sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Viimeinen kesäduuni kilpailupäivä, NYT TYKKÄÄMÄÄN !!!


Nyt sitten ihan viimeinen loppu spurtti tähän kilpailuun ! TOP-5 ollaan ja nyt jokainen peukku on kullan arvoinen ! Voitto on vielä täysin mahdollinen ja äänestys aikaa on klo. 22.00 asti.

Pyydän siis vielä kerran teitä vaikuttamaan ja auttamaan meitä jopa voittoon asti kisassa !
Tää olis aivan huippu juttu päästä Kideblogejen sivuille bloggaamaan kesäksi ja jakamaan meidän vauvantuoksuinen kesä sitä kautta. 

Homma on yksinkertainen, paina TÄSTÄ ja pääset suoraan linkkiin jonka jälkeen peukku tiskiin eli TYKKÄÄ ! 

Mielettömän suuri kiitos kaikille meitä kisassa tukeneille ja tykänneille !
Nyt vielä viimeiset sankoin joukoin tykkäämään niin katsotaan mihin se illalla riittää.




KIITOS ! 


Essi 


kuva, www-google.fi

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mökkilauantai !


Kiva päivä takana. Kivaa päivettynyttä väriä iholla. Masu täynnä hyvää ruokaa. Muutenkin fiilis kohdillaan.
Kokonaisiakin vielä ollaan, mutta ei se mitään. Oon taas kerran päättänyt lopettaa tuskailun, ja varmaan aloitan sen uudelleen heti huomenna aamulla huonosti nukutun yön jälkeen...

MÖKILLE !

Anyway hyvä päivä takana, oltiin Toivakassa Nikon vanhempien mökillä. Aurinko paistoi koko päivän, joten mikäs sen parempi sauma pienelle mökkeilylle. Odotan kyllä jo kovasti kun Nuppu on ulkoistunut ja pääsee ihan yöksi mökkeilemään ja UIMAAN ! Tänään olisi tehnyt kovasti mieli pulahtaa järveen kerran jos toisenkin mutta jotenkin en enää uskalla. Jos paikat on ruvenneet kypsymään synnytystä varten,  niin mitään tulehduksia tähän loppuun ei enää kaivata. Pelasin siis varman päälle ja uidaan sitten joskus loppu kesästä kun vedetkin on jo sopivan lämpimiä.



Päivä hujahti todella nopeasti, hyvässä seurassa auringosta ja maukkaasta ruoasta nauttien. Sain myös kesän ekat UUDET PERUNAT, NAM ! Mökillä meidän lisäksi oli myös Nikon vanhemmat, kaksi veljeä, veljen tytär ja pari karvakamua. 


Nyt tuntuu siltä että kesä on oikeasti alkanut ! 

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan ihanasta auringosta tänään !


Essi


P.s. TJ 5 !!! 

torstai 6. kesäkuuta 2013

39+0 poks poks ja POKS !


40.raskausviikko on täällä, uskomatonta ! Olin niin varma että tässä vaiheessa ei olla enää kokonaisia, toisin kävi. Ehkä tässä nyt sitten mennään niin kun oon manaillut, juhannuksena ollaan sitten synnytys hommissa.
Who knows ?


Viimeinen viikko ennen laskettua, aika huikeeta, jännää, ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan. 
Ei sitä jotenkin osaa edes käsittää, mihin tää aika on mennyt ? Loppu peleissä tää raskaus on mennyt yhdessä hujauksessa, vastahan me luettiin plussa tikusta ja meidän elämä sai uuden suunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Kohta tuo elämän mullistava tuhiseva nyytti on oikeasti meidän kainalossa !

Nyt viimeisen viikon aikana Nupun pää ja vatsa ovat suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kadonnut, tosin synnytyksen jälkeen sitä voi vielä hitusen löytyä ihopoimuista. Nuppu liikkuu vielä masussa mahdollisuuksien mukaan, ja maha näyttääkin välillä todella hassulta kun se pomppii puolelta toiselle. 
Nupun mitat tällä viikolla, paino n. 3400g, koko pituus n.49cm ja päästä peppuun n.35cm.


Meidän mini on vesimelonin kokoinen ! Näin ilmoitti raskaus-sovellus aamulla ensimmäistä kertaa puhelinta katsoessa !


Essi

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kotikonsteja synnytyksen käynnistymiseen ?

