Mila 1v - Synnytyskertomus

Tasan vuosi sitten tähän aikaan tiistai yönä odoteltiin epiduraalipökkyrässä hitaasti sitä hetkeä milloin pikku mimmi päättäisi vihdoin haluta pois masun valtakunnasta. Vuosi sitten tulevana yönä, keskiviikon puolella kello 4:00 se tapahtui, maailman suurin rakkaus syntyi. Tänä vuonna syntymäpäivä on torstai, sen kunniaksi palataan vuoden takaiseen ja julkaisen Milan synnytyskertomuksen uudelleen teille höystettynä ennen näkemättömillä kuvilla, olkaa hyvä !

The synnytyskertomus

"Ensimmäinen viite lähenevään synnytykseen koettiin perjantaina 21.6.13 kun olimme lähdössä mökille viettämään juhannusta. Auto oli jo pakattu ja mä pinkaisin vielä vikaa kertaa pissille ennen lähtöä, siinähän ihan säikähti sillä THE TULPPA oli vihdoin irronnut ! Innostuneina lähdettiin kuitenkin kohti mökkiä, jospa meille tulisikin juhannusvauva ?

Me lasketaan meidän synnytysmaratooni alkaneeksi juhannuslauantaina 22.6.13. Olimme mökillä Toivakassa ja heräsin aamulla ennen 7 ekaa kertaa kipakoihin supistuksiin, niitä tuli jo 3-5minuutin välein, mutta teho ei ollut vielä tarpeeksi kova vaikkakin aikalailla lamaannuttava. Supistuksen tullessa oli pakko pysähtyä ja puuskuttaa. Soitin synnärille josta tuli neuvo "Nauti kesäpäivästä rauhassa mökillä parhaasi mukaan, ota gramma panadolia ja kuuma suihku. Kun supistukset on kertakaikkiaan sietämättömiä voitte tulla tänne !". Tarkoitus oli olla mökillä sunnuntaihin asti ja viettää rauhassa juhannusta, mutta päätimme lähteä takaisin kaupunkiin. Jos tulee lähtö synnyttämään niin eipähän tarvitse kärvistellä autossa 40km laitokselle. Kotimatkalla aloin olla jo melko kipeä, supistuksien teho voimistui mutta väli kasvoi 7-10minuuttiin. Kotiin kun päästiin jännitys vain kasvoi, joko lähtö alkaa olla lähellä ? Supistuksien väli kuitenkin pysyi koko illan noin. 10minuutissa joten pettyneinä kävimme nukkumaan. Ei vieläkään, pelkkiä kipeitä supistuksia. Yökin nukuttiin suht hyvin, oikeastaan jopa paremmin kuin edellinen.

Sunnuntaiaamu meni supistuksia odotellessa, tai niiden säännöllisyyttä. Supistuksia tippui silloin tällöin, ei edes jaksettu kellottaa. Fiilis rupesi olemaan jo melko tuskainen. Särkylääkettä meni ja olin tosi väsynyt, yritinkin nukkua aina supistuksien välissä jotta voimia olisi h-hetkellä mahdollisimman paljon. Kuuma suihku oli kova sana myös ! Iltaa kohti kun mentiin niin supistukset alkoi taas selkeästi voimistumaan ja välillä nousi ihan vesi silmiin. Tässä vaiheessa jumppapallo oli kullan arvoinen. Ilman sitä olisi ollut todella vaikeaa selvitä kotona kun supistukset alkoi olla jo tappo kipeitä. Väli lyheni yhtäkkiä ensin 7minuuttiin jonka jälkeen illalla 10 aikaan väli oli enää 3minuuttia. Päätettiin ottaa tavoitteeksi että handlaisin supistukset 12 asti jonka jälkeen lähdetään käymään ainakin laitoksella tsekkaamassa tilanne. Supistuksien kanssa en nimittäin saisi silmäystäkään unta tulevana yönä. Supistuksia kellotellessa ja kivun sietämisen lomassa kello tulikin jo 12 yllätävän nopeasti. Sairaalakassi Nikon olalle ja operaatio mamma autoon käyntiin ! Kävely teki niin tuskaa, ja pieni masokisti mussa ilmeisesti asuu sillä sairaalalla vietiin auto parkkihalliin josta oli n.500m synnytyslaitoksen ovelle. Tää mamma taisteli ja käveli ihan omin jaloin koko matkan ! Sisälle kun päästiin meidät otti vastaan iäkkäämpi kätilö joka teki sisätutkimuksen, 2cm auki ! No on sekin jo jotain mutta ei tarpeeksi. Käyrillä oltiin tunti ja supistuksia tuli 5-3min välein. Selvisi että synnytysaliin on mielettömät ruuhkat, joten sinne ei ole asiaa ellei vedet mene vaikkakin kalvot voitaisiinkin jo puhkaista. Meille sitten annettin kaksi vaihtoehtoa, joko jään osastolle ja saan kipulääkettä suoraan lihakseen tai sitten lähden kotiin Nikon kanssa. Valitsin kodin, ajatus osastolla olosta yksin kipujen kanssa ei houkuttanut. Tultiin kotiin 2 jälkeen, menin kuumaan suihkuun jossa supistuksien kipu helpottui. Samantien sänkyyn mentyä kivut alkoi yltymään supistus supistukselta. Melko kauan taistelin kunnes ennen 5 mun piti herättää Niko ja luovuttaa. Lähdettiin takaisin laitokselle, jossa edelleen 2cm auki ja jäin osastolle missä sain Oxanestia suoraan lihakseen. Sen jälkeen sain torkuttua noin puolisen tuntia kunnes osastolla alkoi jo aamupala.

Maanantai 24.6. Hain aamupalaa ihan omin jaloin, vaikkakin Oxanesti pisti pään melko sekaisin ja kädet tärräsi sen verran kovaa että joudun pyytämään hoitajaa kantamaan tarjottimen huoneeseen. Aamupalan syötyäni tie veikin melko nopeasti vessaan halaamaan pönttöä, tuttua hommaa alkuraskaudesta ! Samalla tein varmasti heti lähtemättömän vaikutuksen huonekavereihini kun laatta meinasi lentää jo keskelle huonetta. Niko saapui mua tsemppaamaan heti 9 sillä silloin alkoi myös lääkärinkierto. Yllättäen me jouduttiin odottamaan vuoroa kuitenkin lähes 11 asti. Mukava naislääkäri otti meidän vastaan ja ensimmäisenä oli taas vuorossa sisätutkimus. Siinä selvisi että edistystä oli tapahtunut, HUIKEA SENTTI ! siis 3cm auki. Sen jälkeen lääkäri avasi meille hieman synnärin tilannetta, odottamaton ruuhka jonka takia mahdollinen kalvojen puhkaisu EI ole mahdollista vielä ! Siinä vaiheessa tuli jo kyyneleet silmiin, edessä siis vielä vuorokausi AINAKIN tuskaa ja supistuksia. Käsittämätöntä että sairaalan resurssien ja säästöjen takia synnyttämäänkin jaetaan vuoronumeroita !!! Tästä mulla jäi niin paska maku suuhun että tekisi mieli olla yhteydessä sairaalan johtokuntaan tai kirjoittaa vaikka edes Keskisuomalaisen yleisöosastolle... Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin vielä vauvan vointia, mikä näytti tilanteeseen nähden ihan hyvältä vaikkakin lapsivettä oli jo melko vähän ja lääkäri arvioi Nupun kokoa jopa alle 3kiloiseksi. Siitä mulle aiheutu jo pieni huoli, miten se voi olla muka niin pieni kun ollaan jo lähes 2viikkoa yli? Sekaisin ja turhautunein fiiliksin palattiin Nikon kanssa huoneeseen. Päivä meni aikamoisessa sumussa, käyrillä oltiin aamulla, päivällä ja illalla. Iltapäivällä/illalla sain uuden annoksen kipulääkettä, tällä kertaa jotain toista valmistetta kun Oxanest aiheutti pahoinvointia. Tämä lääke piikitettiin molempiin reisiin ja se teki jaloista kipeät, mua kadutti että pyysin lääkkeen vaihtoa. Tuo oli paljon pahempi ja en uskaltanut kävellä edes kun jalat tuntui niin oudoilta. 7 aikaan mut pistettiin taas käyrille ja supistuksia sateli tasaiseen tahtiin. Mä aloin olla ihan loppu, olin maailman väsynein kivusta, särystä ja lääkkeistä. Koskaan mulla ei oo ollut niin epätoivoinen fiilis kuin tuona iltana. 8 loppui vierailuaika ja juuri ennen kuin Nikon täytyi lähteä alkoi turhautunut itku josta ei tullut loppua. Nikon kasvoilta näki huolen mun jaksamisesta ja pienen epätoivon kun ei voinut tehdä mitään mikä helpottais mun oloa. Kätilö ehti tulla vielä ottamaan mut käyriltä pois ennen kuin Niko lähti, ja siinä kyllä meidän isimies antoi hieman palautetta synnärin tilanteesta ja siitä miten väärin on laittaa ihmiset odottamaan ja tuskailemaan. Tilanne ei tietenkään ole kätilöiden tai henkilökunnan vika mutta kenelle muullekkaan siinä tilanteessa antaa palautetta kuin paikalla olevalle sairaalan edustajalle ? Niko lähti kotiin nukkumaan ja mä sain vahvat dropit yöksi, nukahtamis- ja kipulääkettä. Onneksi uni tuli ja sain nukuttua 8h ilman katkoja.

