Houkutuksia & itsekuria

 Herkullistakin herkullisemman näköiset tarjoilut, eikö? Ja arvatkaa vaan kuka koski pelkkään salaattiin ja ruistikkuihin? No meitsi, mutta voitte vaan kuvitella kuinka mietin mielessäni eilen Evelinan luona kuinka suussa sulavalta kakut muiden naisten ja lapsien suissa maistuivatkaan. En voi sanoa etteikö tekisi tiukkaa, koska todellakin tekee, mutta itsekuri on rautaa (ainakin vielä) ja sillä porskutellaan eteenpäin. Nää naiset on suorastaan huonoa seuraa dieettiläiselle. Deittaillaan kerran pari viikossa toistemme luona ja aina pöydät notkuu mahtavista tarjoiluista - joka kerta mä tyydyn nykyään vain kuolaamaan vierestä kun muut nautiskelee. Tosi hauskaa olla ainut porukan tyyppi, jolle pelkkä suklaakakun ajatteleminen tuo pari senttiä lisää jenkkiksiin. Aina ei nallekarkit mee tasan, no can do! Tervetuloa vaan seuraavan kerran meille tytöt, tarjolla on salaattia ja maitorahkaa :D

Mä muuten tiedän ihmisiä jotka laihduttaessaan, tai dieetillä ollessaan välttelee kaikenlaisia illanistujaisia ja kahvitteluja, musta se on vähän kummaa. Vaikka houkutuksia tottakai tulee nenän eteen niin ei se oo mun mielestä sen arvoista että jää vain kotiin nyhväämään. Itse en tän elämänvaiheen ajaksi osaisi, enkä kyllä pystyisikään jäämään vain kotiin ja skippailla kavereiden näkemisiä. Seinät siinä kaatuisi päälle. Kuinka muilla? Kyläilettekö ihan normaalisti vaikka herkut ovatkin pannassa?

Eilen tosiaan kokoonnuttiin jo toista kertaa tällä viikolla yhteen Paulan, Melinan, Katriinan ja Evelinan kanssa, ajatuksena vähän inspiroida ja opettaa toisillemme valokuvausniksejä. Eipä sitä valokuvaamisesta ehdittyy oikeastaan sanallakaan keskustella, kun normi tyttöjenjutut oltiin saatu käsiteltyä oli taas kolme tuntia hurahtanut kuin siivillä. Vaikka sanoin että nää naiset on huonoa seuraa dieettajalle, on ne parasta seuraa äidin ja bloggaajan näkökulmasta. Joka kerta saa yllättyä miten sitä juttua tällä porukalla riittää ja miten kaikki menee yks yhteen. Samoin lapsilla, ne viihtyy niin hyvin yhdessä, tosin aina lopputreffeistä into ja vauhti tuntuu vähän menevän yli. Se taitaa olla aika ominaista tuon ikäisillä pienillä.

Ensi viikolla suunniteltiin uusi valokuvausilta - tällä kertaa kaupungille salaatti-illallisen merkeissä ja vielä ilman lapsia. Jospa tällä kertaa pääsisimme jopa vähän kuvailemaan ja oppimaan toisiltamme uutta. Toivottavasti ilta tuottaa valaistumisia oman kuvailuräpellyksen kanssa, olisi ihana saada blogiin vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia tulevaisuudessa aikaan!