Tasan kuukauden päästä eletään päivää jolloin on Nupun laskettuaika.♥
Ja kappas vain paniikki ajan loppumisesta on tipo tiessään. Tuskallinen turhautuneisuus
alkaa vallata mieltä, alan olla jo valmis synnyttämään. Kuinka nopeasti mieli voi muuttua ? Kai
se karu totuus on vain hyväksyttävä, nyt aika rupeaa oikeasti matelemaan, samantien kun
viimeinen kuukausi pyörähtää käyntiin. Ja mä ehdin jo luulla olevani niin onnekas että
voin skipata tän vaiheen. Nooot !
Kuukauden päästä kypsä maha ja JO kypsä mama. |
Viime aikoina oon nukkunut aivan sika huonosti, entistäkin huonommin ! Pissalla saa ravata
vähintään 2h välein, mahallaan ei voi nukkua enää edes puolittain kun Nuppu on jo niin iso,
eli asentoa ei tahdo millään enää löytyä nukkumiseen, soijaa pukkaa, oon niin herkkäuninen
nykyään että jopa Nikon tuhina-kuorsauskin pitää hereillä.. mitähän vielä ? No ajatellaan
"positiivisesti", kun Nuppu syntyy niin huonoihin yöuniin on ehtinyt jo vallan hyvin tottua.
Tiedän että tätä vauvamasua tulee ikävä, varmaan nopeastikkin, mutta kyllä mä kieltämättä
odotan kuin kuuta nousevaa että saa nukkua mahallaan, selällään ja ilman jatkuvaa pissihätää.
Myös hereillä ollessa tuo maha hidastaa tahtia ja väsyttää kroppaa, selkä on ihan jökissä ja
nivuset paukkuu. Keilapallo alapäässä ei oo niin kiva, en edes muista miltä tuntuu ns.
normaali kroppa ilman näitä kolotuksia ja raskasta tukalaa oloa.
Hormooni-hirviöön oon myös täysin kyllästynyt. Samoin Niko, tiedän että sillä on jo todella ikävä
sitä Essiä johon se noin vuosi sitten ihastui ja rakastui. Mä en jaksa enää pahottaa mieltä tyhjästä,
mököttää ilman syytä ja itkeä joka päivä ! Tiedän että mun kanssa on melkoisen raskasta
elää tällä hetkellä, hetkenä minä hyvänsä mun mieliala saattaa muuttua aurinkoisen iloisesta
mököttävään ja pahan tuuliseen. Arvostan Nikon kärsivällisyyttä ihan mielettömästi, moni
ei kyllä jaksais tällästä tuuliviiriä katella ja vielä kaiken lisäksi rakastaa ! Oon todella onnekas
että oon löytänyt noin hienon (ja pitkä pinnaisen) miehen, tiedän jo nyt että siitä tulee
maailman paras isi, ylivoimaisesti paras poikaystävä se on jo ! ♥
KESÄKUU TULE JO !!!
Huhhu, tulipahan vähän taas avauduttua ! Ei tää raskaus aina
oo niin ihanaa ja onnellista aikaa, mukaan mahtuu niin iloja kuin surujakin.
Mutta on tää kaikki sen tulevan palkinnon arvoista, en vaihtaisi hetkeäkään !
♥Essi
//Tällä viikolla on luvassa vaikka ja mitä kivaa ja jännittävää ! Huomenna neuvola, keskiviikkona perhevalmennusta ja perjantaina pelkopoli ! Saa melkein juosta pää kolmantena jalkana ! //
Tsemppiä viimeiselle kuukaudelle ja odotteluun!
VastaaPoistaKiitos Emilia, eiköhän tää tästä, pitää vähän sparrata itteensä kärsivällisyyttä näihin vikoihin viikkoihin :)
PoistaIhana kuulla, että muillakin on tuollaista alakuloa. Itse olen tällä hetkellä rv 34+4 ja kaikki ahistaa. Eii saa nukuttua ja aamulla ensimmäisenä kun nousee ylös tympäisee kun on niin hankala ja tukala olla. Mun neuvolantäti sanoi hyvin viimeksi kun nähtiin "raskaana oleminen on raskasta". Jepjep, nyt sen tiedän. Tsemppiä kovasti Essi! Olen pitkään lukenut blogiasi ja mukava sitä on lukea, kun mennään niin samoilla viikolla :)
VastaaPoistaT. Jenni
Tää tunteiden kirjo on ihan mieletöntä, yhden päivän aikan ehtii käydä onnen kukkuloilla ja sitten täysin syvällä :D Teidän neukkutäti on kyllä hyvin kiteyttänyt koko raskauden !!