Tiistai 25.6. Aamulla heräsin automaattisesti 7.30 aamupalalle. Olin tyrmistynyt kuinka hyvin olin nukkunutkaan ! Aikamoisen pillericoctailin olin ilmeisesti illalla saanut. Olo oli paljon parempi kuin illalla, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olin saanut levätä kunnolla ensimmäistä kertaa sitten lähes 2viikkoon ! Lääkärinkierto alkoi taas tuttuun tapaan 9 ja tällä kertaa meidät otettiin sisään jo 10 aikaan. Samalla kaavalla mentiin, sisätutkimus alkuun jossa selvisi että alhaalla oli edelleen sama tilanne, auki 3cm. Seuraavaksi saatiin kuitenkin kuulla helpottavat sanat, "Laitetaan teidät ensimmäiseksi jonoon. Heti kun sali vapautuu pääsette synnärin puolelle!". Olo oli epätodellinen mutta helpottunut, nyt päästään hommiin! Niko oli unohtanut puhelimen laturin kotiin joten hän lähti sitä hakemaan. Onneksi lähti tarpeeksi ajoissa sillä 11 aikaan tuli käsky pakata kamppeet ja alkaa siirtyä salin puolelle...

Synnytysaliin päästiin 11.30, ja yllätyin todella positiivisesti, huone ei ollut kliininen sali vaan kotoisa iso huone jota oli jopa hieman sisustettu. Isälle löytyi myös makuuasentoon taittuva nojatuoli ! Heti meille tuli jännä fiilis, tähän huoneeseen meidän Nuppu syntyisi. Pian hoitava kätilö saapuikin esittelemään itsensä meille ja kertomaan miten lähdetään etenemään.

Lääkäri saapui pian paikalle tekemään sisätutkimuksen ja puhkaisemaan kalvot. Kalvot puhkaistiin n. klo.12 ja lapsivesi oli kyllä tosissaan ollut jo hyvin vähissä, sillä minkäänlaista lorausta ei tullut. Puhkaisun jälkeen odotettiin tunti jotta supistukset lähtisivät voimistumaan, mutta ei. Oxitosiini-tippa laitettiin klo.13 menemään ensin pienellä annoksella jonka jälkeen melko pian annosta nostettin sillä supistukset eivät vieläkään lähteneet voimistumaan. Kahden aikaan supistuksia rupesi tippumaan vihdoin tiheään tahtiin ja melko nopeasti niistä alkoi tulla jo todella ärhäköitä. Samoihin aikoihin kätilöillä vaihtui vuoro ja uusi kätilö pääsi hoitamaan jo melko tuskaista synnyttäjää.

Tipan annosta nostettiin taas, sillä sisätutkimuksessa selvisi ettei supistukset olleet aukaissut paikkoja vielä sen enempää. Siinä vaiheessa mulle tuli sellainen fiilis että tää itse synnytyskin tulee menemään pitkän kaavan kautta, eikä mua tultais päästämään helpolla. Aika meni kuitenkin melko rivakasti jumppapallon päällä istuskellessa ja supistukset pistivät mut kyllä jo melko äänekkääksi. Ärräpäitä lenteli, jonkinlaista synnytyslauluakin harrastin ilmeisesti ja Nikokin sai osansa mun tuskasta ja kivusta kun silitti liian nopeasti tai lämpötyyny oli väärässä kohtaa selkää. 4 aikaan mulla rupes olemaan sen verran voimat loppu että oli pakko saada jotain helpotusta kipuihin, pyysin oxanestia vaikka osastolla olinkin siitä voinut pahoin. Tässä vaiheessa kun ei vielä epiduraali tullut kysymykseenkään kun kohdunsuu oli sen verran vähän auki. Loppupeleissä tuo oxanest ei auttanut kovinkaan paljon, teki taas vain vähän höntin olon.

Supistukset tulivat välillä jo lähes tauotta, mutta onneksi aika kului suhteellisen nopeaa. Epätoivokin kävi useaan otteeseen kylässä, ja jossain vaiheessa iltaa mulla laattakin lensi kivusta. Melkosta hommaa. Puoli 8 aikaan sisätutkimuksen jälkeen saatiin helpotus, maaginen sentti oltiin auettu lisää eli 4cm auki ! Jes, tämä tarkoitti myös sitä että epiduraali oli nyt mahdollinen. Tilattiin anestesialääkäri paikalle ja noin klo.8 pääsin taivaaseen !!! Mikä suuren suuri helpotus tuo epiduraali oli. Lisäksi koin sen olevan jo puolivoittoa että edes uskalsin epiduraalin ottaa, sillä se oli yksi suurimmista peloista mulla liittyen synnytykseen. Niko piti mua kokoajan kädestä kiinni kun toimenpidettä tehtiin, tsemppasi ja silitteli. Se tiesi tasan tarkkaan kuinka pelkäsin sitä.

Supistus kivut lähtivät lähes kokonaan pois, ainoastaan paineen tunteesta tiesi milloin supistus oli päällä. Nuppu sen sijaan möyräsi mahassa ihan hillittömästi. Vauvan päähän pistettävää anturia jouduttiin tämän takia fixaamaan varmaan 5kertaa synnytyksen aikana, kun se pääsi irtoamaan Nupun möyrätessä. Puoli 10 aikaan vaihtui taas kätilö, vitsailtiinkin jo Nikon kanssa että kuinkahan monta kätilöä ehditään kierrättää. Oxitosiini-tippaa lähdettiin illan aikana taas nostamaan jotta supistuksiin saataisiin lisää potkua jotta kohdunsuu rupeisi aukeamaan pikkuhiljaa nopeammin ja kyllähän se rupesi sitten puolen yön aikaan tehoamaan. Puoli 1 aikaan lääkäri tuli laittamaan kohdun sisälle anturia jotta nähtäisiin miten vauva kestää supistuksia, tämä sen takia että tiedettäisiin kuinka tiheään tipan uskallettaisiin antaa oxitosiinia. Sisätutkimuksessa lääkäri sitten ihan äimistyi, tunnissa kohdunsuu oli auennut 6-7cm !!! Tilanne oli kuulema loistava ja lääkäri sanoikin että tuskin tässä aamuun menee. Kuinka helpottavaa oli kuulla sillä olimmehan viettäneet salissa jo 13h. Tästä hetkestä alkoikin sitten vihdoin oikesti tapahtumaan..

Tunnin päästä oltiin taas menty sentti eteenpäin, puoli 2 oltiin jo 8cm auki. Tässä vaiheessa sain syödä jogurtin ja pullon jaffaa jotta mulla olis virtaa kun pian päästäisiin tosi toimiin. Mut käskettiin myös pissalle, mikä oli todella härskin tuntuista kun tuntui että vauva voi tipahtaa sinne ämpäriin ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä en uskaltanu enää lähteä vessaan joten kätilö toi mulle sellaisen metallisen pöntön sängyn viereen missä piti homma hoitaa. Puoli 3 aikaan mulla alkoi jo tuntua ihan selkeää ponnistamisen tarvetta, se oli ihan kamala tunne kun piti ns. pidätellä niitä ponnistuksia. Onneksi kätilö opetti mulle hyvän "ähkäisy"tekniikan miten supistuksen sai pienellä pienellä ponnistuksella pois. 3 aikaan kätilö sitten katetroi virtsarakon sillä epäili etten ollut saanut pissattua aikaisemmin, sillä epiduraali vie sen "hädän"tunteen pois ja pönttöön oli tod.näk. tullut vain lapsivettä.

Katetroinnin jälkeen tehtiin myös sisätutkimus jossa selvisi että ollaan täydet 10cm auki ! Kätilö kuitenkin toppuutteli ettei vielä alettaisi ponnistamaan sillä reunaa oli jälellä hieman ja se oli melko tiukka. No siinä sitten vielä ähkittiin supistuksia pois ja epätodellisin fiiliksin Nikon kanssa katseltiin toisiamme, kohta meitä on KOLME !! Kätilö rupesi valmistelemaan kaikkea ponnistusvaihetta silmällä pitäen. Pian kuitenkin mun oli sanottava etten enää voi enkä osaa pidättää ponnistuksen tarvetta, sain luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemuksien mukaan mutta en vielä täysillä.

