotta tuon kohtalokkaan tapaamisen jälkeen meillä olisi yhdessä jo pieni perhe ja maailman kaunein pieni tytär ? Ei varmasti kumpikaan meistä, mutta näin oli tarkoitus tapahtua ja nyt meillä on käsittämätön määrä onnen ja ilon aiheita elämässä, isoimpana niistä toistemme lisäksi oma lapsi. Viimeiseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon, asioita on koettu yhdessä, ylä ja alamäet ollaan selvitty ja olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Niin sen elämän mun mielestä täytyy mennäkin kun se oikea löytyy vierelle, eletään arkea ja nautitaan siitä, myös niistä vähän vähemmän ruusuista ajoista. Arvostetaan, rakastetaan ja huomioidaan toista, annetaan omaa aikaa ja vapauksia toteuttaa myös niitä omia intohimoja. Nyt takana on kaksi ihanaa vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä lukemattomia onnellisia vuosia on vielä edessä päin !

Äsken kirjauduin ensimmäistä kertaa Facebookkiin tänään ja sieltä löytyi myös muistutus tästä juhlan arvoisesta päivästä. Tänään aiotaan nauttia toisistamme täysillä, kun Niko kotiutuu salilta ja Mila herää päiväuniltaan tarkoitus olisi puuhata jotain spesiaalia kivaa päivän kunniaksi ! Ehkä satamaan jätskille, suuntaamme vielä sisustuskierrokselle tai kenties ulos syömään ?

Facebookin Avéne-arvonnan voittaja julkistetaan huomenna ja listaan huippuviikonlopun TOP-tapahtumat, pysykää kuulolla. Rakkauden täyteistä sunnuntaita, pus ! ♥

Kaksin (kolmin) parempi kuin yksin

Tietyllä tavalla odotin tätä iltaa paljon, luvassa oli harvinaista omaa aikaa kokonainen ilta Milan nukahdettua yöunille. Niko pyörähti töiden jälkeen vain pikaisesti kotona suihkussa ja syömässä ja ampaisi samantien ystävänsä varpajaisia viettämään.

Yksin on välillä ihan kiva olla, ja näin pienen lapsen äitinä se on TODELLA harvinaista herkkua. Tästä herkusta en kuitenkaan ilmeisesti osaa enää nauttia tippaakaan, ja se yllätti mut täysin. Aktiviteetit on sitten kylläkin eriasia, kaupungilla, salilla ja lenkillä on mukava välillä käydäkin ilman vauvaa ja miestä mutta tälläiset koti-illat ei ole mun juttu enää. Valmistauduin iltaa varten oikein ostamalla pakkaseen valmiiksi rasian Rocky road-uutusjädeä ja ajattelin sitä herkutellessa katsoa jonkun kivan hömppä tyttöjenleffan. Miten ilta todellisuudessa on sitten mennyt ? No, Mila nukahti normaalisti jonka jälkeen tulin pakkasen kautta sohvan nurkkaan katsomaan Salkkareita ja sen jälkeen pistin leffan pyörimään. 1/3jädepaketillisen ja vartin leffan katselun jälkeen luovutin ja avasin tietokoneen ja tässä sitä ollaan. MUTTA ei sitä leffaakaan oo sama asia töllätä yksin kun siinä lempikainalossa. Oon aika säälittävä, tiedän.

Meidän toinen vuosipäivä häämöttää alle kuukauden päässä ja myös sen takia olen viimeaikoina usein herännyt ajattelemaan meidän suhdetta, sen vahvuuksia ja sitä miten hyvän miehen olen onnistunut löytämään. TÄSSÄ postauksessa kerroin kuinka meidän suhde on kestänyt vauvavuoden tähän saakka ja muutama kyseenalaistava kommentti tupsahti kommenttiboxiin koskien sitä että meillä ei ole ollut vaikeita aikoja tai kriisejä KOSKA ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä. Tottakai se varmasti jollain tapaa vaikuttaakin asiaan, mutta voin kertoa teille pikku salaisuuden, kyllä se arki asuu jo tässäkin kodissa. Ei meidän elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta en voi myöskään kieltää sitä etteikö meillä menisi todella hyvin. Kinastelua, väittelyä, mökötystä, väsymystä, ärsytystä ja jopa pientä äänen korotusta mahtuu myös tähän parisuhteeseen, mutta sehän on vain elämää ja ei se tee meidän onnesta yhtään sen pienempää. Arvostetaan toisiamme ja tiedetään ettei kumpikaan koskaan toiselle huvikseen tahdo mielipahaa aiheuttaa tai kiukutella. Usein riidat ovat turhia, pienistä asioista aiheutuneita ja menevät ohi hetkessä.

Me oltiin tosi hyvä tiimi jo ennen Milan syntymää, mutta lapsi on yhdistänyt meitä entistä enemmän ja tehnyt meistä todella tiiviin kolmikon ja perheen. Viimeiset lähes kaksi vuotta olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen onnistunut löytämään sen oman toisen puoliskon, sen kenen kanssa haluan jakaa arjen, sen kuka tekee mut onnelliseksi ja kuka on onnellinen minusta. Tuo ihminen tuo minussa myös ne parhaimmat puolet esiin ja on tehnyt musta jollain tavalla jopa paremman ihmisen, jos näin kliseisesti voi sanoa. Kaiken lisäksi tämä mies on myös maailman paras isä, rakastava, huolehtiva, luotettava ja auttavainen.

Ennen en uskonut satuolentoihin, mutta pikkuhiljaa on ehkä ajateltava että niitäkin löytyy, sillä hyviä miehiä on kuin onkin olemassa !  Ja Niko on elävä todiste siitä. ♥ LOVE U!

Huomenna on kiireinen päivä, täytyy juosta kaupungilla äitienpäiväjuttujen perässä ja iltapäivällä on Milan ensimmäiset kaverisynttärit kun suuntaamme ihanan Anton 2v-bileisiin. Ilta puolestaan menee askarellessa mummoille kortteja, kivaa päästä näpertämään. Sunnuntaina sitten koittaakin mun ensimmäinen OIKEA äitienpäivä, aika ihana ajatus että saan olla "päivänsankari" tuona päivänä ekaa kertaa !

Hyvää viikonloppua ihanat !

Niin ja pahoittelut jos jollekkin tää oli liian siirappista ällötystä, mutta no can do.

