perjantai 17. toukokuuta 2013

Toivepostaus; Synnytyspelko


Lähdetään nyt sitten avaamaan näitä mun pelkotiloja liittyen tulevaan synnytykseen. 
Noin kuukausi sitten avasin suuni ensimmäistä kertaa näistä tunteista neuvolassa, pelot olivat 
kuitenkin olleet olemassa jo paljon aiemmin ! Oli ihanaa ettei neuvolan puolelta tätä asiaa 
vähätelty lainkaan, asiasta keskusteltiin ja lähete pelkopolille laitettiin.. Olin todella helpottunut !

Tunteet iskivät päin kasvoja vasta rv30 tienoilla kun tajusin että synnytys lähestyy kovaa vauhtia, 
ja nuo pelot oli pakko käsitellä ennen h-hetkeä. Jotenkin mun oli hirmu vaikea hyväksyä itselleni 
sitä että pelot olivat todellisia ja kuinka suuresti synnytys oikeasti jännitti mua, tunsin sen jotenkin 
olevan jopa noloa. Kyllähän jokaisen naisen täytyy uskaltaa synnyttää, sehän on maailman 
luonnolisin asia ? Miten mä oon näin heikko ? Ei yksikään lapsi ole koskaan kohtuun jäänyt.

Neuvolassa kerroin pelkääväni erityisesti synnytyksessä sitä, että mitä jos Nupulle sattuu 
jotain, tai itselle ja pieni jää ilman äitiä. Suuresti on mietityttänyt myös se että 
miten osaan menettää kontrollin täysin itsestäni ja asioiden kulusta menemättä paniikkiin ? 
Kärsin myös melko voimakkaasta sairaala- ja piikkikammosta. Jo pelkkä sairaalan haju ja 
kanyylin laittaminen käteen tekee todella kylmää, saati sitten ajatus epiduraalista...


Lähes jokainen nainen jännittää synnytystä, luonnollisesti, mutta mun kohdalla
se meni jo ahdistuksen puolelle. Pelkään sitä että kun hetki koittaa menen paniikkiin,
enkä kykenekkään toimimaan ja pahimmassa tapauksessa Nuppu joudutaan leikkaamaan
ulos, ja siinä vaiheessa kokisin että olen epäonnistunut. Miksi tässäkin asiassa
täytyy olla itselleen niin ankara ? Se on käsittämätöntä miten maailman luonnollisin asia voi 
pelottaa niin paljon. Tottakai kaikkea voi sattua, mutta sitäkään ei saisi liikaa ajatella. Toki on 
hyvä että realiteetit on tiedossa, mutta positiivinen ajattelutapa on tässäkin asiassa jo
puoli voittoa. Tätä positiivisuutta muhun tartutettiin rutkasti tänään..

 Tänään oli siis melko odotettu päivä, aamulla oli aika äitiyspolille. Ensin keskustelu
kätilön kanssa synnytyspelosta jonka jälkeen lääkäriaika jossa ultrailtiin Nuppua ja tehtiin
kokoarvio. Täytyy kyllä sanoa että tänään putosi aikamoinen kiven murikka sydämeltä
ja poli käynnistä oli TODELLAKIN apua mulle ! 

Kätilön kanssa kemiat kohtasi samantien, ja tuo empaattisen oloinen ihminen sai jo 
kymmenessä minuutissa mun mielen rauhoittumaan. Käytiin pelot ja asiat juurta jaksaen läpi 
ja sain paljon tietoa asioiden kulusta ja kivunlievityksistä. Tuli heti sellainen fiilis että täällä 
musta ja pienestä pidetään erittäin hyvä huoli..ainakin jos käy tuuri ja päästään tämän 
saman kätilön hoiviin ! Keskustelun jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa käyrille, kun
lääkärillä oli toisen asiakkaan kanssa vielä hommat kesken! Oli aika jännää, pienen
syke kun ei ole mistään tasaisimmasta päästä, 130-170 välillä hypittiin tuo 15 minuuttinen.