Puoli 3 alettiin sitten vääntämään ihan tosissaan, se adrenaliinin määrä oli ihan käsittämätön. Mun pelot kaikkosi jonnekkin kaukaisuuteen ja Niko vieressä tukemassa, silittämässä ja tsemppaamassa mä tunsin pystyväni mihin vaan. Kätilö pyysi toisen kätilön mukaan jotta sain mahdollisimman hyvän ponnistusasennon puoli istualteen, kintut tuettuina molempiin kätilöihin ja ite sain vauhtia pitämällä käsillä takareisistä kiinni. Ponnistus ponnistukselta tunsin miten lähellä aletaan olemaan ja pian kätilö sanoikin jo että meidän vauvalla ei ole hirmusesti tukkaa. Siinä vaiheessa mä taisin pari kyyneltä vuodattaa ja Nikon kanssa hymyiltiin toisillemme. Viereisestä salista rupesi myös kuulumaan vauvan itkua, siellä oli juuri synnytty. Siitä sain hirmu määrän lisää boostia ja ei enää kuin 2 tai 3 supistusta niin Nupun pää oli ulkona. En ollut uskoa kun kätilö sen sanoi, ja olisin kuulema voinut ihan itsekkin katsoa mutta en mä pystynyt, Niko sitten vahvisti mulle asian, pienen pää oli jo syntynyt. Seuraava supistus tulikin pian ja Nuppu syntyi keskiviikkona 26.6.13 klo.4.00. Niko näki kun pieni putkahti maailmaan ja putosi miltein polvilleen, se oli mun tähän astisen elämän hienoin hetki. Mua alkaa itkettää aina kun käyn sen hetken mielessäni taas läpi. Meistä tuli perhe, meille syntyi terve 9/9pisteen täydellinen pieni tyttö. Täyttä rakkautta 3595g, 51cm ja pipo 36cm. ♥

Synnytyksen viralliseksi pituudeksi on merkattu 13tuntia ja 30minuuttia, ponnistusvaihe kesti 35minuuttia. Synnytyskertomukseen oli kirjoitettu yhteenvedoksi näin, "Käyntiin lähdettyään hyvin eteni. Essi ponnisti upeasti tytön maailmaan. Hyvä ja kaunis synnytys". Mulle tehtiin myös episiotomia, tuli toisen asteen repeämä ja tää kaikki vaati alakertaan 11tikkiä. Mutta nyt tällä emolla onkin vain aikaa nuolla haavojaan oman pikku pentunsa kanssa. ♥

Synnytys kokemuksena oli hieno, en vaihtaisi sitä mihinkään. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus myös mulle ja Nikolle parina, se vahvisti meidän rakkautta toisiamme kohtaan entistä enemmän. Hienoin asia mitä voit toisen ihmisen kanssa kokea ja saavuttaa, oma lapsi ja hänen syntymänsä. Kaikki nuo kivut, vuodatetut hikipisarat ja veri on kyllä tuon pienen paketin arvosia ! "

Sen pituinen se, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun saakka ! Melko sekava kirjoitus on ollut tuohon aikaan, mutta en halunnut lähteä sitä muokkaamaan jälkikäteen sen suuremmin. Itkuhan tätä lukiessa taas tuli, voi toivottavasti pääsen kokemaan synnytyksen vielä joskus uudelleen !

Millainen fiilis lukijoille jäi meidän synnytystarinasta ?

Synnytyskertomus

Vihdoin ja viimein mä sain tän valmiiksi ja julkaistua teille ! Aikamoinen duuni tässä olikin ja onneksi Niko oli mun apuna sillä synnytys meni aikamoisessa lääkehorkassa ja adrenaliinipöllyssä eli kaikki palaset synnytyksestä ei olleet mulla ihan muistissa. Mutta nyt asiaan...

 

Ensimmäinen viite lähenevään synnytykseen koettiin perjantaina 21.6 kun olimme lähdössä mökille viettämään juhannusta. Auto oli jo pakattu ja mä pinkaisin vielä vikaa kertaa pissille ennen lähtöä, siinähän ihan säikähti sillä THE TULPPA oli irronnut ! Innostuneina lähdettiin kohti mökkiä, jospa meille tulisikin juhannusvauva ?

 

Anyway me lasketaan meidän synnytysmaratooni alkaneeksi juhannuslauantaina 22.6. Oltiin mökillä Toivakassa ja heräsin aamulla ennen 7 ekaa kertaa kipakoihin supistuksiin, niitä tuli jo 3-5minuutin välein, mutta teho ei ollut vielä tarpeeksi kova vaikkakin aikalailla lamaannuttava. Supistuksen tullessa oli pakko pysähtyä ja puuskuttaa. Soitin synnärille josta tuli neuvo "Nauti kesäpäivästä rauhassa mökillä parhaasi mukaan, ota gramma panadolia ja kuuma suihku. Kun supistukset on kertakaikkiaan sietämättömiä voitte tulla tänne !". Tarkoitus oli olla mökillä sunnuntaihin asti viettämässä juhannusta, mutta päätimme lähteä takaisin kaupunkiin. Jos tulee lähtö synnyttämään niin eipähän tarvitse kärvistellä autossa 40km laitokselle. Kotimatkalla aloin olla jo melko kipeä, supistuksien teho voimistui mutta väli kasvoi 7-10minuuttiin. Kotiin kun päästiin jännitys vain kasvoi, joko lähtö alkaa olla lähellä ? Supistuksien väli kuitenkin pysyi koko illan noin. 10minuutissa joten pettyneinä kävimme nukkumaan. Ei vieläkään, pelkkiä kipeitä supistuksia. Yökin nukuttiin suht hyvin.

 

Sunnuntaiaamu meni supistuksia odotellessa, tai niiden säännöllisyyttä. Supistuksia tippui silloin tällöin, ei edes jaksettu kellottaa. Fiilis rupesi olemaan jo melko tuskainen. Särkylääkettä meni ja olin tosi väsynyt, yritinkin nukkua aina supistuksien välissä jotta voimia olisi h-hetkellä mahdollisimman paljon. Kuuma suihku oli kova sana myös ! Iltaa kohti kun mentiin supistukset alkoi taas selkeästi voimistumaan ja välillä nousi ihan vesi silmiin. Tässä vaiheessa jumppapallo oli kullan arvoinen. Ilman sitä olisi ollut todella vaikeaa selvitä kotona kun supistukset alkoi olla tappo kipeitä. Väli lyheni yhtäkkiä ensin 7minuuttiin jonka jälkeen illalla 10 aikaan väli oli enää 3minuuttia. Päätettiin ottaa tavoitteeksi että handlaisin supistukset 12 asti jonka jälkeen lähdetään käymään ainakin laitoksella tsekkaamassa tilanne. Supistuksien kanssa en nimittäin saisi silmäystäkään unta tulevana yönä. Supistuksia kellotellessa ja kivun sietämisen lomassa kello tulikin jo 12 yllätävän nopeasti. Sairaalakassi Nikon olalle ja operaatio mamma autoon käyntiin ! Kävely teki niin tuskaa, ja pieni masokisti mussa ilmeisesti asuu sillä sairaalalla vietiin auto parkkihalliin josta oli n.500m synnytyslaitoksen ovelle. Tää mamma taisteli ja käveli ihan omin jaloin koko matkan ! Sisälle kun päästiin meidät otti vastaan iäkkäämpi kätilö joka teki sisätutkimuksen, 2cm auki ! No on sekin jo jotain mutta ei tarpeeksi. Käyrillä oltiin tunti ja supistuksia tuli 5-3min välein. Selvisi että synnytysaliin on mielettömät ruuhkat, joten sinne ei ole asiaa ellei vedet mene vaikkakin kalvot voitaisiinkin jo puhkaista. Meille sitten annettin kaksi vaihtoehtoa, joko jään osastolle ja saan kipulääkettä suoraan lihakseen tai sitten lähden kotiin Nikon kanssa. Valitsin kodin, ajatus osastolla yksin kipujen kanssa ei houkuttanut. Tultiin kotiin 2 jälkeen, menin kuumaan suihkuun jossa supistuksien kipu helpottui. Samantien sänkyyn mentyä kivut alkoi yltymään supistus supistukselta. Melko kauan taistelin kunnes ennen 5 mun piti herättää Niko ja luovuttaa. Lähdettiin takaisin laitokselle, jossa edelleen 2cm auki ja jäin osastolle missä sain Oxanestia suoraan lihakseen. Sen jälkeen sain torkuttua noin puolisen tuntia kunnes osastolla alkoi jo aamupala.

Osastolla "päikkäreitä" murun kanssa. Supistuksien väsyttämä mama.