Parisuhde vaipparallin keskellä

Tälläistä postausta on toivottu lähes Milan syntymästä saakka, vasta nyt olen kuitenkin täysin valmis kirjoittamaan asiasta. Eihän minulla olisi ollut tarpeeksi kokemusta vielä parin kuukauden vanhemmuuden jälkeen, hormoonihuuruisilla ensimmäisillä viikoilla tämä teksti olisi varmasti ollut täysin erilainen. Nyt kun vauvavuotta on enää vajaa kolme kuukautta jäljellä osaan paremmin kertoa kokemuksistamme ja käydä läpi meidän "selviytymistarinaa". Lähipiiristä on pienen ajan sisään kuulunut paljon erouutisia, niin lapsellisilta kuin lapsettomilta tutuilta, se herätti myös minut pohtimaan omaa parisuhdetta ja mieleen juolahti vihdoin kaivaa tämä luonnos myös blogin arkistoista.

Sana ero kuulostaa ihan absurdilta sanalta kun miettii omaa suhdetta, kaikki on niin hyvin ettei sitä osaa kuvitellakkaan mitään joka voisi johtaa tuohon. Väkisinkin sitä kuitenkin joskus sortuu miettimään omalle kohdalle kun ympärillä eroja tapahtuu kuin sieniä sateella. Ollaan kihloissa, on jo lapsia ja silti asiat ajautuvat siihen viimeiseen pisteeseen. Meillä onneksi osataan puhua niistä vaikeistakin asioista eikä asioita padota sisälle. Siksi mun on jotenkin vaikea tajuta se asia miten parisuhde jossa on ollut niin suuri liekki että on hankittu lapsia ja/tai menty kihloihin voi pienessäkin ajassa kuivua kokoon niin ettei sen eteen kannata enää taistella ja on parempi lähteä eri teille ? Joka tapauksessa kuulun siihen kastiin jotka ajattelevat että lapset eivät saa olla ainoa syy jatkaa suhteessa, parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton jossa vanhempien välit ovat tulehtuneet.

"Vauva ei koskaan pelasta parisuhdetta. Päinvastoin vauvan myötä suhteessa olevat ongelmat voivat moninkertaistua. Vauvan syntymä vie kotona vallitsevan tunnelman aina toiseen potenssiin, olipa kyse vihamielisestä tai onnellisesta tunnelmasta."

Tyytyväisenä voin todeta että meillä kotona tunnelma on jatkunut onnellisena myös vauvan tulon jälkeen, onnelisuus vain kasvaa päivä päivältä. Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt todella hyvin Milan syntymän jälkeinen aika, ensimmäiset viikot tosin menivät tällä äidillä melkoisen hormoonimyrskyn pauloissa ja saatoin romahtaa itkemään ja suutahtaa ihan pikkuriikkisistäkin jutuista. Onneksi kuitenkin pahemmilta kriiseiltä ollaan vältytty, oikeastaan en tiedä osataanko me edes kunnolla riidellä Nikon kanssa. Pikku kinoja, väittelyjä, töksäytyksiä ja mökötystä kyllä esiintyy, mutta meillä ei koskaan mennä pahalla mielellä nukkumaan, se on yksi perus säännöistä. Asiat selvitetään aina puhumalla, koko meidän parisuhteen aikana tässä huushollissa on oikeasti korotettu ääntä kunnolla ehkä just ja just kaksi tai kolme kertaa. Me arvostetaan toisiamme liikaa että sorruttaisiin haukkumaan tai väheksymään toista. Olen itsekkin ihan äimänä kuinka hyvin meidän tiimi on pelannut koko tämän ajan yhteen, se johtuu osaltaan varmaan siitä että meistä molemmat tietää ruutunsa ja hoitaa hommansa parhaansa mukaan.

Erittäin tärkeää on toisen huomioiminen, se on perusta taistelussa tylsää ja rutiinien täyteistä arkea vastaan. Muistetaan kehua toista ja tehdä kivoja asioita oli se sitten roskien vieminen, ruoan laitto, imuroiminen tai vaikka niskahieronta pitkän päivän päätteeksi. Aamu alkaa pusulla ja niillä kolmella sanalla ennen kuin Niko lähtee töihin ja näihin samoihin asioihin päivä myös päättyy illalla nukkumaan mennessä. Itse sorrun usein imeliin lässytyksiin onnellisuuspuuskissani mutta onneksi Niko on sen verran jörrikkä ettei meidän suhde mene ihan liian ällöromanttiseksi pumpuliksi. Toki osataan antaa toisillemme myös omaa aikaa ja tilaa jos sille on tarve. Ymmärretään jos toisella sattuu olemaan myös niitä huonojakin päiviä, koitetaan tsempata ja piristää, mutta tarpeen tullen saa vähän kiukutellakkin ja päästellä höyryjä pihalle.

Tukiverkko on yksi avainsanoista, ja haluan näin julkisesti kiittää meidän molempia mahtavia mummoloita ! ♥ Hoitoapu on mahdollistanut sen että olemme saaneet tämän 9kuukauden aikana myös aikaa ihan vain meille kahdelle. Olemme päässeet kahdestaan treenaamaan, ulos syömään, elokuviin, katsomaan lätkää ja nyt viimeisimpänä vietettiin kokonainen lauantaipäivä kahdestaan kotona remontoiden. Vaikka Mila on meille kaikki kaikessa myös nuo kahden keskiset hetket ovat äidille ja isälle jaksamisen kannalta kullan arvoisia. Tämän voi varmasti allekirjoittaa ihan jokainen ? Ensi kesänä repäistäänkin ensimmäistä kertaa ja vietetään myös yö ihan kaksin ja pikku typy pääsee ekaa kertaa yökylään.

Me molemmat ollaan saatu kasvaa ja varttua ehjässä perheessä ja se on todella suuri motivaation lähde meille pitää myös oma parisuhde ja perhe kasassa. Halutaan tarjota sama Milalle mitä meidän vanhemmat ovat meille tarjonneet, äiti ja isi saman katon alla. Niko on myös se ihminen jonka kanssa haluan vielä mummona ja pappanakin kävellä käsikädessä samanlaiset tuulipuvut päällä iltalenkillä.