 
Juu tiedetään, nää poppakonstit taitaa olla aikalailla puppua. Mut saahan kaikkea aina kokeilla kuitenkin ? Sen verran tuskasta rupeaa olemaan että tekee mieli kokeilla ihan kaikkea millä voisi olla edesauttava vaikutus Nupun ulostautumiseen.
 
Tähän mennessä meillä on kokeiltu synnytyksen edesauttamiseksi;
 
- Kolmea ÄSSÄÄ ! eli saunaa, siivousta ja ssss... you know ;)
- akupunktio painantaa
- runsasta veden juontia
- vahvan kahvin juontia
- kyykkäilyä
- jumppapalloilua
- rappusissa kiipeilyä
 
Onko kellään mitään "toimivaksi" todettuja kikkoja ? Pitäisi saada edes vähän voimaa noihin supistuksiin, ärsyttää kun ne on edelleen niin laimeita...
 
 
 
 
Mä en oikeasti enää malta odottaa että tää rakas syntyy, se on suurin syy tähän tuskailuun. Ei mikään väsymys, kolotus tai muu oikeesti paina niin paljoa...
 
 
MULLA ON JÄÄTÄVÄ VAUVAKUUME !!!
 
 
Essi
 
 
P.S. TJ 8 tai melkein jo 7 !
 
 
 


LOPPUKIRI !!!


Nyt kaikki ihanat lukijani ! On viimeinen hetki tukea blogia Kideblogien kesäduuni skabassa.
Kilpailua on jäljellä 4päivää ja me ollaan 4.sijalla ! Siispä kaikki on vielä mahdollista ja nyt on hetki aloittaa LOPPUKIRI !!!

Olen tosi iloinen, otettu ja kiitollinen jo nyt sataneista peukuista, hurjaa että niitä on tullut jo 160 ! Se ei kuitenkaan riitä, vielä tarvitaan ihan teidän jokaisen peukkua !

Blogia pääset äänestämään Kideblogien Facebook sivuilla, ja yksi tykkäys on aina yksi ääni. Joten jokainen peukku on tarpeen ! Pääset äänestämään suoraan TÄSTÄ !




Kiitos kaikille tykänneille tuhannesti ! 


Essi

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Huhhuh hellettä !

 
 
Unettomien öiden sarja sen kun jatkuu ! Huumori alkaa tässä touhussa olemaan melko vähissä. Oon niin väsynyt, aamut menee ihan sumussa.. Tänään mun piti saada aamupäivällä vieraita, lapsuuden ystävä lapsineen, mutta mun oli vain yksinkertaisesti peruttava treffit aamulla. Ei olis tästä neidistä ollut kovin sosiaalista emäntää tänään..
 
Päivällä kuitenkin ryhdistäydyin ja tää mama uskaltautu ensimmäistä kertaa ihan tarkoituksella ulos aurinkoon, ja vielä ihan rannalle asti kavereiden kanssa. Mutta täytyy samaan hengenvetoon todeta että ei tuo aurinko ja kuumuus ole raskaana mikään kovin ihana juttu. Vaikka normaalisti rakastan tuota mollukkaa taivaalla, niin nyt se tekee olosta lähinnä tukalan ja HIKISEN. Onnistuin myös perinteisesti käräyttämään itseni heti kättelyyn, mutta eikös se mene niin että illan punoitus on aamun rusketus ?
 
Pitää kyllä taas ihmetellä tätä mun tuuria, miten voikaan osua tälläinen helle alku kesälle juuri sinä kesänä kun satun olemaan raskaana ? Tällästä alku kesää ei nimittäin oo ollu sitten miesmuistiin.
 
 
 
Supistuksia on nyt ruvennut satelemaan päivittäin ja muutamia ihan kipeitäkin on tullut, mutta ei vielä mitään hälyttävää. Toivottavasti pian rupeisi jo oikeasti tapahtumaan. Mitä lähemmäs laskettua mennään, sitä epätoivoisemmaksi tahtomattani tulen. Fiilis siitä että mennään rytinällä yliaikaiseksi valtaa enemmän ja enemmän mieltä........
 
Mutta takaisin positiivisiin ajatuksiin, jokainen päivä on kuitenkin lähempänä sitä kun saamme ihanimman palkinnon syliin ! TJ 9 
 
 
 Essi

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Toivepostaus; Meidän tarina, E ♥ N


Lauantaina tuli tasan vuosi siitä kun eräs ihana mies vei multa jalat alta täydellisesti ! Tasan vuosi siitä kun sain ensimmäistä kertaa herätä maailman parhaasta paikasta, Nikon kainalosta. Tasan vuosi meidän ensitapaamisesta ja siitä kun ihastuin ja melkein jo heti rakastuin. Tasan vuosi kohtalokkaan tapaamisen jälkeen, en voisi olla onnellisempi, juuri tästä miehestä tulee pian isä, meidän yhteisen lapsen isä !