Maanantai 24.6. Hain aamupalaa ihan omin jaloin, vaikkakin Oxanesti pisti pään melko sekaisin ja kädet tärräsi sen verran kovaa että joudun pyytämään hoitajaa kantamaan tarjottimen huoneeseen. Aamupalan syötyäni tie veikin melko nopeasti vessaan halaamaan pönttöä, tuttua hommaa alkuraskaudesta ! Samalla tein varmasti heti lähtemättömän vaikutuksen huonekavereihini kun laatta meinasi lentää jo keskelle huonetta. Niko saapui mua tsemppaamaan heti 9 sillä silloin alkoi myös lääkärinkierto. Yllättäen me jouduttiin odottamaan vuoroa kuitenkin lähes 11 asti. Mukava naislääkäri otti meidän vastaan ja ensimmäisenä oli taas vuorossa sisätutkimus. Siinä selvisi että edistystä oli tapahtunut, HUIKEA SENTTI ! siis 3cm auki. Sen jälkeen lääkäri avasi meille hieman synnärin tilannetta, odottamaton ruuhka jonka takia mahdollinen kalvojen puhkaisu EI ole mahdollista vielä ! Siinä vaiheessa tuli jo kyyneleet silmiin, edessä siis vielä vuorokausi AINAKIN tuskaa ja supistuksia. Käsittämätöntä että sairaalan resurssien ja säästöjen takia synnyttämäänkin jaetaan vuoronumeroita !!! Tästä mulla jäi niin paska maku suuhun että tekisi mieli olla yhteydessä sairaalan johtokuntaan tai kirjoittaa vaikka edes Keskisuomalaisen yleisöosastolle... Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin vielä vauvan vointia, mikä näytti tilanteeseen nähden ihan hyvältä vaikkakin lapsivettä oli jo melko vähän ja lääkäri arvioi Nupun kokoa jopa alle 3kiloiseksi. Siitä mulle aiheutu jo pieni huoli, miten se voi olla muka niin pieni kun ollaan jo lähes 2viikkoa yli? Sekaisin ja turhautunein fiiliksin palattiin Nikon kanssa huoneeseen. Päivä meni aikamoisessa sumussa, käyrillä oltiin aamulla, päivällä ja illalla. Iltapäivällä/illalla sain uuden annoksen kipulääkettä, tällä kertaa jotain toista valmistetta kun Oxanest aiheutti pahoinvointia. Tämä lääke piikitettiin molempiin reisiin ja se teki jaloista kipeät, mua kadutti että pyysin lääkkeen vaihtoa. Tuo oli paljon pahempi ja en uskaltanut kävellä edes kun jalat tuntui niin oudoilta. 7 aikaan mut pistettiin taas käyrille ja supistuksia sateli tasaiseen tahtiin. Mä aloin olla ihan loppu, olin maailman väsynein kivusta, särystä ja lääkkeistä. Koskaan mulla ei oo ollut niin epätoivoinen fiilis kuin tuona iltana. 8 loppui vierailuaika ja juuri ennen kuin Nikon täytyi lähteä alkoi turhautunut itku josta ei tullut loppua. Nikon kasvoilta näki huolen mun jaksamisesta ja pienen epätoivon kun ei voinut tehdä mitään mikä helpottais mun oloa. Kätilö ehti tulla vielä ottamaan mut käyriltä pois ennen kuin Niko lähti, ja siinä kyllä meidän isimies antoi hieman palautetta synnärin tilanteesta ja siitä miten väärin on laittaa ihmiset odottamaan ja tuskailemaan. Tilanne ei tietenkään ole kätilöiden tai henkilökunnan vika mutta kenelle muullekkaan siinä tilanteessa antaa palautetta kuin paikalla olevalle sairaalan edustajalle ? Niko lähti kotiin nukkumaan ja mä sain vahvat dropit yöksi, nukahtamis- ja kipulääkettä. Onneksi uni tuli ja sain nukuttua 8h ilman katkoja.

Tiistai 25.6. Aamulla heräsin automaattisesti 7.30 aamupalalle. Olin tyrmistynyt kuinka hyvin olin nukkunutkaan ! Aikamoisen pillericoctailin olin ilmeisesti illalla saanut. Olo oli paljon parempi kuin illalla, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olin saanut levätä kunnolla ensimmäistä kertaa sitten lähes 2viikkoon ! Lääkärinkierto alkoi taas tuttuun tapaan 9 ja tällä kertaa meidät otettiin sisään jo 10 aikaan. Samalla kaavalla mentiin, sisätutkimus alkuun jossa selvisi että alhaalla oli edelleen sama tilanne, auki 3cm. Seuraavaksi saatiin kuitenkin kuulla helpottavat sanat, "Laitetaan teidät ensimmäiseksi jonoon. Heti kun sali vapautuu pääsette synnärin puolelle!". Olo oli epätodellinen mutta helpottunut, nyt päästään hommiin! Niko oli unohtanut puhelimen laturin kotiin joten hän lähti sitä hakemaan. Onneksi lähti tarpeeksi ajoissa sillä 11 aikaan tuli käsky pakata kamppeet ja alkaa siirtyä salin puolelle...

Synnytyssalissa Nupun tuleva ensisänky

Synnytysaliin päästiin 11.30, ja yllätyin todella positiivisesti, huone ei ollut kliininen sali vaan kotoisa iso huone jota oli jopa hieman sisustettu. Isälle löytyi myös makuuasentoon taittuva nojatuoli ! Heti meille tuli jännä fiilis, tähän huoneeseen meidän Nuppu syntyisi. Pian hoitava kätilö saapuikin esittelemään itsensä meille ja kertomaan miten lähdetään etenemään.

Lääkäri saapui pian paikalle tekemään sisätutkimuksen ja puhkaisemaan kalvot. Kalvot puhkaistiin n. klo.12 ja lapsivesi oli kyllä tosissaan ollut jo hyvin vähissä, sillä minkäänlaista lorausta ei tullut. Puhkaisun jälkeen odotettiin tunti jotta supistukset lähtisivät voimistumaan, mutta ei. Oxitosiini-tippa laitettiin klo.13 menemään ensin pienellä annoksella jonka jälkeen melko pian annosta nostettin sillä supistukset eivät vieläkään lähteneet voimistumaan. Kahden aikaan supistuksia rupesi tippumaan vihdoin tiheään tahtiin ja melko nopeasti niistä alkoi tulla jo todella ärhäköitä. Samoihin aikoihin kätilöillä vaihtui vuoro ja uusi kätilö pääsi hoitamaan jo melko tuskaista synnyttäjää.

Tipan annosta nostettiin taas, sillä sisätutkimuksessa selvisi ettei supistukset olleet aukaissut paikkoja vielä sen enempää. Siinä vaiheessa mulle tuli sellainen fiilis että tää itse synnytyskin tulee menemään pitkän kaavan kautta, eikä mua tultais päästämään helpolla. Aika meni kuitenkin melko rivakasti jumppapallon päällä istuskellessa ja supistukset pistivät mut kyllä jo melko äänekkääksi. Ärräpäitä lenteli, jonkinlaista synnytyslauluakin harrastin ilmeisesti ja Nikokin sai osansa mun tuskasta ja kivusta kun silitti liian nopeasti tai lämpötyyny oli väärässä kohtaa selkää. 4 aikaan mulla rupes olemaan sen verran voimat loppu että oli pakko saada jotain helpotusta kipuihin, pyysin oxanestia vaikka osastolla olinkin siitä voinut pahoin. Tässä vaiheessa kun ei vielä epiduraali tullut kysymykseenkään kun kohdunsuu oli sen verran vähän auki. Loppupeleissä tuo oxanest ei auttanut kovinkaan paljon, teki taas vain vähän höntin olon.

Supistukset tulivat välillä jo lähes tauotta, mutta onneksi aika kului suhteellisen nopeaa. Epätoivokin kävi useaan otteeseen kylässä, ja jossain vaiheessa iltaa mulla laattakin lensi kivusta. Melkosta hommaa. Puoli 8 aikaan sisätutkimuksen jälkeen saatiin helpotus, maaginen sentti oltiin auettu lisää eli 4cm auki ! Jes, tämä tarkoitti myös sitä että epiduraali oli nyt mahdollinen. Tilattiin anestesialääkäri paikalle ja noin klo.8 pääsin taivaaseen !!! Mikä suuren suuri helpotus tuo epiduraali oli. Lisäksi koin sen olevan jo puolivoittoa että edes uskalsin epiduraalin ottaa, sillä se oli yksi suurimmista peloista mulla liittyen synnytykseen. Niko piti mua kokoajan kädestä kiinni kun toimenpidettä tehtiin, tsemppasi ja silitteli. Se tiesi tasan tarkkaan kuinka pelkäsin sitä.