VINKKI ! Yhteinen harrastus tuo parisuhteeseen paljon potkua ! Näin me ollaan se ainakin koettu, sen jälkeen kun mun Fit mom-projekti alkoi niin Nikokin innostui panostamaan omaan saliharrastukseen entistäkin enemmän. Nyt treenataan molemmat samankaltaisilla treenijaksoilla, kotona kokkaillaan enemmän yhdessä ja puhutaan treenauksesta, lihaksista ja terveellisestä ruoasta. ;)

En kirjoita näitä asioita luodakseni täydellistä blogikulissia, niin kuin joku pessimisti voi tätä lukiessaan ajatella. Meillä oikeasti menee todella hyvin ja koko meidän perhe elää nyt onnellista ja seesteistä aikaa. Tietysti tän kaiken mahdollistaa osaltaan myös yleisestiottaen hyvin tyytyväinen ja aurinkoinen vauva joka nukkuu yönsä suhteellisen hyvin. Ja tietenkään tulevaisuudesta ei kukaan osaa sanoa, rehellisesti sanottuna mua jopa vähän pelottaa että tuoko se mukanaan jonkun överi ison kriisin, kun tähän asti ollaan päästy näin "helpolla". Luotto on kuitenkin todella vahva, että mitä ikinä tuleekin eteen niin kyllä me siitä selvitään, oli se mitä tahansa. Rakkaus on aina se suurin ja sen voimalla mennään vaikka läpi harmaan kiven. 

Eletään päivä kerrallaan, murehtimatta huomista, sillä onni on tässä ja nyt ! 

Vastaukset part.1 !

Hupsista. Nää vastaukset teidän kysymyksiin venähtikin tänne loppu viikkoon, suunnittelin julkaisevani kaikki kerralla tiistai-iltana mutta kuinkas taas kävi ? Nyt saatte vastaukset myöhässä ja vielä kahtena osana. Tää joulun aika vaan on entistä hektisempää meillä kuin normaasti, taitaa olla aika yleistä ? 

Mutta nyt niihin teidän kysymyksiin, niitä tuli tosi kivasti ja siksi vastaankin kahdessa osassa ettei teille tule informaatioähkyä ! Vastaukset eivät nyt tule missään järjestyksessä ja yritin hieman lokeroida kysymyksiä aihepiireittäin. Olkaapa hyvä !

Äitiys/Perhe

Mikä äitiydessä on yllättänyt sut eniten ? - Alussa yllätti kovasti se miten pieni vauva on äidissä kiinni 24/7, naivisti ennen synnytystä sitä ajatteli että lastenhoito menee sitten puoliksi Nikon kanssa. Mutta todellisuudessahan se ei niin mene, yllättävän rankkaakin se oli. Nyt jälkikäteen tuntuu ihan siltä että Milan ekat 2kuukautta meni ihan "sumussa". Kaikki muu on ollutkin lähes odotuksia vastaavaa, jos näin voi sanoa.

Koska haluaisit toisen lapsen ? - Tähän en osaa oikein vastata. Sitten kun olen saanut koulun käytyä ja vakkariduuni pitää olla pohjalla silloin kun toinen pieni saa luvan tulla.

Millainen äiti olet ? - Leijonaemo. Rakastava, läsnäoleva, leikkisä ja turvallinen äiti. Tulevaisuudessa aion olla myös rento-äiti, en halua motkottaa turhista, tietysti kuitenkin rajat tulee olemaan myös tässä huushollissa.

Kuinka kauan ajattelit olla kotona Milan kanssa ? - Päikkäriin me ei Milaa haluttais laittaa ennen kuin täyttää 2v. Ensi syksynä alan opiskelemaan taas joten jotenkin muuten yritetään Milan hoito hoitaa sillon kun mulla on läsnäolopakko koulussa.

Entäs synnytys, nyt kun siitä on aikaa, millä mielellä oot ? - Haluisin synnyttää jo uudelleen ! Tää fiilis mulla tuli kyllä jo tosi nopeasti synnytyksen jälkeen. Ihme kyllä, koska olin ekan kuukauden aika kipeä repeämien ja episiotomian takia. Mutta kyllä se yö jolloin Mila syntyi oli vain niin taianomainen, että ehdottomasti haluan kokea sen vielä kerran jos toisenkin uudelleen !

Ootko läheinen sun perheen kanssa ? - Kyllä ollaan todella läheisiä, esim. äidin kanssa soitellaan vähintään joka toinen päivä ja huolestun jo siitä jos äiti ei ole soittanut mulle pariin päivään.

Kuinka usein tapaatte sun perhettä, entä Nikon ? - Kyllä me kerran viikossa käydän molemmissa mummiloissa, joskus useamminkin.

Mikä on parasta äitiydessä ? - Tästä voisi kirjoittaa romaanin, ihan oikeasti mä rakastan äitiyttä ja jopa tuntuu siltä että se on mun elämäntarkoitus. Kuulostaako liian syvälliseltä ? Mutta ihan parasta on se kun joka päivä saa ihmetellä miten on saanut aikaan jotain noin kaunista ja ihanaa, oman lapsen. Kaikki ne hymyt ja naurut mitä typyltä irtoo on kullan arvoisia, ja se uuden oppiminen, kuinka siistiä on olla ylpeä omasta murustaan. Äitiys antaa todella paljon.

Toivoisitko saavasi toisen lapsen joskus tulevaisuudessa ? - Ehdottomasti toivon että meille joskus vielä siunaantuu toinen ihme. Kyllä Mila ansaitsee olla joskus vielä ylpeä isosisko !

Onko vielä iskenyt vauvakuumetta ? - ON ! Aina ihmettelin tätä raskaana, että kuinka nopeasti monet juuri synnyttäneet alkavat tästä kärsiä. Mutta totta se on, noi vauvat kasvaa niin nopeasti että äkkiä se pikkuvauva-ikävä iskee.

Onko äitiys ollut helpompaa tai vaikeampaa mitä oletit ? - Tietyllä tavalla helpompaa, ajattelin että musta tulee ihan zombi kun en saa nukkua ja syödä kun vauva huutaa ja pitää hereillä. Mila on kuitenkin ollut melko helppo lapsi tähän asti, vaikka heräileekin öisin vielä pari kertaa syömään niin huutokonserteilta on vältytty ja mamma on saanut nukkua ihan hyvin. Päivisin hetkittäin tuskastuttaa kun ei ole enää omaa aikaa lähes lainkaan, mutta siihen täytyy löytää sellainen oikea asenne. Nuo nappulat kun ovat vain hetken pieniä.

Kaipaatko jotain asioita joita teit ennen äitiyttä ? - Kavereita. Vaikka luulin että näin ei kävisi, kun kaikki kaverit olivat niin innoissaan vauvasta raskausaikana. Toisin kävi. Se on oikeasti aika "vaikeeta" olla kaveriporukan esimmäinen joka saa lapsen, jää jotenkin ulkopuoliseksi kaikesta missä on ennen ollut ihan mukana. Kaikille ei varmaan käy näin, mutta mä koen että mulle on näin käynyt ja välillä oon aika yksinäinen, niin harvoin nään muita aikuisia kuin Nikoa ja meidän molempien vanhempia. Mammakavereitakaan mulla ei ole täällä kuin muutama, ja siksi tää blogi on mulle nykyään tosi tärkeä.

