Tartun nyt aiheeseen joka saa mut näkemään enemmän punaista kuin mikään
asia mies muistiin. Päihteitä käyttävät äidit, niin raskaana olevat kuin lapsien silmien edessä.
Tää on asia mitä tuskin koskaan tulen ymmärtämään, oli kyse sitten alkoholista, lääkkeistä,
huumeista tai vaikka "vaan" tupakasta. Tän postauksen tarkoitus ei ole missään nimessä loukata
ketään, mutta jos joku tuntee piston sydämmessään niin se on mun mielestä ihan oikein jos on aihetta.
Ensimmäisellä neuvola käynnillä sain täytettäväkseni kyselyn jossa käytiin läpi raskauden edeltävän vuoden päihteiden käyttöä. Vastasin kyselyyn täysin rehellisesti, ja ylitin nämä "riskipisteet", näiden pisteiden ylittämiseen ei tosissaan paljon tarvita. Tämä tarkoitti myös siis sitä että edessä oli HAL-lääkäri (HAL - huumeet, alkoholi, lääkket) käynti, jonka koin todella nöyryyttäväksi, sillä minulle tuli olo että tämän kyselyn perusteella minulle lyötiin heti "alkkis mutsi"-leima otsaan. Nämä tunteet olivat varmasti luonnollisia sillä ikinä mikään päihde ei ole ollut minulle ongelma, ja näin tämä lääkärikin totesi tällä käynnillä. Lääkäri myös sanoi että näille HAL käynneille joutuvat useimmiten nämä "ei ongelma"-tapaukset, koska oikeasti päihteitä käyttävät odottajat valehtelevat kyselyn vastukset ja eivät siis jää kiinni. Marraskuussa kun tuo ensimmäinen neuvola oli, olimme Nikon kanssa olleet yhdessä noin puolisen vuotta ja alkoholin käyttöni oli vähentynyt hyvin radikaalisti jo ennen plussausta. Ennen kun aloimme seurustella vietin tyttökavereideni kanssa melko villiä sinkkuelämää, lähes joka viikonloppu juhlittiin eli alkoholi kuului myös asiaan. Alkoholin lisäksi kului myös tupakkaa, tämän kertominen julkisesti on minulle jotenkin todella noloa. Vaikka ennen raskautta tupakoinkin melko vakituisesti, se on aina ollu mielestäni etenkin naisella hyvin ällöttävä tapa ja olen sitä salaillut läheisiltäni aina. Koskaan en ole esimerkiksi äitini nähden polttanut.
Minulle on aina ollut täysin selvää että päihteiden käyttö loppuu täysin seinään kun rupean
odottamaan lasta, ja näin kävikin. Viimeisen tupakan poltin plussausta edeltävänä iltana,
ja plussan jälkeen minulla ei ole tullut pieneen mieleenkään kärytellä yhtäkään savuketta.
Minulla tosin on varmaan käynyt myös ns. hyvä tuuri etten ole kärsinyt mistään vieroitusoireista.
Itselläkin siis kun on tupakan kanssa historia niin en jotenkin osaa silti käsittää miten osa äideistä
ei vaan "pysty" lopettamaan tupakointia edes raskauden ajaksi. Ymmärrän sen välinpitämättömyyden
omaa terveyttä kohtaan, mutta miten pystyy sivuttamaan ne kaikki kauheat asiat mitä tupakointi
voi tehdä pienelle uudelle elämän alulle joka masussa kasvaa ? Se ei vaan mene mun tajuntaan.
Liviltä tuli viime vuoden puolella hyvä britti dokumentti sarja - Raskaana ja rappiolla, siinä
käsiteltiin joka jaksossa tupakoivia, alkoholia käyttäviä ja ylipainoisia roskaruokaa mättäviä
äitejä ja heidän tarinoitaan. Teki usein hyvin pahaa katsoa tuota ohjelmaa, tosin Briteissä
tämä "valistus" esimerkiksi tupakoinnin vaaroista on ihan lastenkengissä verrattuna Suomeen.
Yhdessä jaksossa näytettiin esimerkiksi miten vauva sätkii vimmatusti masussa kun äiti polttaa
tupakkaa, vauvan hapen saanti vähenee hyvin radikaalisti, kuin nyrkillä puristaisi napanuoraa.
Tottakai tupakoinnin lopettaminen voi olla todella todella vaikeaa, etenkin jos on monia vuosia
jo tuprutellut, mutta loppu peleissä olen sitä mieltä että se on vain asenteesta kiinni ja luonteen
lujuudella pääsee tässäkin asiassa pitkälle.
Alkoholille minulla on raskauden aikana nollatoleranssi. Jouluna ja uutena vuotena nautin
pari lasia alkoholitonta viiniä. Tässä asiassa minulla ei heru kyllä minkäänlaista sympatiaa
juopotteleville odottaville äideille. Ja samaa mieltä olen myös lapsien silmien alla ryyppäämisestä,
en halua että oma lapseni joutuu ikinä katsomaan vierestä kun äiti tai isi on "vähän huppelissa".
Päihteiden käyttö ylipäätään raskaana, on mun päässä yksi itsekkäimmistä teoista
mitä odottava äiti voi tehdä. Jo pienikin käyttö luo mielettömiä riskejä mahassa kasvavan
vauvan kehitykselle. Tämä ei ole pelkästään mun mielipide vaan karu fakta.
Raskauden jälkeen aion jatkaa savutonta elämää, samoin alkoholi pysyy myös poissa
suurimmalti osin. Toki viikonloppuisin voi rentoutua viinilasillisella ja joskus tulevaisuudessa
kun lähtee tuulettumaan ilman lasta/lapsia voi ottaakkin useamman lasin, mutta humalahakuinen
biletys on nyt mennyttä elämää, ja hyvä niin.
Painotan vielä että, tarkoitukseni ei ole ketään kirjoituksellani loukata ja pahoittelen jos jota kuta loukkasin. Nämä ovat minun mielipiteitäni eikä hyökkäys ketään kohtaan. Tää on ollut vain asia mistä olen halunnut purkautua jo pitkään, sillä tää aihe tosissaan pistää mut kiehumaan.
Ja tuskin olen ainoa ?
Anyway, jos lukijoista löytyy näiden asioiden kanssa painivia odottajia,
haluan vain toivottaa tsemppiä ! ♥ Koska se vähentäminen ja lopettamisen
yrittäminenkin on jo paljon parempi asia kuin se että jatkaisi vain samaa rataa.
♥Essi