Yhteistöiden perässä rahankiilto silmissä

Mun blogihistorian aikana en oo koskaan vastannut lukijoiden negakommentteihin postauksella. Aiemmin ei ole ollut tarvetta, nyt kuitenkin tuntui siltä että on avattava suu. Yhteistyöt ovat herättäneet sellaisen anolauman kommenttiboxissa viime päivinä niiden ärsyttävyydestä. Heti alkuun täytyy sanoa että yt-postausryöppy johtuu nyt täysin yhdestä asiasta - blogi muuttaa maanantaina viimein Mamalifelle. Tämän vuoksi olen joutunut tiivistämään kaikki omat henkilökohtaisesti sovitut yhteistyökuviot TO DO-listalle ennen muuttoa, eli tälle viikolle. Suoraan sanottuna en pidä itsekään tästä, että joka päivä julkaisen yhteistyöjutun, mutta niin kuin varmasti ymmärrätte, ennalta sovitut jutut on hoidettava ja ne olen halunnut hoitaa mahdollisimman hyvin loppuun saakka.

Postauksia on ollut aiemminkin about kerran kolme kuussa, joten tahti ei omasta mielestäni ole vielä päätä huimaava ollut. Tää on tosi harmi että osaa teistä nää postaukset ärsyttää, mutta uskon ja toivon että siellä ruudun toisella puolen kuitenkin suurin osa tykkää että välillä täältä blogista on löytänyt arvontoja ja alekoodeja jotka tietty hyödyttävät myös teitä. Oon aiemminkin toitottanut sitä, miten tarkkaan ja harkiten valikoin yhteistyöt, sillä musta ei olis mainostamaan, eikä suosittelemaan teille mitään sellaista palvelua tai tuotetta jonka takana en voisi seisoa 100%.

Yhteistyöt kuuluu bloggaamiseen, se on fakta. Nykyään blogit on lähestulkoon aikakauslehtien veroisia medioita, joissa pienempienkin yritysten on helpompi saada näkyvyyttä. Valtaosa lukijoista tämän asian on varmasti jo hyväksynyt, mutta silti monen monessa blogissa omani lisäksi huomaan kommentoijia jotka tätä asiaa eivät ymmärrä tai halua ymmärtää. Toki mä tajuan sen ettei kukaan halua lukea PELKKIÄ "maksettuja mainoksia", en myöskään minä. Mutta kohtuus kaikessa. Eihän kukaan voisi blogata työkseen ilman mainostuloja tai yhteistöitä? Mun mielestä on upeeta että bloggaamisesta on tullut monelle jo ihan ammatiksi kutsuttava toimeentulo. Mulla on halu kehittyä myös tässä hommassa ja tavoitteet korkealla, unelmissa siintää joskus vielä itsekin tehdä tätä työksi.

Bloggaus on mielettömän aikaa vievää puuhaa, ehkä osa teistä lukijoista ei edes hiffaa sitä miten paljon aikaa me bloggaajat vietetään näiden postauksien luomisessa. Pitää ottaa kuvia, kirjoittaa, käsitellä kuvat ja olla mahdollisimman aktiivinen myös somessa. Aikatauluttaminen on välillä melko haastavaa, etenkin näin perheellisen bloggaajan näkökulmasta. Se ei kai ole keneltäkään pois, että bloggaaja hyötyy kirjoittamisestaan tuote- tai rahapalkkion muodossa? Eikä se ole edes ainoa peruste sille, miksi yhteistyöt ovat tärkeitä bloggaajille, sillä näin myös blogi saa näkyvyyttä lähes aina yrityksen kautta. Näin mun mielestä syntyy aika hyvä win-win(-win) tilanne kaikkien osapuolien välille, yritys saa palkkiota vastaan laadukkaan sisältöyhteistyön bloggaajan kanssa, sekä lukija tietoonsa ehkä uuden palvelun/tuotteen (ehkä myös arvostelun siitä) ja parhaassa tapauksessa alennuksen tai arvontavoiton. Tälläisistä yhteistöistä itse pidän eniten, eli että myös te lukijat hyödytte siitä tavalla tai toisella.