Paraneeko synnytyksen repeämät ja tikit entiselleen ? - Kyllä mä uskon, koen kyllä että omat paikat on nykyään ihan samassa kondiksessa kuin ennen synnytystäkin.

Minä & Niko & Parisuhde

Millaisena näet tulevaisuutesi 2, 5 ja 10 vuoden kuluttua ? - Kahden vuoden päästä mulla on merkonomin paperit käsissä ja toivottavasti olen aloittanut jossain kivassa työpaikassa työt, Mila on syksyllä aloittanut luultavasti päiväkodissa. 5vuoden päästä meidän perheellä on toivottavasti sama sukunimi ja blogi on muuten edelleen elossa vielä silloinkin ! 10 vuoden päästä meillä on varmaan 2-3 lasta ja oma talo. Käydään molemmat töissä ja perhe on meille ykkönen, matkustellaan ja ollaan onnellisia. Apua ja mä oon silloin jo 33v !!!

Omasta mielestäsi sinun parhaimmat/arvokkaimmat piirteet ? Entä Nikon parhaimmat ? - Omat parhaat piirteet ovat varmastikkin se että rakastan suurella sydämmellä, mulle mun perhe, läheiset ja ystävät on mielettömän tärkeitä ja pidän aina niiden puolia. Olen myös hyvä kuuntelija, lojaali ja luotettava ystävä. Tsemppaan ja tuen mun ihmisiä kaikessa mihin he ikinä ryhtyvätkin. Jos Nikon parhaita puolia alkaisin listaamaan niin tästä tulis maratoonipostaus, joten kiteytettynä Niko on maailman paras mies ja isä, en muuttaisi hänessä mitään.

Koska haluaisit naimisiin ? - Heti ! No ei kai, ei meillä mikään kiire ole. Joskus sitten kun Mila on tarpeeksi iso toimimaan morsiusneitona. ;)

Uskotko olevasi loppuelämäsi Nikon kanssa yhdessä ? - Uskon, me molemmat halutaan uskoa siihen. Tullaan molemmat ehjistä perheistä joissa äiti ja isä ovat edelleenkin yhdessä. Halutaan antaa kaikkemme että myös Mila saa elää ja kasvaa kokonaisessa ja ehjässä perheessä. 

Millaiseksi kuvailisit tyyliäsi ? - Mulla ei taida oikein olla mitään "tyyliä". Aika semmonen casual, lemppari housut on edelleen leggingsit ja ensi vuoden teema onkin opetella käyttämään taas farkkuja. Mutta joo, mun tyyli on semmonen aika perus, suht tavallinen ja motto voisi olla "mukavuus ennen kaikkea". 

Millä 5 adjektiivillä kuvailisit itseäsi ? Entä Nikoa ? - Itseäni kuvailisin; sydämmelinen, spontaani, tulinen, lempeä ja hassu. Niko on; mahtava, rakastettava, komea, vahva ja hauska.

Onko sulla suunnitelmissa opiskella vielä jotain vai töitä ? - Mulla on siis merkonomitutkinto vielä kesken, ja ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä jatkamaan se loppuun. Sen jälkeen toivottavasti löydän mieluisan työpaikan.

Mites se parisuhde nyt vauvan tultua, viekö pieni äidin kaiken ajan vai jääkö toisellekkin ? - Alkuun se yllätti kun Mila oli niin kiinni vain mussa ja silloin tuntui että "tätäkö tää nyt on". Mutta parin ekan kuukauden jälkeen helpotti selkeästi, tytölle tuli jonkilaiset rytmit ja meille jäi Nikon kanssa iltaisin aina pieni kahdenkeskinen hetki ennen kuin isimies painui myös unille. Aika hyvin me oltiin asennoiduttu siihen että se yhteinenaika jää melko vähiin tässä vauvavuoden aikana.

Millaisena näet elämäsi vuoden kuluttua ? - Oon maailman ihanimman puolitoistavuotiaan prinsessan onnellinen äiti. Olen palannut myös opiskelujen pariin mutta suurimman osan ajasta vietän edelleen kotona Milan kanssa. Niin ja sillon oon oikeesti FIT MOM. ;)

Mikä on sun haaveammatti ? - Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä haaveilen siitä että bloggaus voisi olla joku päivä mun ammatti. Mutta sisustus- ja vaate-ala on aina kiehtonut mua, samoin yrittäjyys, joten ehkä joku kombo näistä olisi mun haaveammatti ?

Kerro kolme hyvää ja huonoa puolta Nikosta ! - Ahkera, rakastava ja ajattelevainen. "Huonot"; välillä vähän liiankin epäitsekäs, ei osaa suuttua ja se että kärsii suomalaisten miesten hyvin yleisestä vaivasta eli on hieman huono puhumaan asioista.

Miten teillä jaetaan kotityöt ? - Niko vastaa aika pitkälti imurin ja luutun heiluttelusta ja mulle jää pölyjen pyyhkiminen. Kaikki muu meneekin sitten aikalailla tasan.

Miten hemmottelet itseäsi ? - Tää on paha, en oo tainnut hemmotella itseäni ikuisuuksiin kunnolla ! Ennen hemmottelin hyvällä ruoalla, nyt viime aikoina olen hemmotellut itseäni muutamilla uusilla vaatteilla ja urheiluvaatteilla. Joku kauneushoito, hieronta ja etenkin KAMPAAJA olisi tällä hetkellä paikallaan.

Mila/lastenhoito

Onko Mila ollut ikinä yötä hoidossa ? - Ei ole vielä, saa nähdä milloin ensimmäinen mummolayö olisi edessä ? Ehkä joskus ensi keväänä/kesänä ?

Jos Mila olisi ollut poika, mikä hänestä olisi tullut nimeltään ? - En taida uskaltaa paljastaa, sillä tuo nimi jota kaavailtiin pojalle säästetään varmasti pikku kakkosta varten. ;)

Millainen lapsi Mila on ? - Utelias, päättäväinen ja aktiivinen. Suurimmaksi osaksi itse aurinko, ihmistenilmoillakin Mila vain hymyilee tuntemattomille ihmisille. Luulen että neiti tulee olemaan aika sosiaalista sorttia kasvaessaan. Söpö ja herttainen pieni pallero.