Tasan vuosi sitten perjantaina, oltiin tyttöjen kanssa lähdössä uuden yökerhon avajaisiin. Suunnitelmissa oli ottaa suhteellisen rauhallisesti ilta, sillä seuraavana päivänä oli myös juhlittava kaverin pikkuveljen lakkiaisia. Tämän takia kävi mielessä että lähtisikö sitä edes ulos vielä perjantaina, mutta toki kutsuvieras avajaiset ja ilmainen juotava meidän porukkaa kiinnosti sen verran että "lähdetään nyt pyörähtämään kuitenkin". Onneksi päätettiin lähteä.

Ilta meni aika perus kaavan mukaan ja puolen yön aikaan baari oli tupaten täynnä. Meidän porukka oli myös kasvanut illan aikana, seuraan oli liittynyt myös poikia. Jossain vaiheessa iltaa huomasin yhden kaveri pojistamme juttelevan komean tatuoidun pojan kanssa, tämän pojan olin bongannut kevään aikana useampaan otteeseen baari-iltoina ja "vähän" ehkä aiemminkin katsellut sillä silmällä. Mun oli pakko sitten kysyä tältä kaverilta että kuka tää herra oli ja tietenkin samantien myös se että onko hän vapaata riistaa. Mun onnekseni oli. Itsehän olen tosi nössö tekemään minkäänlaisia aloitteita tälläsissä hommissa mihinkään suuntaan.

Illan aikana tää meidän yhteinen kaveri teki kaikkensa että mä uskaltautuisin tekemään Nikon suhteen edes jonkin näköisen aloitteen. Ensin mut raahattiin tanssilattialle Nikon viereen tanssimaan, ilman tulosta.
Sitten tää kaveri oli myös illan aikana käynyt vinkkailemassa Nikolle että yks tyttö oli kehunut häntä hyvännäköiseksi, ei kuitenkaan ollut paljastanut mua siinä vaiheessa.. Pilkun aikaan narikka jonossa tää kaveri sitten toi mulle kaksi narikkalappua että pitää ottaa niistä takit samalla ja tuoda narikan lähelle pöytään kun juo kaverinsa kanssa drinkit loppuun. No minähän kilttinä, auttavaisena ja pahaa aavistamattomana tyttönä nappasin myös pari muuta takkia matkaan omani lisäksi ja vein ne kaverilleni pöytään, kunnes vasta siinä huomasin että hänen seuranaan oli Niko. Kaverilla oli virne naamalla ja tokaisi sitten ihan muina miehinä että "Munhan varmaan pitäs esitellä teidät toisilenne", Niko nousi seisomaan, kätteli ja esitteli itsensä. Siinä vaiheessa muutaman sekunnin ajan mietin päässäni että "nyt tai ei koskaan, kerään itteni ja sanon sille jotain.."

"Moi, mä oon Essi ja mä oon se joka sua sanoi hyvän näköseks !". Tän sanottuani Niko meni ihan lukkoon ja vähän änkyttäen sai sanotuksi kiitos. Mä jatkoin vielä ihmeen itsevarmana, "No älä nyt jäädy, tottahan se on. Oot ihan hiton kuuma !". Siinä vaiheessa rupes Nikoa hymyilyttämään ja se pyysi mut viereensä istumaan vielä hetkeksi kun joivat juomansa loppuun. Meillä luisti juttu samantien ja lähdettiin vielä kolmestaan jatkoille meille, seuraan liittyi vielä yksi toinenkin mun kaveri. Juotiin aamun pikkutunteina porukalla vähän kuplivaa vielä kunnes nää pari "esiliinaa" lähtivät kotiin, ja mun ihmeekseni Niko jäi.. nähtävästi jäädäkseen !

Lauantaiaamuna heräsin maailman parhaasta paikasta, Nikon kainalosta. Oltiin menty todella myöhään (aikaisin) nukkumaan, juttua olisi riittänyt loputtomiin, yön aikana juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Aamulla olin jo korviani myöten ihastunut. Niko nukkui todella sikeästi ja mä nousin varovaisesti ylös keittämään kahvia. Muistan niin hyvin sen fiiliksen kuinka mua jännitti se hetki kun Niko heräisi, mitä sitten tapahtuu ? vieläkö meillä juttu luistaa ja vieläkö Niko on yhtä ihana kun yöllä ? Turhaan jännitin, Niko avasi silmänsä, hymyili mulle ja pyysi takaisin kainaloon. Olin myyty.