Vähän voin jo raottaa tulevaisuuden suunnitelmia aiheen osalta,  Mamalifelle siirtyminen pitää tahdin yhteistöiden osalta luultavasti aika samanlaisena kuin tähänkin asti. Eli noin yksi - kolme yhteistyöpostausta kuukaudessa. Pikku vinkki näille yt-postauksien inhoajille, niitä ei ole pakko lukea, ne on ihan helppo skipata ;)

Tää aihe ja kommentointi on osaltaan vienyt multa viimeaikoina intoa tosi paljon bloggaamisesta pois. Se on varmasti näkynyt myös täällä blogissa tietyllä tavalla. Oon aika kova kuorinen tyyppi, enkä herkästi mielensäpahoittaja sorttia, mutta tää vyyhti on ollut kyllä todella tylsää. Ensi maanantain blogimuutto ei voisi tulla parempaan saumaan - on aika ottaa fresh start! Toivottavasti kaikki te seuraatte meitä Mamalifelle, sillä jokainen teistä on tärkeä. Syksy tuo tullessaan niin paljon kivoja asioita, postaussarjoja ja vaikka mitä, mitä ei kannata missata!

Musta olisikin kiva kuulla että millaisia yhteistöitä tykkäätte lukea? Millainen tapa niiden toteutukselle olisi lukijaystävällisin? 

-Essi

Houkutuksia & itsekuria

 Herkullistakin herkullisemman näköiset tarjoilut, eikö? Ja arvatkaa vaan kuka koski pelkkään salaattiin ja ruistikkuihin? No meitsi, mutta voitte vaan kuvitella kuinka mietin mielessäni eilen Evelinan luona kuinka suussa sulavalta kakut muiden naisten ja lapsien suissa maistuivatkaan. En voi sanoa etteikö tekisi tiukkaa, koska todellakin tekee, mutta itsekuri on rautaa (ainakin vielä) ja sillä porskutellaan eteenpäin. Nää naiset on suorastaan huonoa seuraa dieettiläiselle. Deittaillaan kerran pari viikossa toistemme luona ja aina pöydät notkuu mahtavista tarjoiluista - joka kerta mä tyydyn nykyään vain kuolaamaan vierestä kun muut nautiskelee. Tosi hauskaa olla ainut porukan tyyppi, jolle pelkkä suklaakakun ajatteleminen tuo pari senttiä lisää jenkkiksiin. Aina ei nallekarkit mee tasan, no can do! Tervetuloa vaan seuraavan kerran meille tytöt, tarjolla on salaattia ja maitorahkaa :D

Mä muuten tiedän ihmisiä jotka laihduttaessaan, tai dieetillä ollessaan välttelee kaikenlaisia illanistujaisia ja kahvitteluja, musta se on vähän kummaa. Vaikka houkutuksia tottakai tulee nenän eteen niin ei se oo mun mielestä sen arvoista että jää vain kotiin nyhväämään. Itse en tän elämänvaiheen ajaksi osaisi, enkä kyllä pystyisikään jäämään vain kotiin ja skippailla kavereiden näkemisiä. Seinät siinä kaatuisi päälle. Kuinka muilla? Kyläilettekö ihan normaalisti vaikka herkut ovatkin pannassa?

Eilen tosiaan kokoonnuttiin jo toista kertaa tällä viikolla yhteen Paulan, Melinan, Katriinan ja Evelinan kanssa, ajatuksena vähän inspiroida ja opettaa toisillemme valokuvausniksejä. Eipä sitä valokuvaamisesta ehdittyy oikeastaan sanallakaan keskustella, kun normi tyttöjenjutut oltiin saatu käsiteltyä oli taas kolme tuntia hurahtanut kuin siivillä. Vaikka sanoin että nää naiset on huonoa seuraa dieettajalle, on ne parasta seuraa äidin ja bloggaajan näkökulmasta. Joka kerta saa yllättyä miten sitä juttua tällä porukalla riittää ja miten kaikki menee yks yhteen. Samoin lapsilla, ne viihtyy niin hyvin yhdessä, tosin aina lopputreffeistä into ja vauhti tuntuu vähän menevän yli. Se taitaa olla aika ominaista tuon ikäisillä pienillä.

Ensi viikolla suunniteltiin uusi valokuvausilta - tällä kertaa kaupungille salaatti-illallisen merkeissä ja vielä ilman lapsia. Jospa tällä kertaa pääsisimme jopa vähän kuvailemaan ja oppimaan toisiltamme uutta. Toivottavasti ilta tuottaa valaistumisia oman kuvailuräpellyksen kanssa, olisi ihana saada blogiin vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia tulevaisuudessa aikaan!

24vuotiaana...

