Parisuhde vaipparallin keskellä

Tälläistä postausta on toivottu lähes Milan syntymästä saakka, vasta nyt olen kuitenkin täysin valmis kirjoittamaan asiasta. Eihän minulla olisi ollut tarpeeksi kokemusta vielä parin kuukauden vanhemmuuden jälkeen, hormoonihuuruisilla ensimmäisillä viikoilla tämä teksti olisi varmasti ollut täysin erilainen. Nyt kun vauvavuotta on enää vajaa kolme kuukautta jäljellä osaan paremmin kertoa kokemuksistamme ja käydä läpi meidän "selviytymistarinaa". Lähipiiristä on pienen ajan sisään kuulunut paljon erouutisia, niin lapsellisilta kuin lapsettomilta tutuilta, se herätti myös minut pohtimaan omaa parisuhdetta ja mieleen juolahti vihdoin kaivaa tämä luonnos myös blogin arkistoista.

Sana ero kuulostaa ihan absurdilta sanalta kun miettii omaa suhdetta, kaikki on niin hyvin ettei sitä osaa kuvitellakkaan mitään joka voisi johtaa tuohon. Väkisinkin sitä kuitenkin joskus sortuu miettimään omalle kohdalle kun ympärillä eroja tapahtuu kuin sieniä sateella. Ollaan kihloissa, on jo lapsia ja silti asiat ajautuvat siihen viimeiseen pisteeseen. Meillä onneksi osataan puhua niistä vaikeistakin asioista eikä asioita padota sisälle. Siksi mun on jotenkin vaikea tajuta se asia miten parisuhde jossa on ollut niin suuri liekki että on hankittu lapsia ja/tai menty kihloihin voi pienessäkin ajassa kuivua kokoon niin ettei sen eteen kannata enää taistella ja on parempi lähteä eri teille ? Joka tapauksessa kuulun siihen kastiin jotka ajattelevat että lapset eivät saa olla ainoa syy jatkaa suhteessa, parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton jossa vanhempien välit ovat tulehtuneet.

"Vauva ei koskaan pelasta parisuhdetta. Päinvastoin vauvan myötä suhteessa olevat ongelmat voivat moninkertaistua. Vauvan syntymä vie kotona vallitsevan tunnelman aina toiseen potenssiin, olipa kyse vihamielisestä tai onnellisesta tunnelmasta."

Tyytyväisenä voin todeta että meillä kotona tunnelma on jatkunut onnellisena myös vauvan tulon jälkeen, onnelisuus vain kasvaa päivä päivältä. Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt todella hyvin Milan syntymän jälkeinen aika, ensimmäiset viikot tosin menivät tällä äidillä melkoisen hormoonimyrskyn pauloissa ja saatoin romahtaa itkemään ja suutahtaa ihan pikkuriikkisistäkin jutuista. Onneksi kuitenkin pahemmilta kriiseiltä ollaan vältytty, oikeastaan en tiedä osataanko me edes kunnolla riidellä Nikon kanssa. Pikku kinoja, väittelyjä, töksäytyksiä ja mökötystä kyllä esiintyy, mutta meillä ei koskaan mennä pahalla mielellä nukkumaan, se on yksi perus säännöistä. Asiat selvitetään aina puhumalla, koko meidän parisuhteen aikana tässä huushollissa on oikeasti korotettu ääntä kunnolla ehkä just ja just kaksi tai kolme kertaa. Me arvostetaan toisiamme liikaa että sorruttaisiin haukkumaan tai väheksymään toista. Olen itsekkin ihan äimänä kuinka hyvin meidän tiimi on pelannut koko tämän ajan yhteen, se johtuu osaltaan varmaan siitä että meistä molemmat tietää ruutunsa ja hoitaa hommansa parhaansa mukaan.