Sitten vihdoin päästiin lääkärin kanssa ultraus hommiin. Tätä olin odottanut ! Lääkäri oli
kokenut, arvostettu ja vähän iäkkäämpi mies. Kävi myöhemmin myös ilmi että tämä sama lääkäri on 
ollut jo silloin hommissa kun mun äiti on ollut synnyttämässä mua ja on myös hoitanut kaksos
pikkuveljieni rakenneultran. Aika hauska sattuma. Tarkasti katsottiin sydämen ja istukan
toimintaa ja mittailtiin Nupun kokoa. Kaikki oli mallillaan.Tällä hetkellä pieni menee hitusen 
keskikäyrän alla ja painoa on nyt 2711g ja painoarvio laskettunapäivänä on noin 3400g. 
Eli aika simpsakka tapaus. Haaravälikin näkyi tällä kertaa moitteettomasti ja prinsessalupaus 
pitää kutinsa yhä ! Näin sen myös ihan omin silmin, ei siellä pippeleitä näkynyt. Lääkäri näytti 
myös ihan pienen hetken 4D-kuvana Nupun naamaa, RAKASTUIN ! Näkymää tosin huononsi 
melkoisesti se että tirpulla oli käsi naaman edessä ja nenä ihan lytyssä, mutta se pienikin kuva 
mitä meidän rakkaasta näin oli valloittava ! ♥ Käynnin lopuksi vielä katsottiin onko mulla
paikat vielä lähteneet kypsymään, no eipä olleet sen kummemmin. Lääkäri myös sanoi että 
vauvan kokoarvion suhteen mulla on täydellinen lantio tuon kokoisen vauvan 
synnyttämiseen, se oli helpottava kuulla..

Kaiken kaikkiaan voin melkein sanoa että tuon käynnin jälkeen olen valmis lähtemään
laitokselle vaikka heti. Se teki hyvää ja suurimmat pelot jäi polille. Nyt on hyvä fiilis
ja melkein jo odotan sitä että pääsen tosi toimiin ja haastamaan itseäni ja kohtaamaan
pelkoni ! Tulevasta suorituksesta on kuitenkin luvassa tämän astisen elämäni suurin ja
hienoin palkinto ! Maltan tuskin odottaa ! 



Postaus taitaa olla kaukana selkeästä, mutta toivottavasti saitte siitä edes jotain irti !

Ihanaa viikonloppua kaikille !



Essi

P.s. Jos joku tuntee ahdistusta ja pelkoa synnytystä kohtaan, suosittelen kyllä lämpimästi ottamaan
asian puheeksi oman neuvolatädin kanssa ! Peloista kannattaa ja pitää puhua, siihen oikeasti
saa apua !

kuvat, www.google.fi



9 kommenttia:

  1. Monta ultraa sinulla on ollut koko raskauden aikana?Liittyikö tämä ultra tähän synnytyspelkoon? Voi sua,ei hätiä!:)) Onnistut varmasti hyvin kun tilanne on siinä.<3Voimia. Itse ihme ja kumma odotan jo synnyttämistä, että pääsen itsekin kokemaan sen mistä muut puhuvat vaikka pelkään verta ja piikkejä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totaa, tottakai ne normaalit np-ultra ja rakenneultrat ja sit oon päässy aika paljon extraa kun neuvolassa on tarpeen mukaan ultralaitteet käytössä, siellä oon päässy kolmesti kattelee Nuppua ja sit nyt tää pelkopoli/kokoarvioultra ! On ollu kyllä kiva ettei oo tarvinnu ihan vaan sillä kahdella ultralla kärvistellä koko raskautta :)

      Voi kiitos <3 eiköhän sitä jostain kaiva sen vahvuuden sit ku hetki koittaa ! Mulla oli pitkään ihan sama, ja noi pelot kyllä yllätti mutkin täysin kun ne tuli.. mutta onneks niihin on tarjolla apua :)

      Poista
  2. Hyvä että pelko helpotti <3

    Ja rinsessoja, prinsessoja meidän tytyistä todellakin tulee ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä paljon rauhallisempi olo nyt !