Supistus kivut lähtivät lähes kokonaan pois, ainoastaan paineen tunteesta tiesi milloin supistus oli päällä. Nuppu sen sijaan möyräsi mahassa ihan hillittömästi. Vauvan päähän pistettävää anturia jouduttiin tämän takia fixaamaan varmaan 5kertaa synnytyksen aikana, kun se pääsi irtoamaan Nupun möyrätessä. Puoli 10 aikaan vaihtui taas kätilö, vitsailtiinkin jo Nikon kanssa että kuinkahan monta kätilöä ehditään kierrättää. Oxitosiini-tippaa lähdettiin illan aikana taas nostamaan jotta supistuksiin saataisiin lisää potkua jotta kohdunsuu rupeisi aukeamaan pikkuhiljaa nopeammin ja kyllähän se rupesi sitten puolen yön aikaan tehoamaan. Puoli 1 aikaan lääkäri tuli laittamaan kohdun sisälle anturia jotta nähtäisiin miten vauva kestää supistuksia, tämä sen takia että tiedettäisiin kuinka tiheään tipan uskallettaisiin antaa oxitosiinia. Sisätutkimuksessa lääkäri sitten ihan äimistyi, tunnissa kohdunsuu oli auennut 6-7cm !!! Tilanne oli kuulema loistava ja lääkäri sanoikin että tuskin tässä aamuun menee. Kuinka helpottavaa oli kuulla sillä olimmehan viettäneet salissa jo 13h. Tästä hetkestä alkoikin sitten vihdoin oikesti tapahtumaan..

Tunnin päästä oltiin taas menty sentti eteenpäin, puoli 2 oltiin jo 8cm auki. Tässä vaiheessa sain syödä jogurtin ja pullon jaffaa jotta mulla olis virtaa kun pian päästäisiin tosi toimiin. Mut käskettiin myös pissalle, mikä oli todella härskin tuntuista kun tuntui että vauva voi tipahtaa sinne ämpäriin ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä en uskaltanu enää lähteä vessaan joten kätilö toi mulle sellaisen metallisen pöntön sängyn viereen missä piti homma hoitaa. Puoli 3 aikaan mulla alkoi jo tuntua ihan selkeää ponnistamisen tarvetta, se oli ihan kamala tunne kun piti ns. pidätellä niitä ponnistuksia. Onneksi kätilö opetti mulle hyvän "ähkäisy"tekniikan miten supistuksen sai pienellä pienellä ponnistuksella pois. 3 aikaan kätilö sitten katetroi virtsarakon sillä epäili etten ollut saanut pissattua aikaisemmin, sillä epiduraali vie sen "hädän"tunteen pois ja pönttöön oli tod.näk. tullut vain lapsivettä.

Katetroinnin jälkeen tehtiin myös sisätutkimus jossa selvisi että ollaan täydet 10cm auki ! Kätilö kuitenkin toppuutteli ettei vielä alettaisi ponnistamaan sillä reunaa oli jälellä hieman ja se oli melko tiukka. No siinä sitten vielä ähkittiin supistuksia pois ja epätodellisin fiiliksin Nikon kanssa katseltiin toisiamme, kohta meitä on KOLME !! Kätilö rupesi valmistelemaan kaikkea ponnistusvaihetta silmällä pitäen. Pian kuitenkin mun oli sanottava etten enää voi enkä osaa pidättää ponnistuksen tarvetta, sain luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemuksien mukaan mutta en vielä täysillä.

Puoli 3 alettiin sitten vääntämään ihan tosissaan, se adrenaliinin määrä oli ihan käsittämätön. Mun pelot kaikkosi jonnekkin kaukaisuuteen ja Niko vieressä tukemassa, silittämässä ja tsemppaamassa mä tunsin pystyväni mihin vaan. Kätilö pyysi toisen kätilön mukaan jotta sain mahdollisimman hyvän ponnistusasennon puoli istualteen, kintut tuettuina molempiin kätilöihin ja ite sain vauhtia pitämällä käsillä takareisistä kiinni. Ponnistus ponnistukselta tunsin miten lähellä aletaan olemaan ja pian kätilö sanoikin jo että meidän vauvalla ei ole hirmusesti tukkaa. Siinä vaiheessa mä taisin pari kyyneltä vuodattaa ja Nikon kanssa hymyiltiin toisillemme. Viereisestä salista rupesi myös kuulumaan vauvan itkua, siellä oli juuri synnytty. Siitä sain hirmu määrän lisää boostia ja ei enää kuin 2 tai 3 supistusta niin Nupun pää oli ulkona. En ollut uskoa kun kätilö sen sanoi, ja olisin kuulema voinut ihan itsekkin katsoa mutta en mä pystynyt, Niko sitten vahvisti mulle asian, pienen pää oli jo syntynyt. Seuraava supistus tulikin pian ja Nuppu syntyi keskiviikkona 26.6.13 klo.4.00. Niko näki kun pieni putkahti maailmaan ja putosi miltein polvilleen, se oli mun tähän astisen elämän hienoin hetki. Mua alkaa itkettää aina kun käyn sen hetken mielessäni taas läpi. Meistä tuli perhe, meille syntyi terve 9/9pisteen täydellinen pieni tyttö. Täyttä rakkautta 3595g, 51cm ja pipo 36cm. ♥

Maailaman suurin rakkaus ensimmäistä kertaa äidin rinnalla. ♥

Synnytyksen viralliseksi pituudeksi on merkattu 13tuntia ja 30minuuttia, ponnistusvaihe kesti 35minuuttia. Synnytyskertomukseen oli kirjoitettu yhteenvedoksi näin, "Käyntiin lähdettyään hyvin eteni. Essi ponnisti upeasti tytön maailmaan. Hyvä ja kaunis synnytys". Mulle tehtiin myös episiotomia, tuli toisen asteen repeämä ja tää kaikki vaati alakertaan 11tikkiä. Mutta nyt tällä emolla onkin vain aikaa nuolla haavojaan oman pikku pentunsa kanssa. ♥

Isin pieni prinsessa

Synnytys kokemuksena oli hieno, en vaihtaisi sitä mihinkään. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus myös mulle ja Nikolle parina, se vahvisti meidän rakkautta toisiamme kohtaan entistä enemmän. Hienoin asia mitä voit toisen ihmisen kanssa kokea ja saavuttaa, oma lapsi ja hänen syntymänsä. Kaikki nuo kivut, vuodatetut hikipisarat ja veri oli kyllä tuon pienen paketin arvosia !

Toivottavasti jaksoitte lukea ja saitte selkoa, vaikka melkoisen sekava tuotos tästä taisi nyt tulla.


♥Essi

P.s. Laittakaa kysymyksiä jos jotain jäi hampaan koloon, jos niitä tulee tarpeeksi kokoan niistä kokonaisen postauksen vielä tämän lisäksi ! :) ..lähipäivinä luvassa kuvapostaus meidän ensimmäisistä 2viikosta !


 



Väliaikatietoja !

 

Ei vauvaa vielä, pieniä edistysaskeleita vain...

 

Meidän mökki juhannus jäi kuin jäikin päivää vajaaksi. Eilen tultiin jo kotiin.

Perjantain pieni edistysaskel josta mainitsin oli limatulppa, joka itsessään ei vielä tarkoita mitään. Perjantai-lauantai välisenä yönä nukuttiin mökillä todella huonosti ja jo puoli 7 heräsin kipeisiin supistuksiin joita parhaimmillaan kelloteltiin 3minuutin välein. Soitettiin synnärille, josta neuvo oli; nauti päivästä mökillä parhaasi mukaan, ota gramma panadolia ja kuuma suihku ja näytille sitten kun ei kotona enää kestä kipuja. Kipeät supistukset jatkuivat koko eilisen, kunnes illalla saunan jälkeen laantuivat ja pystyin jopa käymään nukkumaan.

 

Tänä aamuna heräsin sitten jo ennen 5, jälleen astetta tujumpiin supistuksiin. 8 asti kelloteltiin supistuksia 3-5minuutin välein. Soitettiin synnärille josta jälleen sama neuvo kuin eilen aamulla, "ei kiirettä ja lämmin suihku varmasti auttaa". Aamupäivän supistuksia sateli lupaavaan tahtiin kunnes pääsin päivätorkuille, nukuin katkonaisesti lähes 2tuntia, välillä havahtuen supistuksiin. Herättyäni supistuksia on sadellut enää muutama tunnissa. TURHAUTTAVAA ! Tällä hetkellä mulla on pieni huoli siitä kun Nuppu on ollut todella hiljainen koko päivän. Tiedän kyllä että synnytystä lähestyessä pieni voi "rauhoittua" mutta ei kai ihan täysin kuitenkaan ?

 

Tää mama rupee olemaan melkoisen väsynyt tapaus, panadoli ei auta supistuksiin ja 7h unta yhteensä kahtena edellisenä yönä on tehnyt tehtävänsä. Epätoivo nostaa taas vahvasti päätään ! Toivottavasti pian alkaisi tapahtumaan ihan todenteolla...

 

 

♥Essi

40+6

 

Vitsi te olette kyllä aivan ihania ! Yllätyin ihan täydellisesti edelliseen postaukseen tulleiden kommenttien määrästä ja siitä kuinka ihania tsemppiviestejä on sadellut. Ette tiedäkkään kuinka hyvältä tälläinen vertaistuki ja myötäeläminen teidän lukijoiden puolelta lämmittää mieltä.