Lauantai aamupäivällä Kiira oli tulossa mun luo laittautumaan päivän ylppäreitä varten, joten mun piti myös alkaa valmistautua. Niko olisi halunnut jäädä viettämään päivää mun kanssa, ja tottakai fiilis oli molemminpuolinen. Puhe oli että vaihdetaan numerot, mutta Kiira sattuikin olemaan tapojensa vastaisesti ajoissa ja siinä se sitten unohtui kun Niko lähti samalla oven avauksella kun Kiira tuli. Tästähän alkoi sitten vuosisadan manailu.. Olin aivan varma että tää juttu oli tässä ennen kuin se ehti alkaamaankaan.

Pitkin päivää tyttöjen kanssa pohdittiin laittaisinko Nikolle FB:ssä kaveri pyynnön vai en. Päädyttiin siihen etten laita, en halunnut antaa itestäni liian innokasta kuvaa. Voihan olla että illalla vielä törmätään, vaikka Niko sanoikin ettei todellakaan lähde illalla enää liikenteeseen. Toivossa on hyvä elää. Ylppäreiden jälkeen lähdettiin saman kaverin luo joka oli edellis iltana toiminut amorina mun ja Nikon välillä. Poikien kämpillä oli iso kasa poikia, ja vähän sen jälkeen kun tyttöjen kanssa päästiin sisälle ovesta astui myös kukas muu kuin Niko. Nyt oli sitten mun vuoro jäätyä, olin aika kipsissä, päässä pyöri vain se mitä Niko mahtoi nyt ajatella kun taas törmättiin. Siinä sitten porukassa otettiin pohjia ja ei aikaakaan kun suunnattiin samaan yökerhoon kuin edellis iltana. Pojat oli varanneet sieltä loossin meille, oli hauskaa että porukka kerrankin pysyi samana lähes koko illan.

Illan aikana jostain kumman syystä hakeuduttiin Nikon kanssa jatkuvasti toistemme seuraan. Loppuen lopuksi taidettiinkin olla aikalailla kahdestaan koko ilta, välillä tanssittiin ja välillä istuttiin loossissa höpötellen ja toisiamme tuijotellen. Pian tulikin pilkku ja suunnitelma oli lähteä poikien luo vielä koko köörin voimin jatkamaan yötä. Lähdimme Nikon kanssa ulos jo hieman ennen pilkkua että välttyisi pitkältä narikkajonolta. Ulkona odottelimme loppu porukkaa käsi kädessä pussaillen. Siinä odotellessa Niko yhtäkkiä halasi mua ja sanoi että haluaa viedä mut ihan oikeille treffeille, pian, jos mulle vain sopii ? Voitte vain kuvitella, ei kahta sanaa, tottakai ! Pian huomattiin että yökerhon ovet oli jo sulkeutuneet ja porukka oli kasaantunut baarin eteen. Soiteltiin kavereille että ovatko jo pojilla, äkkiä selkisi että jatkot oli kuivuneet kasaan, porukka oli hajonnut ja ihmiset lähteneet omille teilleen. Mä kirosin päässäni että tähänkö tää ilta nyt jää. Niko lähti saattamaan mua kotiin päin, ja pian se avasi suunsa ja kysyi vähän ujosti saisiko tulla mun viereen nukkumaan.

Sunnuntaiaamu, heräsin taas maailman parhaasta paikasta. Niko availi myös samaan aikaan silmiä, ja ensimmäisenä sain taas tuon ihanimman hymyn. Niko viipyi iltapäivään, juotiin kahvia, juteltiin, pussailtiin ja molemmilla kesto hymy naamalla. Ihastuksen tunne oli selkeästi molemminpuolinen. Kotiin lähtiessä sain Nikolta vielä kutsun katsomaan leffaa hänen luokseen, ja vielä samana iltana. Silloin jo mulla oli fiilis, että tästä tulee vielä jotain tosi ihanaa ja suurta.