      Hihii niin siltä nyt näyttää ! Maltan tuskin odottaa kun meistäkin jompi kumpi poksahtelee <3

      Poista
  3. Mullakin oli kamala synnytys pelko, mutta pelkäsin kipua hysteerisesti.. en kuitenkan koskaa saanut suutani tarpeekso auki joten itse psyykkasin itseäni.. arvostan tota sun avoimuutta ja se on kyllä sun parhaaksi :)) mä olin synnytyksessä niin kivun kourissa ja lääke tokkurassa etten edes kerennyt mitään piikkejä näkemään, hyvin se menee!! :)) varsinkin ku itse jaksat uskoa siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara :) kyllä se mullakin jäi melko viime tippaan ja vähällä oli että jätin koko asian vaan omaan tietoon.. mutta tosi tyytyväinen nyt kun sain suun auki ja apua pelkoon..

      Näin mäkin NYT uskon, hyvin se menee, on siitä lähes kaikki muutkin selvinneet ;)

      Poista
  4. Itselläni on ihan hirveä kammo siitä, että lapsi tuodaan rinnalle ilman, että sitä puhdistetaan mitenkään. yökkäysreaktioni on Todella herkkä ja inhottaa ajatus, että alkaisin yökkäilemään, kun näen lapseni ensimmäisen kerran. en ole vielä tästä puhunut neuvolassa, mutta pelkään, ettei kukaan ota mua tosissaan. Meillä päin kun on kuulemma sellainen tapa, että lapsi nostetaan suoraan rinnalle ja pidetään siinä paidan alla kenguruhoidossa pari(!) tuntia, ennen kuin pestään. Ahdistava ajatus.

    Muuten mulla on ollu kummallinen "mä en pelkää mitään"-asenne koko raskauden. Se on siis vähän yllättänyt mut ittenkin. :D Mulla tosin on täynnä vasta rv27, joten vielä tää tästä ehtii muuttua. Mut on leikattu elämäni aikana viis kertaa, joten kaikki pelot kivuista, piikeistä ja sairaaloista on vähän jääny siinä matkalla. Yksi leikkaus tehtiin Indonesiassa, joten suomalainen sairaala tuntuu ihan luksukselta. Ja hirveen suurella itseluottamuksella kirjoitin sairaalan esitietolomakkeeseen, että haluan synnyttää mielellään ilman lääkkeitä. Katotaan miten käy, huudanko jossain vaiheessa sen epiduraalin perään ;)

    Ihanaa, että sun pelot on otettu noin tosissaan ja sait niihin apua. Varmasti kivempi fiilis lähteä synnärille, kun tietää että kaikesta pidetään huolta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä tuon kammon ja tuskin todellakaan olet ainut joka kärsii vastaavasta ! Kannattaa tosiaan tuosta avata suu neuvolassa ja esitietolomakkeisiinhan saa laittaa tuollaisetkin toiveet ! Meillä synnytysvalmennuksessa sanottiin että äiti saa päättää nostetaanko lapsi suoraan rinnalle vai vasta pesun jälkeen ? :) eli uskon että se on ihan mahdollista teilläkin päin ?

      Mulla oli ihan samanlainen supernainen-olo pitkään kunnes tosiaan pelot tulivat ihan yhtäkkiä kun synnytystä rupesi enemmän ja enemmän ajattelemaan.. jossain vaiheessa mullakin kävi mielessä että luomuna olis ihan super siistiä synnyttää ! Mutta veikkaan että huudan jo synnärin ovelta että "kaikki piikit ja dropit tänne heti !!" :D

      Fiilis on kyllä tosissaan parempi ja hyvin rauhallinen nyt, jopa odottaa h-hetken koittoa että pääsee hommiin :)

      Poista
  5. Siinä vaiheessa kun alat harkitsemaan epiduraalia on kivut jo niin kovia että se on vain suunnaton helpotus kun alkaa vaikuttaa ja laittaminen ei tunnu ollenkaan kun puuduttavat selän niin hyvin, suosittelen :) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3