 

Suuren suuri kiitos ihan jokaiselle ! ♥

 

Ja kuten huomaatte, edelleen yhdessä koossa mennään. Oon aivan satavarma että juhannuksena alkaa tapahtua kun perjantaina päästään mökille. Nuppu on salettiin panttaillut itseään ihan tarkoituksella jotta äipän ja isin juhannuksesta saadaan mahdollisimman ikimuistoinen. Onneksi Nikon vanhempien mökki on ainoastaan noin 20minuutin ajomatkan päässä Jyväskylästä, joten jos lähtö tulee niin tuskinpa sieltä ihan niin vauhdilla synnytään että Nuppu saapuisi maailmaan moottoritien varrella.

 

Nupun pesä, mutta missä Nuppu ?

Huomenna sitten taas poksutaan, eli 41+0 masuilu kuvia vielä hyvinkin todennäköisesti luvassa ! Vaikka tosin ei tuo masu tässä viikossa ole kokenut mitään valtavia mullistuksia, samaa kokoa se on ollut jo useamman viikon. Nyt se vain tuntuu roikkuvan polvissa ja viimeisen viikon aikana iho on alkanut tuntua jo epämukavan kireältä. Saa nähdä millainen pullataikina tuohon rakkauspallon tilalle jää.. Hirvittää ihan ajatuskin jo !

 

 

Loppuun vielä herkullinen vinkki turvotuksesta kärsiville ! Vesimeloni ehkäisee kuulema turvotusta, samoin kuin ilmeisesti myös ananas. Itse olen vetänyt viimeiset pari viikkoa lähes päivittäin melonia ja turvotuksia ei ole päässyt kertymään lähes lainkaan. Ainakaan silmään pistävästi, joten mun kohdalla tää on voinut jopa toimia. Suosittelen !

 

 

 

♥ Essi

Vauva missä viivyt ?

 

Raskaus. Hormoonit. Yliaika. Kuinka hassulta saattaa kuulostaakkaan, mutta tunnen olevani jollain oudolla tavalla epäonnistunut ? Miksi vauva on vielä masussa eikä meidän kainalossa ? Miksi vauva ei halua tulla jo meidän luo ? En ollut lainkaan varautunut tähän, vielä juhannusviikolla ollaan tiukasti yhdessä paketissa. Tämä tilanne ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, koko raskauden oli niin vahva tunne siitä että Nuppu tulee ennen laskettua. Toivottavasti nämäkin fiilikset voi pistää hormoonien piikkiin ?

 

Raskainta yliajalla olemisessa on se että ihmiset kyselevät joka päivä että joko joko ? Ihanaa että on välittäviä ihmisiä paljon ympärillä, mutta kyllä se on suorastaan ärsyttävää olla joka päivä vastaamassa moniin kysymyksiin omista tuntemuksista ja siitä että onko mitään alkanut tapahtua. Ymmärrän täysin että moni meidän läheisistä odottaa Nuppua lähes yhtälailla mitä minä ja Niko, ja kyselevät malttamattomuuttaan. Hyvänä esimerkkinä oma äitini, joka päivä toistuu samat kysymykset vaikka hän tasantarkkaan tietää että me kyllä ilmoitetaan kun jotain alkaa OIKEASTI tapahtumaan. Luonnollista toimintaa, joskus tulevaisuudessa syyllistyn varmasti samaan itsekkin kun lapsenlapsia odotetaan syntyväksi. Mutta tosiaan, yllättävän raskasta se on joka päivä toistaa samat sanat ihmisille; ei mitään uutta, ei vauvaa vielä.

 

Viime yönä valvoin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla supistuksien kanssa. Eilen oli todella rauhallinen päivä masussa, Nuppu ei riekkunut juuri lainkaan ja ehdinkin jo hieman illalla huolestua. Puolenyön aikaan kaikki muuttui, Nuppu aloitti iltajumpat jonka seurauksena alkoi supistella, jopa 5min välein mutta ei edelleenkään kovin kipeästi. Supistelu piti mut hereillä 3 asti, ja pieni toivon kipinä siinä taas ehti herätä. Kipinä palaa edelleen sillä supistukset jatkuivat vielä aamullakin ja pienen liikkeet tuntuvat jo pelottavan alhaalla. Saa nähdä saadaanko sittenkin Nuppu juhannukseksi maailmaan ?

 

Väsynyt ja YLIKYPSÄ mama.

 

Ainiin kysymys synnyttäneille lukijoille, onko kokemusta siitä että lisääntyykö närästys synnytyksen lähestyessä ? Täällä nimittäin närästys oli jo monta viikkoa lähes kokonaan poissa, mutta nyt parina viime päivänä kurkkua on korventanut todella inhottavasti.

 

Kiitos kaikille ihanille kommenteista ja tsempeistä ! Huippua että niin moni myötäelää ja jännittää meidän kanssa. ♥

 

 

♥Essi

 



TJ 0 ! THE PÄIVÄ eli Nupun laskettuaika ♥

Vielä ollaan kokonaisena! Nupulla on selkeästi liian hyvät oltavat masun valtakunnassa, pienellä ei näytä olevan mikään kiire vielä tänne meidän luokse. Tänään on kyllä taas supistellut, mutta ei niissä edelleenkään ole oikein ytyä.

Mulla on taas kerran uusi suunnitelma ! Eli synnyttämään lähdetään huomenna illalla tai viimeistään yöllä. Se olisi täydellinen aika syntyä kaikin puolin, Niko pääsisi viettämään lauantai-iltana varpajaisia poikien kanssa ja saisi myös pitää ehjän isyyslomaviikon ensi viikolla. Hyvällä tuurilla päästäisiin myös juhannuksena käymään  mökillä jos kaikki menee hyvin. Sounds like a plan ?  Tosin Nuppu ei ole tähänkään asti kovin hyvin tehnyt yhteistyötä äidin suunnitelmien toteutumiseksi, eli varmaan melko turhaa haaveilla viikonloppuna synnyttämisestä...

Useimmat vauvat syntyvät 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöittymisen jälkeen, eli käytännössä rv 40+2. Näin luin vau.fi sivuilta. Joten jos meidän Nuppu menee tähän valtaväestöön vauvoista niin tuo perjantai-lauantai välinen yöhän voisi ollakkin todennäköinen ajankohta jolloin päästäisiin hommiin ! Toivottavasti tää pitäis meidän kohdalla paikkaansa.

Vaikka nää mun viime aikaiset postaukset ovatkin olleet melko malttamattoman oloisia varmasti, niin kyllä täällä vielä ihan hyvin pärjätään niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kuvittelin näitä viimeisiä viikkoja aivan kaameiksi, mutta hyvin me ollaan kyllä vedetty. Nyt kun ollaan ihan loppumetreillä, mut on vallannut sellainen fiilis että "näinkö vähällä sitä loppuen lopuksi päästiin ?". Toki meillä on se suurin koitos vielä edessä, ja se jännittääkin paljon. Voiko synnytyskin mennä hyvin kun koko raskaus on mennyt niin "helpolla" ? Kumma miten alkuraskauden ensimmäiset kaksi kuukautta, niiden karmeus ja 24/7 oksentelu ovat unohtuneet tässä ajassa jo ihan täysin ! 

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin kuinka ahdasta masussa on, voisi kyllä luulla että täällä masun ulkopuolella olisi vähän rennommat oltavat ?

Nuppusen strategiset mitat tulevalla viikolla ovat seuraavat, koko pituus n. 51cm, päästä peppuun 39cm ja paino 3600g.


...tule tule tule jo ♥....


♥Essi


kuvat, www.vau.fi

TJ 2 ♥ & Nupun kotiintulovaatteet

 

Viime päivinä mulla on pää lyönyt melko tyhjää. Tämä lähes piinaava odotus sen varmasti aiheuttaa, päässä ei pyöri oikeastaan muu kuin vauva ja synnytys. Postaukset ovat siis sen mukaisia, kirjoitus ei oikein suju ja ei näissä taida muutenkaan olla oikein päätä eikä häntää nyt ennen synnytystä. Pahoittelen !

 

Oon vihdoin saanut valkattua myös vauvalle kotiintulovaatteet. Ihan yhdellä vaihtoehdolla ei selvitty, en osannut valita vain yhtä kokonaisuutta joten kassiin pakattiin vähän extraa. Ajattelin myös pakata kahta eri kokoa, eli 50cm ja 56cm vaatteet on nyt mukana. Mukava sitten sairaalassa pukea Nuppu fiiliksen ja sään mukaan !

 

 

 Mitäs mieltä olette ? Onko mukana kaikki oleellinen ? Mukaan lähtee vielä toki vauvanpeitto, kylmän päivän sattuessa Nupun voi vielä peitellä sen alle.

 

Tää mama lähtee nyt lenkille, jo toista kertaa tänään napakampien supistusten toivossa ! Tai no lenkiksi en ehkä tuota lyllerystä voi kutsua mutta anyway... Supistuksia on sadellut koko päivän mutta ei niissä vielä mitään puhtia ole ! Nyt vähän kipakampia jo KIITOS !

 

 

 

♥Essi

39+0 poks poks ja POKS !