Tuon viikonlopun jälkeen ollaan oltu lähes kuin paita ja pylly. Tapailimme päivittäin, joka päivä töiden jälkeen suuntasin Nikon luokse ja viikonloput olin yökylässä. Juhannuksena sitten tapahtui ehkä ns. käänne vakavampaan suuntaan. Niko lähti Himokselle ja minä jäin kaupunkiin. Ensimmäistä kertaa ensitapaamisen jälkeen ei nähty kahteen päivään ollenkaan. Tottakai Niko iltaisin mulle soitteli ja sanoi että haluaisi mun olevan siellä myös. Siitä se ajatus sitten lähti, ja Juhannus lauantaina lähdettiin extempuree tyttöjen kanssa kohti Himosta. Siellä sitten rellestettiin päivä, ilta ja yö porukalla, hauskaa tuli pidettyä koko rahan edestä. Kun Jyväskylään palattiin sunnuntaina, menin samantien Nikon luokse, ja voisi melkein sanoa että samalla reissulla sitä ollaan edelleen. Juhannuksen jälkeen nukuin YHDEN yön kotona ennen kuin virallisesti muutin Nikon luokse marraskuussa.


Nikossa mä kiinnitin ensimmäisenä huomion tietysti ulkonäköön, kun eihän me aiemmin tunnettu. Siinä oli heti sellainen pakkaus mikä miellytti mun silmää täydellisesti, komea, tatuoitu, hyvin pukeutuva ja selkeästi itsestään huolta pitävä mies. Niko on myös tietyllä tapaa tosi kiltin näköinen ja voi että mä rakastan sen hymyä. Vielä edelleenkin kun Niko kattoo mua tietyllä ilmeellä meen ihan pähkinöiks. Arvostan Nikon monia luonteen piirteitä, se on tosi jämpti, hoitaa kaiken viimeisen päälle eikä mikään jää koskaan puolitiehen. Se pitää itsestään ja rakkaistaan hyvää huolta ja osaa olla todella epäitsekäs. Monesti mun mieliteot ja hyvin vointi menee sen edelle. Niko urheilee, tekee töitä kuin eläin, osaa laittaa ruokaa, pitää kodista huolta paremmin kuin monet naiset ja pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Nikoa on tosi vaikee saada suuttumaan, eikä sen kanssa oikein edes voi tai pysty riidellä. Sillä pysyy pää kylmänä ja jos joskus mä yritän haastaa riitaa tai mököttää niin se on vaan hiljaa tai jopa nauraa mulle päin naamaa ! Joskus mietin että miten mulla on voinut käydä näin hyvä tuuri, se on ihan täydellinen paketti mulle. Tiedättekö kun sanotaan että toinen ihminen tekee itsestä paremman ihmisen ? Nikossa on sellainen vaikutus muhun. Mä oon täysin varma että Niko on se ihminen joka on mun elämässä ollu se puuttuva palanen. Mulla on kaikki mitä tarviin ja vielä enemmän, Niko ja Nuppu. 







Meitä yhdistää tosi moni asia, meillä on samanlainen huumorintaju, samat kiinnostuksen kohteet ja elämän arvot. Yhdessä tykätään laittaa ruokaa, katsoa LÄTKÄÄ ja leffoja, höpötellä, pelleillä, rakentaa pesää, pitää toisistamme huolta, ihan vain olla ja RAKASTAA ! Meillä harvoin on tylsää yhdessä, ja jos tylsyyden vaara yllättää niin asialle tehdään jotain ! Meille molemmille perheet on tosi tärkeitä, vähintään kerran viikossa käydään edes pikaisesti kahvilla molempien vanhempien luona. Alusta asti meidän suhde on ollut tosi vahva ja balanssissa, ollaan hyvä tiimi. Mä tiedän että meidän juttua ei mitkään pikku asiat tuu horjuttamaan ikinä, koska me molemmat osataan arvostaa toisiamme ja tulevaa perhettä niin korkealle ettei sitä mikään saa hajottaa. Alusta asti kaikki on Nikon kanssa tuntunut juuri oikealle, vaikka ollaankin oltu vasta "näin vähän aikaa yhdessä". Molemmilla on sellanen fiilis että näin kaiken kuului mennä ! Ei malteta odottaaa sitä kun pian päästään aloittamaan uusi erilainen elämä yhdessä, elämä perheenä ! 




Nyt meni aika ällölällyks siirapiksi koko postaus, mutta koittakaahan kestää ;) 


Essi


// Hei hauskaa että syntymäaika veikkauksia on tullut noinkin paljon ! Lisää vaan saa heittää ! Siellä taisi viime yönä ainakin yksi veikkaus umpeutua ;) //