Muistaakseni puhuit joskus Manducan hankkimisesta, ja mua kiinnostaa miten sen kanssa on mennyt, onko ollut käyttöä ? Tykkääkö Mila ? - Juuri Niko kuittaili mulle tästä, kun Manduca oli PAKKO saada jo raskausaikana valmiiksi ja nyt sitä ei ollakkaan käytetty kuin ehkä oikeasti 5 kertaa kunnolla. Nyt talvella ei olla käytetty kertaakaan, ja kesällä Mila oli vielä niin pieni että aristelin sen käyttöä. Uskon että tullaan sitä vielä käyttämään reppua keväällä/kesällä lenkkeilessä. Mila viihtyi kyydissä lähes aina hyvin, kun pysyi liikkeessä niin nukku-matti vei hetkessä mennessään pikku neidin.

Hoitaako Niko yhtä paljon Milaa kuin sinä ? - Niko on päivät töissä joten se jo vie aika paljon aikaa että voisi hoitaa Milaa yhtä paljon kuin minä. Kyllä se edelleen menee niin että minä hoidan suurimman osan, kun on yösyötöt ja neiti muutenkin syö vielä tissiä. Mutta kyllä Niko osallistuu ja hoitaa Milaa mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin pystyy. Arki-iltoina isi hoitaa vaipanvaihdot ja iltapesut, äidin syliin neiti sitten nukahtaa.

Kolme sanaa jotka kuvaa Milan luonnetta ? - Aurinkoinen, päättäväinen ja äkkipikainen (hmm keneltäköhän on tämän piirteen perinyt ? ).

Mistä useimmiten ostat Milan vaatteet ? - Kappahlin Newbiet on tässä huushollissa kovaa kamaa, sen lisäksi ihan perus Hennesiä tulee osteltua ja jos netistä tilaan niin Next ja MiniMint ovat lemppareita.

Nukkuuko Mila yöt omassa sängyssä ? - Ensimmäisen pätkän nukkuu omassa ja kun herää syömään nostan typyn viereeni jossa meneekin sitten loppu yö.

Mikä on Milan lempilelu tällä hetkellä ? - Barbababa-pehmohelistin, sen ripustusosaa on kivaa imeskellä, neiti luulee sitä selkeästi maissinaksuksi kun yrittää purra siitä paloja. Myös Brion puinen helistin on kiva juttu.

Mitkä vauvahankinnat teillä on olleet hittejä (tarpeellisia) entä turhakkeet ? - Me ollaan oikeastaan pärjätty aika hyvin tälläisellä kombolla; yhdistelmävaunut, turvakaukalo, pinnasänky, amme, kylpytuki ja ammeen jalat. Sitteri ja leikkimatto on myöskin olleet oiva juttu Milan viihtymisen kannalta, syöttötuolia pikkuhiljaa nyt testaillaan testaamaan. Manducaa ei olla vielä käytetty paljoa, samoin ilman hoitopöytää ollaan pärjätty vallan mainiosti. Ostettiin vaunuihin turvakaukaloadapteri ja ollaan sitä kerran testattu, eli meillä ei oo ollut sille käyttöä.

PROJECT FIT MOM

Meinasitko jatkaa treenijakson jälkeen syömistä samalla tavalla vai otatko sitten mukaan muutakin tai enemmän ruokaa ja pidätkö herkkupäiviä ? - Treenijakson jälkeistä aikaa ei ole tullut vielä kauheasti mietittyä, mutta arki mennään meillä varmasti aika samalla linjalla mitä nyt treenijakson aikana. 1 herkkupäivä viikkoon tulee varmaan kuulumaan. Mutta katsotaan nyt jos tää mamma vaikka innostuisi aloittamaan uuden treenijakson heti helmikuun alussa kun tämä loppuu ?

Entäpä treenaaminen ajattelitko omaksi iloksi jatkaa tai tavoitteellisesti jonnekkin kisoihin jopa ? - Kyllä tätä tehdään nyt ihan itseä varten, 2014 vuonna aion olla elämäni parhaassa kunnossa. Saa nähdä sitten kuinka nälkä kasvaa syödessä ? Mutta tuskin mua koskaan nähdään kisalavoilla stringibikineissä keikkumassa, ainakaan tällä hetkellä en jaksa siihen uskoa. ;)

Millaiseksi koet kehosi nykyään ? Koetko sen muuttuneen negatiivisesti, positiivisesti, miten ? - Tämän projektin myötä koen kehoni päiväpäivältä positiivisemmin, aiemmin aristelin näyttää mahaani jopa Nikolle, nyt alan olla jo suht sinut venyneen vatsanahan ja arpien suhteen. Tosin tuskin mua saa yleiselle rannalle vielä ensi kesänäkään bikineissä ? Keho on muuttunut toki, paljonkin, raskauden jälkeen koin sen negatiivisenä mutta niihin ajatuksiin on alkanut tulla muutoksia sitä mukaan mitä kiloja on nyt tippunut.

Jäikö sinulle paljon raskausarpia ? Miltä ne näyttävät nyt ? - Jäi paljon. Masu oli viimeisillä raskausviikoilla kuin karttapallo, epäreilua miksei kaikille naisille voi niitä jäädä ? Itse kauhistelen niitä vieläkin, mutta Nikon mielestä suurentelen asiaa. Osa on jo mukavasti haalentunut mutta tuoreimmat punoittavat vieläkin aika kivasti.

Mistä saat voimia treenata niin ahkerasti ? - Peilistä :D Oon niin lopeen kyllästynyt kattelemaan löysää itseäni peilistä, ja niin kauan meni laiskotellessa että oli jo aikakin ottaa itseä niskasta kiinni. Niko antaa mulle myös paljon voimaa, en halua tuottaa sille pettymystä kun se antaa kaikkensa että mä saan treenata rauhassa ja muutenkin on niin vahvasti mukana tässä mun projektissa. Toki suuri haave on myös näyttää joskus hyvältä esim. lyhyissä farkkushortseissa !

BLOGGAUS

Parasta ja huonointa bloggauksessa ? - Parasta tässä on ylivoimaisesti TE lukijat, teiltä saan vertaistukea, neuvoja ja jokainen kommentti ilahduttaa valtavasti. Toki tästä on tullut myös ihan todella tärkeä harrastus ja itsensä ilmaisemisen paikka. Kurjinta on sellaiset piikittelevät ilkeät kommentit joita olen tosin saanut vasta kourallisen verran. Onneksi !

Voisitko ikinä kuvitella lopettavasi bloggaamista ? - Tuskin, ainakaan moneen vuoteen en usko luopuvani tästä. Ehkä sitten kun olen liian aikuinen höpöttelemään omasta elämästä kaikelle kansalle, saa nähdä !