Erittäin tärkeää on toisen huomioiminen, se on perusta taistelussa tylsää ja rutiinien täyteistä arkea vastaan. Muistetaan kehua toista ja tehdä kivoja asioita oli se sitten roskien vieminen, ruoan laitto, imuroiminen tai vaikka niskahieronta pitkän päivän päätteeksi. Aamu alkaa pusulla ja niillä kolmella sanalla ennen kuin Niko lähtee töihin ja näihin samoihin asioihin päivä myös päättyy illalla nukkumaan mennessä. Itse sorrun usein imeliin lässytyksiin onnellisuuspuuskissani mutta onneksi Niko on sen verran jörrikkä ettei meidän suhde mene ihan liian ällöromanttiseksi pumpuliksi. Toki osataan antaa toisillemme myös omaa aikaa ja tilaa jos sille on tarve. Ymmärretään jos toisella sattuu olemaan myös niitä huonojakin päiviä, koitetaan tsempata ja piristää, mutta tarpeen tullen saa vähän kiukutellakkin ja päästellä höyryjä pihalle.

Tukiverkko on yksi avainsanoista, ja haluan näin julkisesti kiittää meidän molempia mahtavia mummoloita ! ♥ Hoitoapu on mahdollistanut sen että olemme saaneet tämän 9kuukauden aikana myös aikaa ihan vain meille kahdelle. Olemme päässeet kahdestaan treenaamaan, ulos syömään, elokuviin, katsomaan lätkää ja nyt viimeisimpänä vietettiin kokonainen lauantaipäivä kahdestaan kotona remontoiden. Vaikka Mila on meille kaikki kaikessa myös nuo kahden keskiset hetket ovat äidille ja isälle jaksamisen kannalta kullan arvoisia. Tämän voi varmasti allekirjoittaa ihan jokainen ? Ensi kesänä repäistäänkin ensimmäistä kertaa ja vietetään myös yö ihan kaksin ja pikku typy pääsee ekaa kertaa yökylään.

Me molemmat ollaan saatu kasvaa ja varttua ehjässä perheessä ja se on todella suuri motivaation lähde meille pitää myös oma parisuhde ja perhe kasassa. Halutaan tarjota sama Milalle mitä meidän vanhemmat ovat meille tarjonneet, äiti ja isi saman katon alla. Niko on myös se ihminen jonka kanssa haluan vielä mummona ja pappanakin kävellä käsikädessä samanlaiset tuulipuvut päällä iltalenkillä.

VINKKI ! Yhteinen harrastus tuo parisuhteeseen paljon potkua ! Näin me ollaan se ainakin koettu, sen jälkeen kun mun Fit mom-projekti alkoi niin Nikokin innostui panostamaan omaan saliharrastukseen entistäkin enemmän. Nyt treenataan molemmat samankaltaisilla treenijaksoilla, kotona kokkaillaan enemmän yhdessä ja puhutaan treenauksesta, lihaksista ja terveellisestä ruoasta. ;)

En kirjoita näitä asioita luodakseni täydellistä blogikulissia, niin kuin joku pessimisti voi tätä lukiessaan ajatella. Meillä oikeasti menee todella hyvin ja koko meidän perhe elää nyt onnellista ja seesteistä aikaa. Tietysti tän kaiken mahdollistaa osaltaan myös yleisestiottaen hyvin tyytyväinen ja aurinkoinen vauva joka nukkuu yönsä suhteellisen hyvin. Ja tietenkään tulevaisuudesta ei kukaan osaa sanoa, rehellisesti sanottuna mua jopa vähän pelottaa että tuoko se mukanaan jonkun överi ison kriisin, kun tähän asti ollaan päästy näin "helpolla". Luotto on kuitenkin todella vahva, että mitä ikinä tuleekin eteen niin kyllä me siitä selvitään, oli se mitä tahansa. Rakkaus on aina se suurin ja sen voimalla mennään vaikka läpi harmaan kiven. 

Eletään päivä kerrallaan, murehtimatta huomista, sillä onni on tässä ja nyt !