Nyt on elämää 24vuotiaana takana jo lähes kokonaiset kaksi viikkoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vanhenemisen kynnyksellä pohtinut hieman syvällisemmin (sekä vähän pinnallisemminkin) asioita joita haluan tänä ikävuotena saavuttaa, tehdä ja kokea. Mieleen tuli kasata nuo asiat postauksen muotoon muistuttamaan mua siitä mitä tavoitella ja samalla myös avaamaan mun omaa elämää vähän lisää teille. Lista on hyvä olla olemassa myös sitten vuoden päästä, kun tehdään yhteenvetoa menneestä ajanjaksosta. Tästä voisi tulla jopa ihan jokavuotinen perinne.

24vuotiaana...

...olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

...saavutan kokonaisvaltaisen hyvän olon.

...olen paras äiti Milalle.

...olen entistäkin parempi puoliso Nikolle.

...matkustan ulkomaille (muuallekin kuin Ruotsiin ja Tallinnaan).

...elän ja rakastan täysillä.

...aloitan uuden harrastuksen.

...vietän salilla aikaa enemmän kuin elämäni aikana yhteensä.

...unelmoin ja teen niiden toteutumisen eteen kaikkeni.

...palaan koulunpenkille.

...sosialisoidun ja otan paremmin huomioon oman lähipiirin ja myös ne "lapsettomat" ystävät.

...ylitän itseni ainakin sata kertaa.

...painan 20kiloa vähemmän kuin silloin kun aloin odottamaan Milaa.

...keksin vihdoin mikä musta tulee isona.

...muutan perheeni kanssa uuteen kotiin.

...opin rakastamaan ja arvostamaan vihdoin myös itseäni arvoisellani tavalla.

...toivotan parhaan version Essistä tervetulleeksi!

"Elämä on sitä mitä teet siitä" - näin se on, ja mä aion tehdä omastani mahtavan!

Iloista ja toiveikasta loppuviikkoa ihanat!

(Syntymä)päivä Tukholmassa

Täällä taas ! Kotiuduttiin eilen iltapäivällä parin päivän Tukholman risteilyltä. Reissu oli kertakaikkisen mahtava ja onnistunut, mutta täytyy myöntää että omalla tavallaan myös aika rankka ja haasteellinen. Tää mami ei oikein osannut nukkua keinuvassa laivassa sekä tietty tuo pikku tirppunen tuo omat haasteensa mukaan, eikä reissaaminen ole enää niin helppoa ja huoletonta. Joka tapauksessa nautittiin koko porukka pikkumimmiä myöten kivasta risteilystä, hyvästä ruoasta ja aurinkoisesta Tukholmasta. 

Koko reissua ei mitenkään päin saa ahdettua yhteen postaukseen, joten tässä nyt ensimmäisenä kuvasatoa Tukholmapäivältä. Meidän alkuperäinen suunniteltu ohjelma muuttui vielä päivän aikana, aikataulut pakottivat karsimaan niin Gamla Stanin visiitin että myös Junibacken jätettiin ensi vuoden reissulle. Tuo viiden tunnin maissa olo on harmittavan lyhyt eikä siinä etenkään lasten kanssa ehdi ihan älyttömiä tehdä. Sen takia me tyydyttiin vain fiilistelemään aurinkoista Tukholmaa, syömään hyvin ja vähän ehdittiin shopatakin. (Päästiin myös hiplaamaan uusia Rodineja NK:lla, mutta ei se villitys vieläkään iskenyt ainakaan meikäläiseen. Oonkohan ainut äiti(bloggaaja) joka ei tuohon buumiin ole vielä hurahtanut ?) Se osoittautuikin ihan mahtavaksi tavaksi viettää päivä, unohdettiin minuuttiaikataulu ja tehtiin juuri sitä mitä huvitti, ilman kiirettä. Kiva ja rento päivä, jolloin muuten juhlittiin myös allekirjoittaneen vanhenemista, mittariin pärähti jo 24vuotta. Eipä olisi paljon parempaa syntymäpäivää voinut edes toivoa, kuten huomaatte, jo aamu alkoi ihanasti - kuohuviiniaamiaisella. Ensi vuonna täytetäänkin viimeisen kerran "uusia vuosia", sillä 25vuoden jälkeenhän me naiset ei enää vanheta, vai mitä ? ;)

Tukholman reissaajat, mikä on teidän mielestä paras tapa viettää päivä noilla hoodeilla ? Entä paras paikka lapsiperheille, keskusta, Vanha Kaupunki vai joku ihan muu ? Niin ja hei, ihan törkeen hyvä tipsi on se että kaupunkiin vievään laivabussiin kannattaa ostaa tiketit jo heti laivasta. Pääsee kätevästi hyppäämään suoraan bussiin, ilmaan maksuruljansseja.