SEKALAISTA

Miten saatte kaikki rahat riittämään, joudutteko elämään "kädestä suuhun"-periaatteella ? - No sanotaanko näin ettei jouduta ihan tuolla periaatteella elämään. Noilla äippärahoilla ei kuuhun lennettä mutta onneksi Niko on niin ahkera käymään töissä että pärjätään ihan jees.

Mitä oot tykännyt teidän Brion vaunuista ? Ovatko toimineet hyvin ? - Ollan oltu kyllä tyytyväisiä, vaunut on kevyet ja helppo työntöiset ja kantokoppa on kyllä meille ollut ihan must have, vaunuja nimittäin säilytetään vaunuvarastossa joten neidin saa kannettua kopassa ulos ja sisään. Miinuspuoleksi voin mainita suuren koon, meidän tilavan farmarin konttiin ei mahdu vaunujen lisäksi oikeastaan mitään. Voin lämpimästi suositella noita Brion Kombeja !


Tässä eka satsi, part.2 tulee viikonlopun aikana, joten pysykää kuulolla ! Ja hei, mulle saa aina heitellä kysymyksiä jos joku askaruttaa mieltä ja toivopostaus-ideoita otetaan myös mielellään vastaan.

Meillä oli kiva päivä tänään, isimies aloitti joululoman ja saadaan pitää Nikoa kotona seuraavat reilut kaksi viikkoa ainakin ! Jee, aivan mahtavaa kun saadaan ollaan kunnolla kolmisteen ekaa kertaa sitten kesäkuun. Lomaileeko muidenkin isit näin joulun aikaan ?

Kaksin kotona

 

Tosiaan, otsikkokin sen kertoo, ollaan Milan kanssa nyt kaksin kotona. Isi siis lähti päivällä poikien kanssa humputtelemaan Tampereelle. Pitkästä aikaa ollaan oltu siis Milan kanssa ilman isiä koko päivä ja ensimmäistä kertaa ollaan myös kaksin ihan koko yö ! Toivottavasti reissu on huippu hauska, sillä tuo meidän perheen daddy on tuulettumisensa ansainnut kun pitää tytöistään niin hyvää huolta. Edellis kerrastakin on vierähtänyt jo tovi aikaa, sillä Niko oli viimeksi ulkona omissa varpajaisissaan kesäkuussa ! Muutenkin tekee hyvää meille molemmille että saadaan tietyin ajoin omaa aikaa, näin jaksetaan olla mahdollisimman hyviä vanhempia Milalle ja kumppaneita toisillemme.

 

 

 

 

Vaikka me Milan kanssa hyvin pärjätäänkin kaksin kotona, niin kyllä se vaan on näin että kolmin on aina parempi. ♥

 

Tänään on ollut muuten todella kurja päivä sään puolesta, ei ole viittinyt nokkaansa ulos pistää kun on niin märkää ja harmaata. Hups vain jo toinen päivä putkeen ilman liikuntaa, huomenna siis mars salille ja takaisin ruotuun ! Parissa päivässä tulee jo tosi löysä ja laiska olo kun ei oo päässyt urheilemaan. Aktiivisempaa viikonloppua kaikille ! ♥

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Meidän isin eka isänpäivä !

 

Eilinen oli ihana. Ei överi spesiaali isänpäivä, mutta meidän näköinen ja varmasti jää myös Nikon mieleen ikiajoiksi.

 

Mila oli aamulla oikea Little Miss. Sunshine !

 

 

Heräsin kerrankin ennen Nikoa, valmistelemaan aamupalan ja viimeistelemään lahjan. Tällä kertaa en päässyt leipomaan kakkua meidän treenijaksojen vuoksi, mutta herkutellaan sitten jouluna Isänpäivänkin edestä.

 

 

 

 

Lahjaksi ostettiin, Makian lompakko Beyondista sekä pipo ja avainnauha Carlingsilta. Hieman poikkesin suunnitellusta, olisin halunnut keksiä jotain hyvin uniikkia ja pysyvää. Päädyin kuitenkin varmoihin valintoihin, ja lahja olikin todella mieleinen. Kortit tietysti askarreltiin Nikon lisäksi myös papoille ja taikataikinasta tehtyjä jalan- ja kädenjälkiä lähti myös muistoiksi tästä päivästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamupäivällä suunnattiin salille, mamman saliohjelmaan kun on merkattu sunnuntai salipäiväksi joten siitä ei poiketa edes juhlapäivänä ! Tosin itse olisin voinut skipata eilisen salin, mutta tämä ei käynyt Nikolle missään nimessä. Se ottaa mun reenaamisen vielä enemmän tosissaan kuin minä itse. On se kyllä hyvä juttu, antaisin itelleni muuten varmaan aika paljon löysää. Eikä muuten edes tehnyt tiukkaa kieltäytyä kyläillessäkään lukuisista isänpäivä herkuista ! Kyllä se luonne on vaan lujittunut tässä vajaassa kuukaudessa PALJON.

 

 

 

 

 

 

Iltapäivällä tehtiin onnittelukierros myös Pappaloissa. Illalla kyläily rumban jälkeen oltiin koko porukka ihan naatteja, Mila nukahti ajoissa yöunille. Pian alkoi telkkarista päivän kruunuksi Titanic, mikä sen parempi päivän päätös kuin tuo leffa, kynttilän valo ja oman kullan kainalo.

 

 

 

Miten teillä vietettiin isäinpäivää ? Onko jotain perinteitä miten muistatte isää tai pappoja ?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Fit Mom-viikko 2/15

 

VIIKKO #2 TOTAL

 

Painonmuutos lähtöön - -1540g

Lenkkipäivät - 4/7

Sali - 4/4

Ruokailut - OK ! ei repsahduksia

 

Hitaasti mutta varmasti, on vissiin tämän projektin alkutaipaleen teema painon suhteen. Tosin täytyy muistaa että toisilla lähtee kilot ja nesteet heti dietin alussa ja taas toiset joutuvat tekemään enemmän hommia että kilot alkavat tosissaan karisemaan. Mutta anyway suunta on oikea, eli alaspäin. Hieman laiskasti on tällä viikolla lenkkeilty, alku viikosta oli niin surkeita kelejä ettei oikein motivoinut lähtemään ulos. Salilla sen sijaan aletaan päästä vauhtiin, kaikki reenit päästiin tekemään tällä viikolla ja huhheijaa sanon minä, että jos näillä reeneillä ei tuloksia tule niin ei sitten millään !