PoistaKiitos Jenni ! Mukava että olet viihtynyt ja kovasti onnea ja tsemppiä sinnekkin loppu rutistukseen :))
Täällä taas esimerkki siitä, kuinka ne mielialan vaihtelut, turhasta kiukuttelut ym hajoamiset tulivat vasta synnytyksen/kotiutumisen jälkeen! Eli BABYBLUESista kärsittiin.. Sekin voi olla raskas kokemus. Toivon että sinä säästyt siltä!<3 Kaikkea hyvää loppumetreille! :)
VastaaPoistaBabyblues on käynyt kieltämättä täälläkin mielessä, saa nähdä miten käy. Uskon että ei ole mitenkään helppoa käydä sitä läpi. Toivoa vaan voi että siltä itse säästyisi, kiitos paljon <3
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista^^ Jaa, se viesti katosikin.
PoistaNo, joka tapauksessa - tunteet laidasta laitaan raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen on normaaleita ja niitä tuntuu olevan meillä kaikilla. Itsekin muistan kuinka synnytyksen jälkeen pieninkin asia sai itkemään. Koitahan jaksaa vielä tämän loppu aika, sekä tsemppiä paljon synnytykseen!
Niin kai se vain on hyväksyttävä että nää vuoristoradat kuuluu raskauteen ja ylipäätään naisen elämään :)
PoistaKyllä tässä jaksellaan, noita aallon pohjia kun tulee ja menee mutta suurimmaksi osaksi tää odotus on kyllä ollut niin onnellista aikaa ja parhaimmat ajat on varmasti vielä edessä ! Kiitos, tsempit tulee tarpeeseen :)
Ihan kuin ois ite kirjoittanut tota tekstiä... Jaan tunteesi, täällä aletaan kans olla pikkuhiljaa niin kypsiä tähän hommaan... :D Yks ainoa hyvä puoli on se, että ei edelleenkään tarvi nousta yöllä vessaan :D Mut sitten sitä taas heräilee ihan muista syistä senkin edestä..
VastaaPoistaKuukausihan se täälläkin vielä kun tismalleen samoilla päivillä mennään, mut tuntuu et aika mateleeeeeee koko ajan vaan hitaammin :D
Ps. keilapallo alapäässä ei oo yhtään kiva, mulla vielä pikkuneiti kuulemma majailee todella alhaalla jo, joten se pallo saa vielä ihanaa painetta tonne aikaan...
Hahaa :D ilmeisesti meillä menee aika identtisesti tää raskaus muutenkin kuin että on sama LA. No mutta palkinto häämöttää, pian meillä on nyytit sylissä !!
PoistaJuu meillä on sama.. Neiti on jo reilun kuukauden majaillut samassa asennossa ja pää painaa jo todella todella alas :)
Ei ne imetyshormonitkaan mitään mukavia aina ole, sit se mielialojen heittely vasta alkaa, raskaus on vielä se helppo osuus... Tämä siis vain oma kokemus, toivottavasti olosi helpottaa! t: viikko sitten synnyttänyt
VastaaPoistaEi varmasti ! Saa nähdä miten täällä käy, huhhu ! Onnea sinne tuoreelle äipälle ja tsemppiä myös hormonien kanssa :)
PoistaEi se raskauden jälkeinen aikakaan mitään ruusuilla tanssimista aina ole. Raskauden ja synnytyksen tuomat hormonitoiminnan muutokset saavat aikaan lähes jokaisella tuoreella äidillä babybluesin, eikä synnytyksen jälkeinen masennuskaan harvinaista ole. Äidiksi kasvaminen on tavallaan kriisin paikka, ja nuorena äidiksi tuleminen on usein vielä haasteellisempaa, koska vertaistukea on vähemmän kuin keski-ikäisillä ensisynnyttäjillä (=30-v). Se saa mahdollisesti aiemmat elämänarvot päälaelleen ja pitkänkin kestäneen parisuhteen koville. Vaikka äitinä oleminen on itsellenikin maailmani tärkein asia, ei se tosiaan ole joka päivä herkkua. Puhukaa avoimesti tunteistanne myös neuvolassa, niin saatte kaiken avun, mikä teille kuuluu. Toivottavasti löydät myös vertaistukea toisilta nuorilta äideiltä! Onnea tulevaan, pitäkää jalat maassa! :)
VastaaPoistaSitä tässä jännityksellä odotetaankin että mitä se synnytyksen jälkeinen aika tuo tullessaan, babyblues on varmasti jollain tasolla odotettavissa ! Helpottaa kuitenkin tietää se että itsellä on vahva tukiverkosto ympärillä ja vaikka moni ystävä ei vielä olekkaan vauvallinen niin niitäkin ystäviä muutama kuitenkin löytyy :)
PoistaKiitos kokemuksista ja neuvoista ! Ja onnea, sitä varmasti tarvitaan :)