40.raskausviikko on täällä, uskomatonta ! Olin niin varma että tässä vaiheessa ei olla enää kokonaisia, toisin kävi. Ehkä tässä nyt sitten mennään niin kun oon manaillut, juhannuksena ollaan sitten synnytys hommissa.

Who knows ?

Viimeinen viikko ennen laskettua, aika huikeeta, jännää, ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan. 

Ei sitä jotenkin osaa edes käsittää, mihin tää aika on mennyt ? Loppu peleissä tää raskaus on mennyt yhdessä hujauksessa, vastahan me luettiin plussa tikusta ja meidän elämä sai uuden suunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Kohta tuo elämän mullistava tuhiseva nyytti on oikeasti meidän kainalossa !

Nyt viimeisen viikon aikana Nupun pää ja vatsa ovat suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kadonnut, tosin synnytyksen jälkeen sitä voi vielä hitusen löytyä ihopoimuista. Nuppu liikkuu vielä masussa mahdollisuuksien mukaan, ja maha näyttääkin välillä todella hassulta kun se pomppii puolelta toiselle. 

Nupun mitat tällä viikolla, paino n. 3400g, koko pituus n.49cm ja päästä peppuun n.35cm.

Meidän mini on vesimelonin kokoinen ! Näin ilmoitti raskaus-sovellus aamulla ensimmäistä kertaa puhelinta katsoessa !

♥Essi

Kotikonsteja synnytyksen käynnistymiseen ?

 

Juu tiedetään, nää poppakonstit taitaa olla aikalailla puppua. Mut saahan kaikkea aina kokeilla kuitenkin ? Sen verran tuskasta rupeaa olemaan että tekee mieli kokeilla ihan kaikkea millä voisi olla edesauttava vaikutus Nupun ulostautumiseen.

 

Tähän mennessä meillä on kokeiltu synnytyksen edesauttamiseksi;

 

- Kolmea ÄSSÄÄ ! eli saunaa, siivousta ja ssss... you know ;)

- akupunktio painantaa

- runsasta veden juontia

- vahvan kahvin juontia

- kyykkäilyä

- jumppapalloilua

- rappusissa kiipeilyä

 

Onko kellään mitään "toimivaksi" todettuja kikkoja ? Pitäisi saada edes vähän voimaa noihin supistuksiin, ärsyttää kun ne on edelleen niin laimeita...

 

 

 

 

Mä en oikeasti enää malta odottaa että tää rakas syntyy, se on suurin syy tähän tuskailuun. Ei mikään väsymys, kolotus tai muu oikeesti paina niin paljoa...

 

 

MULLA ON JÄÄTÄVÄ VAUVAKUUME !!! ♥

 

 

♥Essi

 

 

P.S. TJ 8 tai melkein jo 7 !

 

Kuva, www.weheartit.com

 

 



Toivepostaus; Synnytyspelko

Lähdetään nyt sitten avaamaan näitä mun pelkotiloja liittyen tulevaan synnytykseen. 

Noin kuukausi sitten avasin suuni ensimmäistä kertaa näistä tunteista neuvolassa, pelot olivat 

kuitenkin olleet olemassa jo paljon aiemmin ! Oli ihanaa ettei neuvolan puolelta tätä asiaa 

vähätelty lainkaan, asiasta keskusteltiin ja lähete pelkopolille laitettiin.. Olin todella helpottunut !

Tunteet iskivät päin kasvoja vasta rv30 tienoilla kun tajusin että synnytys lähestyy kovaa vauhtia, 

ja nuo pelot oli pakko käsitellä ennen h-hetkeä. Jotenkin mun oli hirmu vaikea hyväksyä itselleni 

sitä että pelot olivat todellisia ja kuinka suuresti synnytys oikeasti jännitti mua, tunsin sen jotenkin 

olevan jopa noloa. Kyllähän jokaisen naisen täytyy uskaltaa synnyttää, sehän on maailman 

luonnolisin asia ? Miten mä oon näin heikko ? Ei yksikään lapsi ole koskaan kohtuun jäänyt.

Neuvolassa kerroin pelkääväni erityisesti synnytyksessä sitä, että mitä jos Nupulle sattuu 

jotain, tai itselle ja pieni jää ilman äitiä. Suuresti on mietityttänyt myös se että 

miten osaan menettää kontrollin täysin itsestäni ja asioiden kulusta menemättä paniikkiin ? 

Kärsin myös melko voimakkaasta sairaala- ja piikkikammosta. Jo pelkkä sairaalan haju ja 

kanyylin laittaminen käteen tekee todella kylmää, saati sitten ajatus epiduraalista...

Lähes jokainen nainen jännittää synnytystä, luonnollisesti, mutta mun kohdalla

se meni jo ahdistuksen puolelle. Pelkään sitä että kun hetki koittaa menen paniikkiin,

enkä kykenekkään toimimaan ja pahimmassa tapauksessa Nuppu joudutaan leikkaamaan

ulos, ja siinä vaiheessa kokisin että olen epäonnistunut. Miksi tässäkin asiassa

täytyy olla itselleen niin ankara ? Se on käsittämätöntä miten maailman luonnollisin asia voi 

pelottaa niin paljon. Tottakai kaikkea voi sattua, mutta sitäkään ei saisi liikaa ajatella. Toki on 

hyvä että realiteetit on tiedossa, mutta positiivinen ajattelutapa on tässäkin asiassa jo

puoli voittoa. Tätä positiivisuutta muhun tartutettiin rutkasti tänään..

 Tänään oli siis melko odotettu päivä, aamulla oli aika äitiyspolille. Ensin keskustelu

kätilön kanssa synnytyspelosta jonka jälkeen lääkäriaika jossa ultrailtiin Nuppua ja tehtiin

kokoarvio. Täytyy kyllä sanoa että tänään putosi aikamoinen kiven murikka sydämeltä

ja poli käynnistä oli TODELLAKIN apua mulle ! 

Kätilön kanssa kemiat kohtasi samantien, ja tuo empaattisen oloinen ihminen sai jo 

kymmenessä minuutissa mun mielen rauhoittumaan. Käytiin pelot ja asiat juurta jaksaen läpi 

ja sain paljon tietoa asioiden kulusta ja kivunlievityksistä. Tuli heti sellainen fiilis että täällä 

musta ja pienestä pidetään erittäin hyvä huoli..ainakin jos käy tuuri ja päästään tämän 

saman kätilön hoiviin ! Keskustelun jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa käyrille, kun

lääkärillä oli toisen asiakkaan kanssa vielä hommat kesken! Oli aika jännää, pienen

syke kun ei ole mistään tasaisimmasta päästä, 130-170 välillä hypittiin tuo 15 minuuttinen.

Sitten vihdoin päästiin lääkärin kanssa ultraus hommiin. Tätä olin odottanut ! Lääkäri oli

kokenut, arvostettu ja vähän iäkkäämpi mies. Kävi myöhemmin myös ilmi että tämä sama lääkäri on 

ollut jo silloin hommissa kun mun äiti on ollut synnyttämässä mua ja on myös hoitanut kaksos

pikkuveljieni rakenneultran. Aika hauska sattuma. Tarkasti katsottiin sydämen ja istukan

toimintaa ja mittailtiin Nupun kokoa. Kaikki oli mallillaan.Tällä hetkellä pieni menee hitusen 

keskikäyrän alla ja painoa on nyt 2711g ja painoarvio laskettunapäivänä on noin 3400g. 

Eli aika simpsakka tapaus. Haaravälikin näkyi tällä kertaa moitteettomasti ja prinsessalupaus 

pitää kutinsa yhä ! Näin sen myös ihan omin silmin, ei siellä pippeleitä näkynyt. Lääkäri näytti 

myös ihan pienen hetken 4D-kuvana Nupun naamaa, RAKASTUIN ! Näkymää tosin huononsi 

melkoisesti se että tirpulla oli käsi naaman edessä ja nenä ihan lytyssä, mutta se pienikin kuva 

mitä meidän rakkaasta näin oli valloittava ! ♥ Käynnin lopuksi vielä katsottiin onko mulla

paikat vielä lähteneet kypsymään, no eipä olleet sen kummemmin. Lääkäri myös sanoi että 

vauvan kokoarvion suhteen mulla on täydellinen lantio tuon kokoisen vauvan 

synnyttämiseen, se oli helpottava kuulla..

Kaiken kaikkiaan voin melkein sanoa että tuon käynnin jälkeen olen valmis lähtemään

laitokselle vaikka heti. Se teki hyvää ja suurimmat pelot jäi polille. Nyt on hyvä fiilis

ja melkein jo odotan sitä että pääsen tosi toimiin ja haastamaan itseäni ja kohtaamaan

pelkoni ! Tulevasta suorituksesta on kuitenkin luvassa tämän astisen elämäni suurin ja

hienoin palkinto ! Maltan tuskin odottaa ! ♥

Postaus taitaa olla kaukana selkeästä, mutta toivottavasti saitte siitä edes jotain irti !

Ihanaa viikonloppua kaikille !