 

Suurin apu mulle tässä projektissa löytyy kotoa, nimittäin Niko. Kuinka korvaamaton on tuo tuki mitä hän mulle tähän kaikkeen antaa. Aiemmin taisin unohtaa mainita että Niko aloitti myös Body Campin 12-viikon mittaisen treenijakson. Erityisesti ruokailuja ja kaupassa käyntiä tuo helpottaa, molemmat syödään ruokavalion mukaan johon kuuluu lähestulkoon samat raaka-aineet. Mun nenän edessä ei edes herkutella ja syödä houkutuksia, jolloin lipsumisenkin vaara on paljon paljon pienempi, kotiin ei edes kanneta mitään ruokavalion ulkopuolisia tuotteita. Niko jaksaa myös töiden ja omien reeniensä lisäksi tulla tsemppaamaan mua salille ja vähän katsomaan perään että teen liikkeet kunnolla ja puhtaasti. Välillä Mila on meidän reenien ajan isovanhemmilla taikka mukana salilla isin kanssa potkimassa mammaa persiille. ;) Ilman tuollaista omaa personal traineria tämän projektin toteuttaminen olisi huomattavasti haastavampaa, on tuo tuki vaan niin älyttömän tärkeää.

 

Mun on pakko jakaa teillekkin tää kuva, niin koomista kun iltaisin ruokaa laittaessa mittaan Nikolle 140g pastaa ja itselle 40g. Miten niin on annoksilla koko eroa ? Kyllä huomaa kumpi pudottaa painoa ja kumpi kasvattaa lihasta !

 

 

 

 

 

Ensi viikolla ajattelin tämän viikkopostauksen lomassa avata teille enemmän mun päivän syömisiä (ja panostaa tosiaan niihin kuviin vihdoin enemmän....), mutta tässä teille pari maistiaista mamman päivän herkku lounaasta !

 

 

 

 

Kuinkas moni on nyt syksyn tullen aloittanut painonpudotus urakkaa tai muuten vaan ryhtynyt kuntokuurille ?

 

 

 

 

 

 

 

 



Tasan vuosi sitten....

Tätä arvuuteltiinkin jo eilen Facebookin puolella... ensimmäisellä tuli myös oikea vastaus, tänään siis tuli tasan vuosi positiivisestä raskaustestistä ! Suloisen haikeaa miettiä tuota päivää, tuona päivänä meidän elämä muuttui täydellisesti. Vuosi sitten matka alkoi, matka perheeksi, pitkä pitkä odotus joka palkittiin 3,5kuukautta sitten. Maailman suurin yllätys toi mukanaan suurimman onnen !

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt vuosi on kulunut tuon mullistavan päivän jälkeen ja me ollaan oltu jo hyvä tovi kokonainen perhe, meidän elämää ilostuttaa äidin ja isin silmäterä, pieni aurinkoinen ja kaunis tyttö ! Kaikki on mennyt tähän asti niin hyvin, etten olisi vuosi sitten voinut kuvitellakkaan. Raskaus, synnytys, vauva-arki ja parisuhdekkin on vielä elossa ja voi hyvin ! Aikamoista...

 

Everything happens for a reason - viimeinen vuosi todella opetti, että tämä elämänviisaus todella pitää paikkaansa !

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Toivepostaus; NIKO VASTAA !

 

Olkaa hyvät, tässä Nikon vastaukset kysymyksiinne !

 

Tuntuuko kakkavaippojen vaihto sinusta luontevalta? Jotkut miehet tätä kammoksuu ;-)

 

- Kyllä se on tuntunut ihan luontevalta, ja ensimmäisinä viikkoina tuntui että vaippojen vaihto olikin ainut duuni jossa musta oli hyötyä Milan hoidossa.

 

Onko parisuhteenne syventynyt vauvan tulon myötä?

 

- Varmasti joltain osin on syventynyt, varsinkin omalta kohdalta se arvostus jota koen Essiä kohtaan synnytyksen ja kaiken sitä seuranneen jälkeen on kasvanut äärettömästi.

 

Mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota kun näit Essin? Ja mikä hänessä on parasta? :)

 

- Varmasti kiinnitin ensimmäisenä huomion Essin silmiin. Parasta on Essi itsessään, eli kaikki... luonne ja ulkonäkö yhdessä.

 

Mitkä oli sun fiilikset kun Essi kerto olevansa raskaana?

 

- Aika kornilta kuulostaa mutta kyllä raskaustestin tulos oli melkoinen järkytys, se oli ensireaktio koska en ollut ajatellut lapsien hankkimista lähitulevaisuudessa. Asiaa kuitenkin päiviä mietittyäni aloin nähdä asian toisella tavalla, enemmän mahdollisuutena kuin rajoittavana. Ja positiiviset fiilikset vain vahvistuivat viikko toisensa jälkeen raskauden edetessä.

 

Pelkäsitkö että suhteenne muuttuu huonompaan vauvan tulon myötä? Minkä asian muuttuminen harmittaa eniten?

 

- Varmasti tuo oli yksi niistä ensireaktioista/ajatuksista raskaudesta kuultuani, se että onko meillä enää kahden keskistä aikaa tai pystytäänkö tekemään enää asioita kahdestaan, nämä pelot on kuitenkin osoittautuneet turhiksi. Ehkä yksi asia harmittaa tai en tiedä voiko sanoa että harmittaa mutta on vaatinut ajatuksen tasolla sopeutumista, ettei enää voi lähteä ja tehdä asioita herken mielijohteesta.

 

Montako lasta haluat? Vai onko yksi prinsessa sopiva määrä?

 

- Ei ole suunnitelmia, tällä hetkellä riittää Mila.

 

Suosikki lapsen nimet jos Milaa ei lasketa?(vähintään yksi pojan nimi ja yksi tytön)

 

- Poika: Camilo Tyttö: en keksi.

 

Onko vauva arki yllättänyt jotenkin? Positiivisesti tai negatiivisesti?

 

- On yllättänyt positiivisesti.

 

Millainen olisi unelmien asuntosi?

 

- Varmasti omakotitalo jollain mukavalla alueella.

 

Lempi juomasi(alkoholiton, alkoholillinen)?

 

- Vesi ja olut.

 

Haave ammatti lapsena?

 

- Ei tainnut olla haaveammattia.

 

Millainen isä haluat olla/luulet olevasi?

 

- Haluan nimenomaan olla ISÄ, rakastava ja kaikessa Milaa tukeva isä.

 

Millainen on sun mielestä onnellinen perhe?