Huomenna aamulla blogiin pärähtää Blogiringin ja Valion Kippari-kamppis, luvassa on herkullinen street food henkinen resepti joka maistuu myös perheen pienimmille, joten pysykää kuulolla ! Ihanaa sunnuntai-iltaa ♥

Essi & puolenvuoden superdieetti

Ei, en ole menossa Jutan ohjelmaan, voitte huokaista helpotuksesta. Ihan niin retuperälle en kondistani ole kesän aikana kurauttanut. Onneksi. Uusi puolenvuoden kroppaproggis on kuitenkin taas alkamaisillaan ja mua jännittää ihan älyttömästi ! Ensi maanantaina starttaa uusi elämä, uusi jakso, uusin tavoittein, oikean valmentajan kanssa.

Sain vuosi sitten Nikolta syntymäpäivälahjaksi lupauksen - lupauksen palkata mulle oikea personal trainer projektiin jossa saavuttaisin oman unelma vartaloni. Vuosi sitten en ollut vielä moiseen valmis, synnytyksestä oli aikaa vain muutama kuukausi, täysimetin ja yleiskunto ihan retuperällä. Nuo tekijät estivät täyspainoisen projektin aloittamisen vielä silloin. Tänä syksynä asia on toisin, imetys alkaa olla ohi, olen henkisesti sekä fyysisesti valmis toteuttamaan unelmani. Nyt on sen aika ja ensi kesänä olen siinä kropassa mistä olen aina unelmoinut. Kropassa jossa tunnen itseni kauniiksi, hyvinvoivaksi sekä ennen kaikkeaa omaksi itsekseni ja olen sinut itseni kanssa - nyt se on sanottu ääneen, enää ei voi perääntyä ! Ensi maanantaina kutsuu lenkkipolku, sali ja ah niin herkullinen dieettiruoka.

Teistä lukijoista oli viime syksynä ja talvena suuren suuri apu, kun saavutin ensimmäisessä projektissani tavoitteeni. Pudotin raskauskilojeni lisäksi 12kiloa ja sain elämääni aivan uudet elintavat sekä urheilu palasi osaksi arkea. Nyt kesällä on höntsätty ihan liikaa, lenkkeilty vain satunnaisesti ja nautiskeltu lukemattomia herkkuja. Tästä helposta elämästä jäi vyötärölle kesän jälkeen reilu 4kiloa, eli nyt on aika startata uusi projekti, sillä maalissa ei vielä olla lähellekkään.

 Toivottavasti te siellä ootte valmiita lukemaan taas treenijuttuja kyllästymiseen saakka, sillä nyt alkaa vielä rutkasti kovempi homma kuin viime syksyn FitMom-projekti. Nyt on aika laittaa 110% lasiin ja kuoria itsestään se paras versio esiin sekä saavuttaa viimein mahdollisimman kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tehdä oikeasti siitä urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta pysyvä elämäntapa ja oma nautinto. Muuttaa omaa ajatusmallia monia asioita kohtaan sekä arvostaa itseä ja omaa vartaloaan niiden vaatimalla tavalla. Oppia myös rakastamaan itseä ehdoitta.

 Mä oon valmis aloittamaan tuon matkan, matkan kohti uutta minää. Toivoisin että ootte messissä samanlailla kuin vuosi sitten ! Motivoitte mua niin suuresti ja teidän kautta saan voimaa mielettömästi onnistua tavoitteissani, se nähtiin jo FitMomin aikana. Riittääkö siellä puolen mielenkiinto tulevaan projektiin ? Mulla oli idea aloittaa taas samanlainen viikkokatsaus-postaussarja kuin viime syksynäkin, oisko se hitti vai huti ?

Loppuun vielä muistutus ihan itsellekin siitä mihin asti viime treenijakson aikana päästiin...

Voin taata että ensi keväänä muutos on monta astetta kovempi ! ;)

Huomenna meidän pesue starttaa kohti Helsinkiä ja Katajanokan terminaalia, josta illalla lähdemme naatiskelemaan vielä ennen projektin alkua Tukholman risteilystä Viking Linelle. Luvassa on mm. allekirjoittaneen syntymäpäivät perjantaina Tukholmassa shoppailun merkeissä, perheen keskistä laatuaikaa, hyvää ruokaa ja pikkumimmin ekan ulkomaanreissun fiilistelyä. Ihanaa päästä vielä kunnon irtiotolle arjesta näin syksyn kynnyksellä !

Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, joten ihanaa loppuviikkoa kaikille. ♥

Bloggaus yhdistää

On kerrassaan mahtavaa löytää elämäänsä uusia ihmisiä, etenkin sellaisia joiden kanssa kemiat ja mielenkiinnon kohteet mätsää niin hyvin yhteen. Tällä hetkellä oon todella iloinen että kevään ja kesän aikana niitä on löytynyt jopa useampi, itseasiassa kokonaisen kourallisen verran.

Meillä täällä Jyväskylän suunnilla on aika kivasti bloggaajia ja on ollut tosi kiva tavata monia heistä. Nyt menneen kesän aikana meille on hioutunut semmoinen pieni tiiviimpi blogiporukka. Bloggauksen lisäksi meitä yhdistää vahvasti myös äitiys. Lapsetkin on juuri sopivasti melko pienillä ikäeroilla, joten myös sillä saralla syntyy uusia ystävyksiä (ja isompien vaatteet pääsevät kierrätykseen porukan pienemmille jäsenille, niin kuin kävi tänään kun kahviteltiin meillä. Kiitos vaan Melina pienestä kotishoppailu hetkestä ;) ). Jokainen meistä äideistä on yhtä helposti hurahtavaa sorttia niin lastenvaatteisiin, sisustukseen ja oikeastaan ihan mihin villitykseen vain. Meidän porukan whatsapp-keskusteluissa viime päivinä on vallinnut aikamoinen massahysteria. Vuorotellen hullaannutaan lastenvaatteista, kodinjutuista, laukuista ja mistä milloinkin. Vaikka me äidit ollaankin ripotellen 20-30 ikävuoden välistä, ei ikäerot näy millään tavalla meidän jutuissa. Tosi saman henkisiä tyyppejä ollaan kaikki, vaikka jokaisella onkin se oma staili ja persoona. Niin ja jokaiselta tietysti löytyy myös se itseironia ja pirun hyvä huumori.

Mut tekee kertakaikkisen onnelliseksi se että olen löytänyt teidät ! Yhtään väheksymättä muita äiti-kavereita, niin onhan se nyt siistiä löytää ystäviä myös tältä blogirintamalta. Ei näitä juttuja kuitenkaan kaikki jaksa kuunnella, mutta meidän porukka tuskin kyllästyy inspiroimaan aiheesta koskaan. Kaiken lisäksi meidän pikkusetkin bondaa jo nyt niin hyvin yhteen, että varmasti sieltä löytyy myös tulevaisuuden ystävyksiä monin kerroin.

Tästä tuli nyt tälläinen avoin ylistyskirje teille, on ollut iso ilo tutustua Melina, Katriina, Laura, Evelina ja Paula. Toivottavasti pidetään yhtä vielä P I T K Ä Ä N ! Ps. Kuvat on napsittu tän aamupäivän leikkitreffeiltä meillä. Ja hei huomatkaa myös tuo Evelinan Linnea-prinsessan piirros mikä saatiin tuliaisena, ihana ! 

Koukussaa SOMEEN

"Tässä nykymaailmassa me ihmiset missataan niin suunnaton määrä asioita, kokemuksia ja hetkiä – somen takia. Se on tosi iso sääli. Pariskunnat lähtevät viettämään treffi-iltaa ravintolaan ja istuvat pöydässä, molemmilla oma älypuhelin kourassa. Äiti istuu hiekkalaatikon reunalla leikkien toisella kädellään taaperonsa kanssa ja nappaillen kuvia toisella kädellä Instaan. Iso kaveriporukka on viettämässä iltaa pitkästä aikaa yhdessä ja silti lähes koko porukka somettaa kilpaa yökerhon nurkkapöydässä. Perheaamiaisella kaikki muka syövät yhdessä ja isä lukee puhelimestaan samaan aikaan päivän uutisia (Facebookista). Esimerkkejä on lukemattomia, ja mun mielestä tää on aika surullista. Kaiken lisäksi kaikki nuo esimerkit on viimeisien viikkojen aikan koettu mun omassa elämässä – useaan otteeseen ! Ongelma on siis todellinen."

Lue koko Somettomat tunnit -postaus ja kommentoi TÄÄLLÄ !