♥Essi

P.s. Jos joku tuntee ahdistusta ja pelkoa synnytystä kohtaan, suosittelen kyllä lämpimästi ottamaan

asian puheeksi oman neuvolatädin kanssa ! Peloista kannattaa ja pitää puhua, siihen oikeasti

saa apua !

kuvat, www.google.fi

36.raskausviikko ohi, 37.viikko edessä !

Poks poks poks ! 36+0 tänään, viikko enää ja Nuppu on TÄYSIAIKAINEN ! ♥

Tämä siis tarkoittaa että tänään päästiin 37.raskausviikon kimppuun.

Nyt Nupun rasvakerros on jo 15% pienen kokonaispainosta. Iho on edelleen

vaaleanpunainen huolimatta rasvakerroksesta, koska verisuonet ovat niin lähellä

ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy nyt mm. polviin, ranteisiin ja niskaan. Saa nähdä

millainen Michelin ukko tai akka sieltä tulloo !

Nuppusen koko tällä viikolla; koko pituus n.44cm, päästä peppuun n.32cm

ja painoa on jo noin. 2700g !

Huomenna aamulla tää mama suuntaa äippäpolille, keskustelemaan kätilön kanssa

synnytyspelosta ja samalla on myös lääkäriaika jossa tod.näk. ultrataan pikku vesseliä

ja tehdään kokoarvio. Mua alkoi vähän jännittämään tuo ultra jo pelkästään,

MITÄ JOS MEIDÄN PRINSESSALLA NÄKYYKIN PALLIT ?

Toivottavasti huomenna pääsen kertomaan teille hyviä ultrakuulumisia, toivon myös 

todella että tuo käynti helpottaa näitä mun pelkoja liittyen tulevaan synnytykseen !

♥Essi

Tasan kuukausi laskettuun & kyllästyminen raskaana oloon !

Tasan kuukauden päästä eletään päivää jolloin on Nupun laskettuaika.♥

Ja kappas vain paniikki ajan loppumisesta on tipo tiessään. Tuskallinen turhautuneisuus

alkaa vallata mieltä, alan olla jo valmis synnyttämään. Kuinka nopeasti mieli voi muuttua ? Kai 

se karu totuus on vain hyväksyttävä, nyt aika rupeaa oikeasti matelemaan, samantien kun 

viimeinen kuukausi pyörähtää käyntiin. Ja mä ehdin jo luulla olevani niin onnekas että 

voin skipata tän vaiheen. Nooot !

Kuukauden päästä kypsä maha ja JO kypsä mama.

Viime aikoina oon nukkunut aivan sika huonosti, entistäkin huonommin ! Pissalla saa ravata 

vähintään 2h välein, mahallaan ei voi nukkua enää edes puolittain kun Nuppu on jo niin iso, 

eli asentoa ei tahdo millään enää löytyä nukkumiseen, soijaa pukkaa, oon niin herkkäuninen 

nykyään että jopa Nikon tuhina-kuorsauskin pitää hereillä.. mitähän vielä ? No ajatellaan 

"positiivisesti", kun Nuppu syntyy niin huonoihin yöuniin on ehtinyt jo vallan hyvin tottua. 

Tiedän että tätä vauvamasua tulee ikävä, varmaan nopeastikkin, mutta kyllä mä kieltämättä 

odotan kuin kuuta nousevaa että saa nukkua mahallaan, selällään ja ilman jatkuvaa pissihätää. 

Myös hereillä ollessa tuo maha hidastaa tahtia ja väsyttää kroppaa, selkä on ihan jökissä ja 

nivuset paukkuu. Keilapallo alapäässä ei oo niin kiva, en edes muista miltä tuntuu ns.

normaali kroppa ilman näitä kolotuksia ja raskasta tukalaa oloa.

Hormooni-hirviöön oon myös täysin kyllästynyt. Samoin Niko, tiedän että sillä on jo todella ikävä 

sitä Essiä johon se noin vuosi sitten ihastui ja rakastui. Mä en jaksa enää pahottaa mieltä tyhjästä,

mököttää ilman syytä ja itkeä joka päivä ! Tiedän että mun kanssa on melkoisen raskasta

elää tällä hetkellä, hetkenä minä hyvänsä mun mieliala saattaa muuttua aurinkoisen iloisesta

mököttävään ja pahan tuuliseen. Arvostan Nikon kärsivällisyyttä ihan mielettömästi, moni

ei kyllä jaksais tällästä tuuliviiriä katella ja vielä kaiken lisäksi rakastaa ! Oon todella onnekas

että oon löytänyt noin hienon (ja pitkä pinnaisen) miehen, tiedän jo nyt että siitä tulee 

maailman paras isi, ylivoimaisesti paras poikaystävä se on jo ! ♥

KESÄKUU TULE JO !!!

Huhhu, tulipahan vähän taas avauduttua  ! Ei tää raskaus aina

oo niin ihanaa ja onnellista aikaa, mukaan mahtuu niin iloja kuin surujakin.

Mutta on tää kaikki sen tulevan palkinnon arvoista, en vaihtaisi hetkeäkään !

♥Essi

//Tällä viikolla on luvassa vaikka ja mitä kivaa ja jännittävää ! Huomenna neuvola, keskiviikkona perhevalmennusta ja perjantaina pelkopoli ! Saa melkein juosta pää kolmantena jalkana ! //

Synnytysvalmennusta ja synttäreitä

 

Tänään on ollut kiva toiminnallinen päivä. Aamu alkoi kellon soitolla klo.10.

Heräiltiin rauhassa, syötiin aamupala, puettiin päälle ja pistettiin ittemme kondikseen.

Puoli 12 aikaan lähettiin jo ajelemaan kohti Keskussairaalaa, oltiin siis todella ajoissa

liikenteessä. Synnytysvalmennuksen oli määrä alkaa 12, ja näin kävikin. Olin melko

yllättynyt siitä kuinka monta paria meidän lisäksi oli tullut valmennukseen, ainakin

parikymmentä. Ilmeisesti kesällä on syntymässä melkoisesti vauvoja.

 

Synnytysvalmennus itsessään piti sisällään paljon jo tiedossa olleita asioita ja

ainakaan meille ei tullut lähes lainkaan mitään uusia tietoiskuja. Kätilö selitti kahden

tunnin aikana normaalin synnytyksen kulun, sekä sektion ja imukuppi synnytyksen.

Olisin odottanut hieman enemmän, esim. joku "opetusvideo" olisi ollut kiva nähdä, sillä

olen kuullut että ainakin joillain muilla paikkakunnilla videot kuuluvat osaksi valmennusta.

No oli tuo valmennus toki tyhjää parempi, ja Nikolle varmasti tuli taas hyvä fiilis kun pääsi

olemaan taas mukana jossain vauvaan liittyvässä.

 

Sairaalalta suuntasimme sitten nopeasti kipaisemaan H&M:llä. Tarkoitus oli löytää lahja

päivänsankarille ja omalle pienelle pari juttua. Havahduin nimittäin pari päivää sitten siihen

ettei meillä ole yhtiäkään 50cm housuja, joten pitihän sellaiset hakea varalta jos pieni onkin

oikein siro ja 56cm on ihan liian reilut. Bodyjä meillä on muutama kappale. 50cm vaatteita ei

ajateltu valmiiksi hommata tämän enempää, sillä voihan olla että Nuppu on niin jytky jo

syntyessään ettei sille mene niin pienet koot lainkaan. Varmuuden vuoksi nyt on sitten parit

ihan mini housut ja bodyt, lisää voi sitten hommailla tarpeen tullen.

 

Niin söpöjä. Housut, pipot ja sukat, pienimpää kokoa mitä löytyy. Saa nähdä meneekö meidän Nupulle.

 

Iltapäivällä meidän pitikin jo rientää ihanan minimiehen 1-v synttäreille. Ystäväni

Sarkun poika täytti perjantaina jo vuoden, ihan mieletöntä miten aika menee ja menee,

vastahan tuo pieni syntyi ! Ihanat synttärit ja ihana pikku sankari. Maltan tuskin odottaa

kun reilun vuoden päästä pääsee itse järjestämään oman Nupun ensimmäisiä synttäreitä !

 

Pikkumiehelle kesäkuteet synttärilahjaksi, aika coolit vai mitä ?

 

Huomenna onkin sitten vielä ihanampi päivä, nimittäin ÄITIENPÄIVÄ !!!

Oon vähän aavistellut tässä parin päivän aikana että taidan itsekkin jo päästä tätä päivää

viettämään lähes "äitinä", sillä Niko on tainnut jotain ylläreitä mulle

järkkäillä, vähän jännittää ! Suunnitelmissa on ainakin käydä Nikon perheen kanssa

syömässä sekä mun vanhempien kanssa Mummin luona kahvilla, saa nähdä

mitä muuta tapahtuu...

 

Palataan asiaan huomenna, äitienpäivä tunnelmissa !

Nyt hyvää yötä. ♥

 

 

 

♥Essi