 

- Onnellinen perhe on perhe jossa jokainen tietää että häntä rakastetaan ja jossa saa olla oma itsensä, sekä kaikki otetaan huomioon.

 

Kuinka pitkä oot?

 

- 182cm.

 

Haluaisitko alkaa kirjoittaa blogia?

 

- Voisi olla mielenkiintoista, mutta ei taida musta olla siihen.

 

Ymmärrätkö miks ihmiset bloggaa?:D

 

- Ymmärrän, näkisin sen eräänlaisena henkireikänä/ julkisena päiväkirjana ?

 

Oliko sulla jotain ennakkoluuloja synnytyksestä? ja millaset fiilikset sulle jäi siitä ? :)

 

- Aika vähän oli ennakkoluuloja/käsityksiä synnytyksestä ja menin aikalailla hetki kerrallaan. Hyvät fiilikset jäi synnytyksestä.

 

Mikä on "hurjinta" mitä oot koskaan tehnyt?

 

- Kyllä hurjat teot on jääny tekemättä, mutta varmasti hurjin kokemus on synnytyksessä mukana oleminen.

 

Lempi ruokasi?

 

- Kyllä kaikki Thaimaalainen ruoka on lempiruokaa.

 

Mistä asioista et voisi luopua koskaan?

 

- Perheestä, läheisistä ja terveydestä.

 

Kuinka lyhyellä varoituajalla pääset lähtemään pelaamaan biljardia, kun soitan? ;)

 

- Viikonloppuisin 2tunnin varoitusajalla !!

 

Mihin ihastuit Essissä ensimmäisenä?

 

- Silmät.

 

Miten ja missä tapasitte Essin kanssa ja miten juttunne sai alkunsa?

 

- Tavattiin yökerhossa ja siitä se kaikki alkoi, sillä tiellä ollaan.

 

Mikä sinulle isänä on tärkeää Milan kasvatuksessa? Koetko, että olet joutunut "luopumaan" jostain lapsen syntymän myötä?

 

- Se että Milasta kasvaa vastuuntuntoinen, toiset huomioon ottava, rehellinen ja itsensä tärkeäksi tunteva tyttö. Jossain määrin ajasta joka oli ennen omaa aikaa on joutunut karsimaan.

 

Autatko Essiä paljon kotitöissä, esim. tiskaamaan tai siivoamaan?

 

- Autan, vastuu siivoamisesta on yhteinen.

 

Kuinka paljon autat lapsenne hoidossa?

 

- Lapsen hoidossa autan sen minkä pystyn, imettäminen ei hoidu mutta muut hommat kyllä.

 

Miltä tuntuu olla isä?

 

- Hyvältä.

 

 Mikä isänä olossa on vaikeinta?

 

- Tällä hetkellä varmaan se ettei osaa puhua Milan kanssa samaa kieltä.

 

Onko sulla nykyisin yhtä paljon aikaa olla kavereiden kanssa kun ennenki?

 

- Eipä ole.

 

Kuvaile Essiä ja Milaa molempia neljällä sanalla.

 

- Rakas, kaunis, tärkein, yhteinen elämä. Nää kuvaa molempia.

 

Mitä toivot tulevaisuudelta?

 

- Pysyttäisiin terveinä koko perhe, voitaisiin elää ja kokea asioita yhdessä.

 

Mistä pidät eniten Essin ulkonäössä ja luonteessa ?

 

- Silmät ja perhekeskeisyys, saisi joskus olla itsekkäämpikin.

 

Miksi nuuskaa?:D

 

- Vaihdoin joskus tupakanpolton nuuskaan enkä ole onnistunut lopettamaan sen käyttöä.

 

Haluatko lisää lapsia? Kuinka sinä suhtauduit/miltä tuntui tyttöystävän muuttuva vartalo raskaana ollessa?

 

- Ehkä, tällä hetkellä Mila riittää. Olihan se aikamoinen totutteleminen kun Essin vartalo muuttui niin paljon mutta ei se mikään järkytys ollut.

 

Kaipaatko omaa aikaa ja saatko ns."omia hetkiä" tarpeeksi?:)

 

- Kyllä sitä joskus kaipaa omaa aikaa ja kyllä sitä saan myös välillä, käyn pajalla päästelemässä hikee pintaan niin se on mulle parasta omaa aikaa.

 

Mistä riitelette/väittelette eniten Essin kanssa?

 

- Eipä me oikein riidellä, joskus väitellään elämän perusasioista kun minä olen aina sitä mieltä että on Nikon mielipiteet ja vääräät mielipiteet ;)

 

Millaista musiikkia kuuntelet? Mainitse yksi lempi bändi/artisti?

 

-Musiikin suhteen olen kaikki ruokainen, esim. Gentleman.

 

Mitä ajattelit kun saitte tietää et teille tulee vauva?
Mitä kouluja oot käyny?

 

- Aluksi järkytyin sitten herkistyin. Peruskoulu ja ammattikoulu.

 

Jaatteko kotityöt ja lastenhoidon tasaisesti? Oletko mustasukkainen Essistä? Mitä mieltä olet Essin blogista?

 

- Kotityöt ja Milan hoito jaetaan aika tasaisesti. Kotityöt Niko 60% Essi 40%, Milan hoito, Niko 35% ja Essi 65%. Mustasukkainen ehkä vähän terveellä tavalla. Blogi on hieno juttu Essille ja hieno kanava purkaa tuntoja ja kokemuksia.

 

 

Miten otettu olin kun Niko käytti kysymyksien vastaamiseen aikaa, eikä kiirehtinyt ja ihan tosissaan paneutu. Muutenkin se miten Niko suhtautuu tähän mun blogin kirjoittamiseen on aivan ihanaa, se ei vähättele tätä ollenkaan (mihin itse sorrun aika usein... ) ja tietää tasan kuinka tärkee ja mieluinen harrastus tästä on mulle tullut. Se on ihan huikeeta kuinka se tukee ja kannustaa mua joka asiassa. Siinä vasta on mahtava mies, ja vielä mun ! ♥

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Toivepostaus, KYSY NIKOLTA ?

 

 

 

Tätä on pariin otteeseen ehditty toivoa, joten ajattelin nyt sunnuntain ratoksi sen toteuttaa ja kun Niko vielä sattui suostumaan tähän ! Eli nyt pääsette kysymään Nikolta, ihan mitä mieleen juolahtaa. Tottakai sitten hyvän maun puitteissa !

 

 

 

 

Antakaahan palaa, ensi viikolla sitten vastauspostaus luvassa joku päivä !