Kaksin (kolmin) parempi kuin yksin

Tietyllä tavalla odotin tätä iltaa paljon, luvassa oli harvinaista omaa aikaa kokonainen ilta Milan nukahdettua yöunille. Niko pyörähti töiden jälkeen vain pikaisesti kotona suihkussa ja syömässä ja ampaisi samantien ystävänsä varpajaisia viettämään.

Yksin on välillä ihan kiva olla, ja näin pienen lapsen äitinä se on TODELLA harvinaista herkkua. Tästä herkusta en kuitenkaan ilmeisesti osaa enää nauttia tippaakaan, ja se yllätti mut täysin. Aktiviteetit on sitten kylläkin eriasia, kaupungilla, salilla ja lenkillä on mukava välillä käydäkin ilman vauvaa ja miestä mutta tälläiset koti-illat ei ole mun juttu enää. Valmistauduin iltaa varten oikein ostamalla pakkaseen valmiiksi rasian Rocky road-uutusjädeä ja ajattelin sitä herkutellessa katsoa jonkun kivan hömppä tyttöjenleffan. Miten ilta todellisuudessa on sitten mennyt ? No, Mila nukahti normaalisti jonka jälkeen tulin pakkasen kautta sohvan nurkkaan katsomaan Salkkareita ja sen jälkeen pistin leffan pyörimään. 1/3jädepaketillisen ja vartin leffan katselun jälkeen luovutin ja avasin tietokoneen ja tässä sitä ollaan. MUTTA ei sitä leffaakaan oo sama asia töllätä yksin kun siinä lempikainalossa. Oon aika säälittävä, tiedän.

Meidän toinen vuosipäivä häämöttää alle kuukauden päässä ja myös sen takia olen viimeaikoina usein herännyt ajattelemaan meidän suhdetta, sen vahvuuksia ja sitä miten hyvän miehen olen onnistunut löytämään. TÄSSÄ postauksessa kerroin kuinka meidän suhde on kestänyt vauvavuoden tähän saakka ja muutama kyseenalaistava kommentti tupsahti kommenttiboxiin koskien sitä että meillä ei ole ollut vaikeita aikoja tai kriisejä KOSKA ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä. Tottakai se varmasti jollain tapaa vaikuttaakin asiaan, mutta voin kertoa teille pikku salaisuuden, kyllä se arki asuu jo tässäkin kodissa. Ei meidän elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta en voi myöskään kieltää sitä etteikö meillä menisi todella hyvin. Kinastelua, väittelyä, mökötystä, väsymystä, ärsytystä ja jopa pientä äänen korotusta mahtuu myös tähän parisuhteeseen, mutta sehän on vain elämää ja ei se tee meidän onnesta yhtään sen pienempää. Arvostetaan toisiamme ja tiedetään ettei kumpikaan koskaan toiselle huvikseen tahdo mielipahaa aiheuttaa tai kiukutella. Usein riidat ovat turhia, pienistä asioista aiheutuneita ja menevät ohi hetkessä.

Me oltiin tosi hyvä tiimi jo ennen Milan syntymää, mutta lapsi on yhdistänyt meitä entistä enemmän ja tehnyt meistä todella tiiviin kolmikon ja perheen. Viimeiset lähes kaksi vuotta olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen onnistunut löytämään sen oman toisen puoliskon, sen kenen kanssa haluan jakaa arjen, sen kuka tekee mut onnelliseksi ja kuka on onnellinen minusta. Tuo ihminen tuo minussa myös ne parhaimmat puolet esiin ja on tehnyt musta jollain tavalla jopa paremman ihmisen, jos näin kliseisesti voi sanoa. Kaiken lisäksi tämä mies on myös maailman paras isä, rakastava, huolehtiva, luotettava ja auttavainen.

Ennen en uskonut satuolentoihin, mutta pikkuhiljaa on ehkä ajateltava että niitäkin löytyy, sillä hyviä miehiä on kuin onkin olemassa !  Ja Niko on elävä todiste siitä. ♥ LOVE U!

Huomenna on kiireinen päivä, täytyy juosta kaupungilla äitienpäiväjuttujen perässä ja iltapäivällä on Milan ensimmäiset kaverisynttärit kun suuntaamme ihanan Anton 2v-bileisiin. Ilta puolestaan menee askarellessa mummoille kortteja, kivaa päästä näpertämään. Sunnuntaina sitten koittaakin mun ensimmäinen OIKEA äitienpäivä, aika ihana ajatus että saan olla "päivänsankari" tuona päivänä ekaa kertaa !

Hyvää viikonloppua ihanat !

Niin ja pahoittelut jos jollekkin tää oli liian siirappista ällötystä, mutta no can do.