Saan kohta jonkin asteisen paniikkikohtauksen, kädet tärisee ja hikoiluttaa. Teenkö mä todella tän, julkaisen mun mittapuulla todella paljastavat muutoskuvat kaikelle kansalle ? Lähtökohta raskauden jälkeen kuitenkin oli se että peittelin kroppaani ja vatsaani jopa Nikolta, siitä voitte päätellä kuinka arka paikka tämä on mulle vielä vähän aikaa sitten ollut. Kaikkeen se ihminen on kuitenkin suostuvainen ja kai minussa pientä yllytyshullun vikaakin on, mutta uskon että tää on tärkee juttu mun omalle itsetunnolle ja antaa inspiraatiota myös muille omiin projekteihin.
Kaikki on mahdollista, sen tää projekti on mulle opettanut. Kunhan viitsii aloittaa ja uskoo itseensä niin vain taivas on rajana. Mila oli ainoastaan 3kuinen kun oma kropparemonttini starttasi, itse olin se suurin epäilijä silloinkin oman onnistumiseni suhteen. Nyt 8kuukautta aloittamisen jälkeen olen 12,5kiloa kevyempi ja ennen kaikkea hyvinvoivempi Essi ja voin tyytyväisenä todeta "Mä tein sen ja onnistuin!". Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat palanneet elämääni takaisin ja tällä kertaa pysyvästi. Enää en anna itseni repsahtaa ja seuraavan mahdollisen raskauden aikana olen fiksumpi, syön paremmin ja liikun mahdollisimman paljon.
Aloituskuvissa on näin jälkikäteen paljon toivomisen varaa, ne ei todellakaan ole parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti saatte jonkinlaisen käsityksen millainen muutos on tapahtunut. Omaan silmään tuo 3kuisen vauvan äiti näyttää ihan karmealta ja 11kuisen tirrin äiti onneksi alkaa näyttää pikkuhiljaa ihan hyvältä, sporttisemmalta ja hyvinvoivalta. Raskausarvet ovat parantuneet ihan mukavasti ja vaalenevat entisestään. Ensi kesänä niitä toivottavasti ei enää muutoskuvissa edes näy kuin ihan tarkkaan katsoessa.
8kuukauteen mahtuu monen monta tuntia treeniä, lenkkikilometrejä ja kanaa, rahkaa, pakastevihanneksia, vettä ja salaattiä niin paljon että sitä meinasi jo tulla korvista ulos. Tää muutos on todellakin ollut kaiken tän arvoista. Nykyään saa ostella pari kokoa pienempiä vaatteita ja uskaltaa muutenkin taas PUKEUTUA, eikä pelkästään peitellä itseään niillä vaatteilla. Tää projekti on kasvattanut mua tietyllä tavalla paljon myös ihmisenä ja olen hyvällä matkalla kohti omaa unelma vartaloa ja ehkä joku päivä opin myös rakastamaan kroppaani juuri sellaisena kuin se on.
Kesäkirin viimeinen viikko ei tarjonnut kovin kummoisia, paino tuli takapakkia puoli kiloa ja senttejä ei enää lähtenyt, joten totaaliksi jäi 2,5kilon pudotus. Olen kuitenkin tyytyväinen kokonaiskuvaaan joten nyt on aika lomailla ja ulos puhalluksen paikka. Kesän liikunnat tulee painottumaan lenkkeilyyn ja kotijumppaan, salille mennään silloin kun huvittaa. Ruokailuissa säilyy terveellisyys ja annoskoot pysyvät maltillisina, eli läskiksi ei lomallakaan laiteta vaan pidetään järki päässä vaikka kesästä nautitaankin. Syyskuussa asetetaan sitten uudet tavoitteet ja vuoden päästä kesällä ollaan varmasti jo ihan katseen kestävässä bikinikunnossa. Matka siis jatkuu ja kesäbreikin jälkeen Fitmom-postaukset palaavat varmasti myös blogin ohjelmistoon.
Apua, nyt se on tehty. Toisaalta helpottavaa mutta toisaalta niin kauhean pelottavaa. Toivottavasti joku siellä ruudun toisella puolella sai ehkä kipinän ja uskon siihen omaan tekemiseen näiden kuvien ja juttujen myötä. Suuri kiitos teille lukijoille vielä tuesta ja tsempistä projektin aikana, se on ollut ihan korvaamatonta ja kiitos myös BodyCampille projektin tukemisesta ! Isoin kiitos kuitenkin menee omalle lähipiirille ja etenkin Nikolle, te olette varmistaneet sen että äiti on päässyt treenaamaan, olleet henkisenä tukena ja tsempanneet niinä vaikeina aikoina. Ilman teitä en olisi päässyt näin pitkälle, KIITOS ! ♥
